Syksyn uutiskirje
2021-10-01
Meillä on ollut monta rautaa tulessa: olemme saaneet valmiiksi B2-tasojen testin, koulutamme OPH:n S2-kehittämispäivillä, meitä on konsultoitu koto-opsiin ja uudistuvan kotokoulutuksen tiimoilta... Lue lisää syksyn 2021 uutiskirjeestä täältä.
”Erityisesti odotan saavani käyttöön ammattialaesitteitä” – tule mukaan kehittämään ammatillisen suomen kielen materiaalia käytännön tuntityöskentelyyn
2020-06-17
Taitoavain: Työkaluja taitotasojen ja tavoitteiden avaamiseksi ja selittämiseksi S2-oppijalle – yliopisto-opiskelijan näkökulma
2018-05-30
Opettajan kokemuksia ja ajatuksia taitotasoja käsittelevästä opetustuokiosta ja Taitoavain-materiaalin käytöstä (kevät 2018)
2018-05-30
Työkaluja taitotasojen ja tavoitteiden avaamiseksi ja selittämiseksi S2-oppijalle
2017-12-19
Saavutettavampi kuuntelutesti: vähemmän lukemista, vähemmän kirjoittamista
2023-10-17
Saavutettavuus, reiluus ja monimuotoisuus ovat päivän sanoja kielitaidon arvioinnissa, tämä tuli selväksi niin ALTE:n (Association of Language Testers in Europe www.alte.org) kuin EALTA:n (European Association for Language Testing and Assessment www.ealta.eu.org) kansainvälisissä konferensseissa keväällä ja kesällä 2023.
Pääsin ALTE:n konferenssiin esittelemään pienimuotoista tutkimustani saavutettavammasta kuullun ymmärtämisen testistä. Tutkimusmateriaalina oli Testipisteessä A2-tasoille laadittu kuuntelutesti, jonka tarkoituksena on tukea etenkin vähemmän koulutettuja ja/tai lukutaitokoulutuksen käyneitä opiskelijoita vähentämällä testissä tarvittavan lukemisen ja kirjoittamisen määrää. Testi on ollut käytössä vuodesta 2018. Moni kotoutumiskoulutuksen opettaja tuntee testin niin sanottuna välitestinä, mutta testiä käytetään jonkin verran myös muissa A2-tasoisissa kielikoulutuksissa.
Mukana kokonaan suullinen kuuntelutehtävä
Testi on kaksiosainen. Ensimmäinen osa sisältää monivalintakysymyksiä ja avokysymyksiä, joissa on pyritty vähentämään lukemisen ja kirjoittamisen määrää. Toinen osa koostuu suullisesti vastattavasta kuuntelutehtävästä, jossa opiskelijan tarvitsee ainoastaan kuunnella ja puhua. Koska toinen osa edellyttää puheen tallentamista, se on järjestettävä kielistudiossa tai tietokoneluokassa.
Suullisessa tehtävässä on muutamia aihepiirejä, ja kuhunkin aiheeseen liittyy eritasoisia kysymyksiä. Esimerkiksi liikkumisesta kysytään muun muassa: Seuraavaksi puhutaan liikkumisesta ja matkustamisesta. Millä sinä tulet kouluun? Kuinka kauan sinun koulumatka kestää? Kuinka paljon rahaa sinulla menee liikkumiseen kuukaudessa?
Tehtävässä arvioidaan puhumista vain siltä osin, osoittaako vastaus kysymyksen ymmärtämistä vai ei. Niinpä vaikkapa tällaiset vastaukset ensimmäiseen kysymykseen ovat kaikki yhden pisteen arvoisia: Busi. Bussilla ja metrolla. Minä tule busisa. Yleensä minä tulen bussilla, mutta joskus autolla.
Perinteisen kuuntelutestin haasteita
Miksi tällainen suullisen osuuden sisältävä kuullun ymmärtämisen testi sitten on kehitetty? Opettajat ovat vuosien mittaan antaneet palautetta Testipisteen kuuntelutestien haastavuudesta, sillä testit sisältävät paljon lukemista ja kirjoittamista, mikä houkuttelee etenkin heikommin lukevia arvaamaan. Myös lopputestin tulosten tarkastelu osoittaa, että opiskelijoiden tulokset jäävät kuuntelussa alemmiksi kuin puhumisessa, vaikka suullisten taitojen voisi olettaa olevan melko samaa tasoa. Niistä opiskelijoista, jotka saavuttavat puhumisessa tason B1.1, jopa yli 90 prosenttia jää kuuntelussa A-tasoille. Näin suuri ero ei selittyne pelkästään kuuntelutestin tiukoilla pisterajoilla tai opettajien lempeillä puhumisen arvioilla, vaan myös testitekniikalla lienee merkitystä.
Myös Testipisteen lähtötason arvioinnissa nähdään, että puolet aloittelijoista (preA1- ja A1-tasoilla olevista asiakkaista) saavuttaa korkeamman tason suullisessa kuuntelutestissä kuin perinteisessä monivalinnassa. Lähtötason arvioinnissa käytetty suullinen kuuntelutesti muistuttaa tutkimuksessa ollutta testiä, mutta koska testi tehdään kasvokkain haastattelu- ja ohjaustilanteessa, arvioijan on tarvittaessa mahdollista säädellä kysymysten vaikeustasoa.
Suullinen kuuntelutehtävä toimii
Keräsin tutkimusmateriaalin vapaaehtoisilta kotoutumiskoulutuksen opettajilta ja heidän vapaaehtoisilta opiskelijoitaan. Opiskelijat olivat koulutuksen hitaan tai peruspolun toisen moduulin lopussa, jossa tavoitetasona on A2.1. Aikataulujen vuoksi aineisto jäi suhteellisen pieneksi, 155 opiskelijaan.
Taustakyselystä selviää, että opiskelijoiden mielestä vaikein suomen kielen taito on kuunteleminen. Näin ajatteli joka kolmas opiskelija. Tulos on mielestäni yllättävä: me opettajat pidämme usein opiskelijoita suullisesti vahvempina. Hyvin usein kuulee sanottavan: ”Hän ymmärsi kyllä kaiken, mistä puhuttiin mutta...”
Tilastollisen analyysin mukaan suulliset kuullun ymmärtämisen kysymykset toimivat varsin hyvin: niissä ei esiinny arvaamista, ja ne erottelevat eritasoisia opiskelijoita toisistaan. Myös perinteiset kirjalliset avokysymykset toimivat hyvin, mutta monivalintakysymyksissä on paljon arvaamista ja niiden erottelukyky on heikko.
Kuten seuraavat kuviot osoittavat, suullisesta tehtävästä saadaan selvästi enemmän A2.2-taitotasoa kuin monivalinnasta ja avokysymyksistä:
Tarkemmat tilastolliset analyysit (mm. t-testit) vahvistavat, että suullisen ja kirjallisten tehtävien tuloksissa on eroa. Tehtävien välillä on silti kohtalainen korrelaatio, mikä on odotuksenmukaista, sillä kaikkien tehtävien on tarkoitus mitata kuuntelua, ja puhutun ja kirjoitetun suomen sanasto ja rakenteet ovat hyvin lähellä toisiaan.
Kun otetaan huomio myös opiskelijoiden koulutustausta, nähdään, että suullisessa tehtävässä myös vähän koulutetut voivat saada korkeimpia mahdollisia tuloksia.
Tilastolliset analyysit vahvistavat, että suullisella tehtävällä ja koulutustaustalla ei juurikaan ole yhteyttä toisiinsa, toisin kuin kirjallisilla tehtävillä ja koulutuksella. Tämä on juuri se tulos, minkä halusimmekin kuulla: suullinen kuuntelutesti parantaa saavutettavuutta erilaisten osallistujien joukossa.
Pyysin vielä opiskelijoita vastaamaan testin jälkeen, mitä mieltä he olivat eri tehtävistä. Suullista tehtävää ja monivalintaa pidettiin yhtä helppoina, kun taas avokysymykset koettiin selvästi vaikeammiksi. Monivalintatehtävän pitämistä helppona saattaa selittää se, että opiskelijoista lukeminen ylipäätään on helpoin suomen kielen taito. Tosin voi olla, että lukeminen on tulkittu vain ääneen lukemiseksi.
Sain tutkimukseen vain vähän palautetta opettajilta, mutta osa teetti testiä useissa ryhmissä. Viisi kuudesta opettajasta piti uudenlaista kuuntelutestiä luotettavana tai melko luotettavana. Saman verran luotettiin suullisen tehtävän toimivuuteen (ohimennen: kukaan opettajista ei pitänyt monivalintaa luotettavana). Erityisen ilahduttavaa oli, ettei kukaan vastaaja huomauttanut suulliseen tehtävään kuluvasta pidemmästä arviointiajasta. Tässä kuitenkin vinkki arvioinnin nopeuttamiseksi: koneelle kannattaa ladata esimerkiksi ilmainen Audiotonic-ohjelma, joka lyhentää jonkin verran arviointiin tarvittavaa aikaa helpottamalla äänitallenteessa eteenpäin siirtymistä.
Miten eteenpäin?
Testistä on olemassa vasta kaksi ensimmäistä versiota vuodelta 2018. Jos testiä päivitetään, voisi mielestäni harkita monivalintatehtävästä luopumista, sen tilalle toista lyhyttä avotehtävää, suullisen tehtävän lyhentämistä poistamalla ylimääräisiä A1-tason lämmittelykysymyksiä ja liian vaikeita B1-kysymyksiä sekä suullisten kysymystyyppien monipuolistamista. Lisäksi voisi kenties miettiä mahdollisuutta kuulla kysymykset kahdesti, kuullaanhan perinteiset keskustelut ja uutisetkin kuullun ymmärtämisen testeissä yleensä kahteen kertaan. Opettajat puolestaan toivoivat äänitallenteisiin hieman hitaampaa puhenopeutta sekä koulutuksen aikaista harjoittelumateriaalia, jotka myös ovat hyvin varteenotettavia ehdotuksia.
Elina Stordell
Pääsin ALTE:n konferenssiin esittelemään pienimuotoista tutkimustani saavutettavammasta kuullun ymmärtämisen testistä. Tutkimusmateriaalina oli Testipisteessä A2-tasoille laadittu kuuntelutesti, jonka tarkoituksena on tukea etenkin vähemmän koulutettuja ja/tai lukutaitokoulutuksen käyneitä opiskelijoita vähentämällä testissä tarvittavan lukemisen ja kirjoittamisen määrää. Testi on ollut käytössä vuodesta 2018. Moni kotoutumiskoulutuksen opettaja tuntee testin niin sanottuna välitestinä, mutta testiä käytetään jonkin verran myös muissa A2-tasoisissa kielikoulutuksissa.
Mukana kokonaan suullinen kuuntelutehtävä
Testi on kaksiosainen. Ensimmäinen osa sisältää monivalintakysymyksiä ja avokysymyksiä, joissa on pyritty vähentämään lukemisen ja kirjoittamisen määrää. Toinen osa koostuu suullisesti vastattavasta kuuntelutehtävästä, jossa opiskelijan tarvitsee ainoastaan kuunnella ja puhua. Koska toinen osa edellyttää puheen tallentamista, se on järjestettävä kielistudiossa tai tietokoneluokassa.
Suullisessa tehtävässä on muutamia aihepiirejä, ja kuhunkin aiheeseen liittyy eritasoisia kysymyksiä. Esimerkiksi liikkumisesta kysytään muun muassa: Seuraavaksi puhutaan liikkumisesta ja matkustamisesta. Millä sinä tulet kouluun? Kuinka kauan sinun koulumatka kestää? Kuinka paljon rahaa sinulla menee liikkumiseen kuukaudessa?
Tehtävässä arvioidaan puhumista vain siltä osin, osoittaako vastaus kysymyksen ymmärtämistä vai ei. Niinpä vaikkapa tällaiset vastaukset ensimmäiseen kysymykseen ovat kaikki yhden pisteen arvoisia: Busi. Bussilla ja metrolla. Minä tule busisa. Yleensä minä tulen bussilla, mutta joskus autolla.
Perinteisen kuuntelutestin haasteita
Miksi tällainen suullisen osuuden sisältävä kuullun ymmärtämisen testi sitten on kehitetty? Opettajat ovat vuosien mittaan antaneet palautetta Testipisteen kuuntelutestien haastavuudesta, sillä testit sisältävät paljon lukemista ja kirjoittamista, mikä houkuttelee etenkin heikommin lukevia arvaamaan. Myös lopputestin tulosten tarkastelu osoittaa, että opiskelijoiden tulokset jäävät kuuntelussa alemmiksi kuin puhumisessa, vaikka suullisten taitojen voisi olettaa olevan melko samaa tasoa. Niistä opiskelijoista, jotka saavuttavat puhumisessa tason B1.1, jopa yli 90 prosenttia jää kuuntelussa A-tasoille. Näin suuri ero ei selittyne pelkästään kuuntelutestin tiukoilla pisterajoilla tai opettajien lempeillä puhumisen arvioilla, vaan myös testitekniikalla lienee merkitystä.
Myös Testipisteen lähtötason arvioinnissa nähdään, että puolet aloittelijoista (preA1- ja A1-tasoilla olevista asiakkaista) saavuttaa korkeamman tason suullisessa kuuntelutestissä kuin perinteisessä monivalinnassa. Lähtötason arvioinnissa käytetty suullinen kuuntelutesti muistuttaa tutkimuksessa ollutta testiä, mutta koska testi tehdään kasvokkain haastattelu- ja ohjaustilanteessa, arvioijan on tarvittaessa mahdollista säädellä kysymysten vaikeustasoa.
Suullinen kuuntelutehtävä toimii
Keräsin tutkimusmateriaalin vapaaehtoisilta kotoutumiskoulutuksen opettajilta ja heidän vapaaehtoisilta opiskelijoitaan. Opiskelijat olivat koulutuksen hitaan tai peruspolun toisen moduulin lopussa, jossa tavoitetasona on A2.1. Aikataulujen vuoksi aineisto jäi suhteellisen pieneksi, 155 opiskelijaan.
Taustakyselystä selviää, että opiskelijoiden mielestä vaikein suomen kielen taito on kuunteleminen. Näin ajatteli joka kolmas opiskelija. Tulos on mielestäni yllättävä: me opettajat pidämme usein opiskelijoita suullisesti vahvempina. Hyvin usein kuulee sanottavan: ”Hän ymmärsi kyllä kaiken, mistä puhuttiin mutta...”
Tilastollisen analyysin mukaan suulliset kuullun ymmärtämisen kysymykset toimivat varsin hyvin: niissä ei esiinny arvaamista, ja ne erottelevat eritasoisia opiskelijoita toisistaan. Myös perinteiset kirjalliset avokysymykset toimivat hyvin, mutta monivalintakysymyksissä on paljon arvaamista ja niiden erottelukyky on heikko.
Kuten seuraavat kuviot osoittavat, suullisesta tehtävästä saadaan selvästi enemmän A2.2-taitotasoa kuin monivalinnasta ja avokysymyksistä:
Tarkemmat tilastolliset analyysit (mm. t-testit) vahvistavat, että suullisen ja kirjallisten tehtävien tuloksissa on eroa. Tehtävien välillä on silti kohtalainen korrelaatio, mikä on odotuksenmukaista, sillä kaikkien tehtävien on tarkoitus mitata kuuntelua, ja puhutun ja kirjoitetun suomen sanasto ja rakenteet ovat hyvin lähellä toisiaan.
Kun otetaan huomio myös opiskelijoiden koulutustausta, nähdään, että suullisessa tehtävässä myös vähän koulutetut voivat saada korkeimpia mahdollisia tuloksia.
Tilastolliset analyysit vahvistavat, että suullisella tehtävällä ja koulutustaustalla ei juurikaan ole yhteyttä toisiinsa, toisin kuin kirjallisilla tehtävillä ja koulutuksella. Tämä on juuri se tulos, minkä halusimmekin kuulla: suullinen kuuntelutesti parantaa saavutettavuutta erilaisten osallistujien joukossa.
Pyysin vielä opiskelijoita vastaamaan testin jälkeen, mitä mieltä he olivat eri tehtävistä. Suullista tehtävää ja monivalintaa pidettiin yhtä helppoina, kun taas avokysymykset koettiin selvästi vaikeammiksi. Monivalintatehtävän pitämistä helppona saattaa selittää se, että opiskelijoista lukeminen ylipäätään on helpoin suomen kielen taito. Tosin voi olla, että lukeminen on tulkittu vain ääneen lukemiseksi.
Sain tutkimukseen vain vähän palautetta opettajilta, mutta osa teetti testiä useissa ryhmissä. Viisi kuudesta opettajasta piti uudenlaista kuuntelutestiä luotettavana tai melko luotettavana. Saman verran luotettiin suullisen tehtävän toimivuuteen (ohimennen: kukaan opettajista ei pitänyt monivalintaa luotettavana). Erityisen ilahduttavaa oli, ettei kukaan vastaaja huomauttanut suulliseen tehtävään kuluvasta pidemmästä arviointiajasta. Tässä kuitenkin vinkki arvioinnin nopeuttamiseksi: koneelle kannattaa ladata esimerkiksi ilmainen Audiotonic-ohjelma, joka lyhentää jonkin verran arviointiin tarvittavaa aikaa helpottamalla äänitallenteessa eteenpäin siirtymistä.
Miten eteenpäin?
Testistä on olemassa vasta kaksi ensimmäistä versiota vuodelta 2018. Jos testiä päivitetään, voisi mielestäni harkita monivalintatehtävästä luopumista, sen tilalle toista lyhyttä avotehtävää, suullisen tehtävän lyhentämistä poistamalla ylimääräisiä A1-tason lämmittelykysymyksiä ja liian vaikeita B1-kysymyksiä sekä suullisten kysymystyyppien monipuolistamista. Lisäksi voisi kenties miettiä mahdollisuutta kuulla kysymykset kahdesti, kuullaanhan perinteiset keskustelut ja uutisetkin kuullun ymmärtämisen testeissä yleensä kahteen kertaan. Opettajat puolestaan toivoivat äänitallenteisiin hieman hitaampaa puhenopeutta sekä koulutuksen aikaista harjoittelumateriaalia, jotka myös ovat hyvin varteenotettavia ehdotuksia.
Elina Stordell
Mikä testeissä maksaa niin?
2023-09-11
J. Karjalainen laulaa: Kerro mulle, beibi, mikä shampoissa maksaa niin? En työskentele kosmetiikkateollisuudessa, mutta arvaan, että tuotekehitys ja markkinointi. Onneksi meillä kielitaidon arvioinnissa markkinointi tulee halvaksi, kun pärjätään ilman Julia Robertsia.
Osallistuin hiljattain kiinnostavaan ja sanomattakin selvää että kalliiseen koulutukseen, jossa kouluttaja Angela Verschoor heitti ohimennen ilmaan kysymyksen, paljonko testin ja yhden testikysymyksen laatiminen maksaa. No, ostajan kannalta tietysti ihan liikaa ja meidän Testipisteen näkökulmasta aivan naurettavan vähän. Kahdessa eri tutkimuksessa yhden testikysymyksen hinnaksi on arvioitu 2000 euroa ja 1000 dollaria.
Alkoi kummasti kiinnostaa, paljonko vaikka yhden kuullun ymmärtämisen testin laatiminen Testipisteessä maksaa. Olen laatinut kielitestejä vuodesta 2010 ja kokenut siirtymän kynä ja paperi -testeistä sähköisiin ohjelmiin ja edelleen adaptiiviseen testaukseen. Yritän seuraavassa listata erilaisia kulueriä, mutta jotain on saattanut unohtuakin.
Asiantuntemus
Luotettavien ja laadukkaiden kielitestien laatiminen edellyttää ehdottomasti vankkaa osaamista. Kirjallisuutta (1) voi tilata helposti verkkokaupoista, ja siitä oppii paljon, mutta syvällinen osaaminen vaatii mielestäni koulutuksiin (2) osallistumista. Hyödyllisiä sisältöjä ovat ainakin tehtävänlaadinta (puhuminen, kirjoittaminen, luetun ymmärtäminen, kuullun ymmärtäminen), tilastoanalyysi (niin klassinen testiteoria kuin item response theory), pisterajojen asettaminen ja nykyaikana adaptiivinen testaus. Suomesta emme ole tällaisia koulutuksia löytäneet, joten osallistumismaksujen lisäksi koulutuksista tulee myös matkakuluja (3). Alkuvaiheessa osaamista voi tietysti myös ostaa (4). Esimerkiksi tilastolliset analyysit ja äänitysstudion palvelut voi helposti hankkia ulkopuoleltakin, mutta pidemmän päälle se tulee kalliimmaksi kuin osaamisen hankkiminen koulutuksissa. Ei pidä myöskään unohtaa osaavaa IT-tukea (5).
Ohjelmistot ja tekniikka
Tavallisilla toimistotyökaluilla kuten Wordilla ja Excelillä pääsee alkuun. Äänitiedostojen raakaversiot voi tehdä ilmaisilla audio-ohjelmilla, mutta lopullisten kuuntelutestien äänitys vaatii studio-olosuhteita (6). Itse testitilanne on nykyään yhä useammin digitaalinen, joten tarvitaan sähköinen testiohjelmisto (7), johon liittyy yleensä käyttäjämääriin perustuva lisenssi. Nykyaikaiset testit voidaan myös räätälöidä mukautumaan kunkin osallistujan osaamisen mukaisesti. Tällaiset adaptiivisen testauksen ohjelmistot (8) vasta maksavatkin. Kun testi on sitten saatu järjestettyä ja data kerättyä, testisuoritukset analysoidaan laadullisesti ja tilastollisesti (9), ja tässäkin tapauksessa moni ohjelma maksaa. Ilmaisiakin ohjelmistoja on olemassa, karvalakkimallista jopa sofistikoituneisiin – ilmaisten tee se itse -versioiden kohdalla kaupan päälle tulee sitten iltaisin opeteltua jotain ohjelmointikieltä.
Työtunnit
Isoin rahareikä testinlaadinnassa on eittämättä palkkakulut (10). Työtunteja kuluu lukemiseen, kouluttautumiseen, tehtävän laadintaan, äänittämiseen, tehtävien siirtämiseen käytettäviin ohjelmistoihin, suoritusten pisteytykseen, paperitestien vastausten koodaamiseen Excelissä, analyysiin, pisterajojen asettamiseen, ohjelmistojen opetteluun, tietoteknisiin ongelmiin, virheiden tekemiseen ja niiden korjaamiseen… Yksin, työparin kanssa, koko tiimin kesken, isomman arvioijaraadin kanssa… Testipisteen miehitys on ohuimmillaan ollut neljä kokoaikaista työntekijää, ja luulen, että silloin mennään aivan äärirajoilla, koska on ensiarvoisen tärkeää, että syntyvää testiä katsotaan useiden silmäparien kautta. Minimimiehitys tarkoittaa myös sitä, että työssä saa olla melkoinen kymmenottelija, jos mielii hallita koko testinlaadinnan prosessin.
Joissakin tilanteissa olemme selvinneet Testipisteessä edullisesti. Kalliiden ääninäyttelijöiden (11) sijasta olemme voineet pyytää studioon lahjakkaita työtovereitamme, ja pisterajojen asettamisessa tarvittavat arvioijapaneelitkin (12) olemme saaneet koottua kokeneista opettajakollegoista. Lisäksi Testipisteellä on ollut onni pystyä tekemään tehtävien ja testikokonaisuuksien koekäyttöä (13) ilmaiseksi. Isojen pilotointien organisointiin menee tietysti työaikaa, sillä meillä yksi kuullun ymmärtämisen testi on yleensä vaatinut vähintään noin 600 opiskelijan osallistumista. Siitä voi sitten arvioida, kuinka paljon osallistujia on tarvittu Testipisteen yli 20 testipaketin kehittämisessä. On aivan huikeaa, että Testipiste-konsortion oppilaitosten eli Taitotalon, Axxellin, CareeriaPlussan ja Eiran aikuislukion opettajat ovat ryhmissään teettäneet testejämme normaalin opetuksensa lomassa!
Jakelu ja ylläpito
Työ ei lopu siihen, että testi saadaan valmiiksi. Opetussektorillakin testiä on markkinoitava (14), ja opettajien tueksi on laadittava opas tai jokin muu käyttöönottoa tukeva materiaali (15). Pelkkä testimateriaalien jakelukin (16) käy työstä, jos käyttäjiä on liki sata. Myöhemmin testin toimivuutta pitää seurata (17) uutta dataa keräämällä ja analysoimalla, ja tarvittaessa testiä on päivitettävä.
Ei siis ole ihme, että testikysymykset kokoavaa tiedostoa tai järjestelmää kutsutaan osiopankiksi: jokainen kysymys eli osio on todellakin kullan arvoinen. Ethän siis jätä testimateriaalia lojumaan kopiokoneen viereen, ettei kiireinen sijainen nappaa sitä opetukseensa hyvänä matskuna.
Osallistuin hiljattain kiinnostavaan ja sanomattakin selvää että kalliiseen koulutukseen, jossa kouluttaja Angela Verschoor heitti ohimennen ilmaan kysymyksen, paljonko testin ja yhden testikysymyksen laatiminen maksaa. No, ostajan kannalta tietysti ihan liikaa ja meidän Testipisteen näkökulmasta aivan naurettavan vähän. Kahdessa eri tutkimuksessa yhden testikysymyksen hinnaksi on arvioitu 2000 euroa ja 1000 dollaria.
Alkoi kummasti kiinnostaa, paljonko vaikka yhden kuullun ymmärtämisen testin laatiminen Testipisteessä maksaa. Olen laatinut kielitestejä vuodesta 2010 ja kokenut siirtymän kynä ja paperi -testeistä sähköisiin ohjelmiin ja edelleen adaptiiviseen testaukseen. Yritän seuraavassa listata erilaisia kulueriä, mutta jotain on saattanut unohtuakin.
Asiantuntemus
Luotettavien ja laadukkaiden kielitestien laatiminen edellyttää ehdottomasti vankkaa osaamista. Kirjallisuutta (1) voi tilata helposti verkkokaupoista, ja siitä oppii paljon, mutta syvällinen osaaminen vaatii mielestäni koulutuksiin (2) osallistumista. Hyödyllisiä sisältöjä ovat ainakin tehtävänlaadinta (puhuminen, kirjoittaminen, luetun ymmärtäminen, kuullun ymmärtäminen), tilastoanalyysi (niin klassinen testiteoria kuin item response theory), pisterajojen asettaminen ja nykyaikana adaptiivinen testaus. Suomesta emme ole tällaisia koulutuksia löytäneet, joten osallistumismaksujen lisäksi koulutuksista tulee myös matkakuluja (3). Alkuvaiheessa osaamista voi tietysti myös ostaa (4). Esimerkiksi tilastolliset analyysit ja äänitysstudion palvelut voi helposti hankkia ulkopuoleltakin, mutta pidemmän päälle se tulee kalliimmaksi kuin osaamisen hankkiminen koulutuksissa. Ei pidä myöskään unohtaa osaavaa IT-tukea (5).
Ohjelmistot ja tekniikka
Tavallisilla toimistotyökaluilla kuten Wordilla ja Excelillä pääsee alkuun. Äänitiedostojen raakaversiot voi tehdä ilmaisilla audio-ohjelmilla, mutta lopullisten kuuntelutestien äänitys vaatii studio-olosuhteita (6). Itse testitilanne on nykyään yhä useammin digitaalinen, joten tarvitaan sähköinen testiohjelmisto (7), johon liittyy yleensä käyttäjämääriin perustuva lisenssi. Nykyaikaiset testit voidaan myös räätälöidä mukautumaan kunkin osallistujan osaamisen mukaisesti. Tällaiset adaptiivisen testauksen ohjelmistot (8) vasta maksavatkin. Kun testi on sitten saatu järjestettyä ja data kerättyä, testisuoritukset analysoidaan laadullisesti ja tilastollisesti (9), ja tässäkin tapauksessa moni ohjelma maksaa. Ilmaisiakin ohjelmistoja on olemassa, karvalakkimallista jopa sofistikoituneisiin – ilmaisten tee se itse -versioiden kohdalla kaupan päälle tulee sitten iltaisin opeteltua jotain ohjelmointikieltä.
Työtunnit
Isoin rahareikä testinlaadinnassa on eittämättä palkkakulut (10). Työtunteja kuluu lukemiseen, kouluttautumiseen, tehtävän laadintaan, äänittämiseen, tehtävien siirtämiseen käytettäviin ohjelmistoihin, suoritusten pisteytykseen, paperitestien vastausten koodaamiseen Excelissä, analyysiin, pisterajojen asettamiseen, ohjelmistojen opetteluun, tietoteknisiin ongelmiin, virheiden tekemiseen ja niiden korjaamiseen… Yksin, työparin kanssa, koko tiimin kesken, isomman arvioijaraadin kanssa… Testipisteen miehitys on ohuimmillaan ollut neljä kokoaikaista työntekijää, ja luulen, että silloin mennään aivan äärirajoilla, koska on ensiarvoisen tärkeää, että syntyvää testiä katsotaan useiden silmäparien kautta. Minimimiehitys tarkoittaa myös sitä, että työssä saa olla melkoinen kymmenottelija, jos mielii hallita koko testinlaadinnan prosessin.
Joissakin tilanteissa olemme selvinneet Testipisteessä edullisesti. Kalliiden ääninäyttelijöiden (11) sijasta olemme voineet pyytää studioon lahjakkaita työtovereitamme, ja pisterajojen asettamisessa tarvittavat arvioijapaneelitkin (12) olemme saaneet koottua kokeneista opettajakollegoista. Lisäksi Testipisteellä on ollut onni pystyä tekemään tehtävien ja testikokonaisuuksien koekäyttöä (13) ilmaiseksi. Isojen pilotointien organisointiin menee tietysti työaikaa, sillä meillä yksi kuullun ymmärtämisen testi on yleensä vaatinut vähintään noin 600 opiskelijan osallistumista. Siitä voi sitten arvioida, kuinka paljon osallistujia on tarvittu Testipisteen yli 20 testipaketin kehittämisessä. On aivan huikeaa, että Testipiste-konsortion oppilaitosten eli Taitotalon, Axxellin, CareeriaPlussan ja Eiran aikuislukion opettajat ovat ryhmissään teettäneet testejämme normaalin opetuksensa lomassa!
Jakelu ja ylläpito
Työ ei lopu siihen, että testi saadaan valmiiksi. Opetussektorillakin testiä on markkinoitava (14), ja opettajien tueksi on laadittava opas tai jokin muu käyttöönottoa tukeva materiaali (15). Pelkkä testimateriaalien jakelukin (16) käy työstä, jos käyttäjiä on liki sata. Myöhemmin testin toimivuutta pitää seurata (17) uutta dataa keräämällä ja analysoimalla, ja tarvittaessa testiä on päivitettävä.
Ei siis ole ihme, että testikysymykset kokoavaa tiedostoa tai järjestelmää kutsutaan osiopankiksi: jokainen kysymys eli osio on todellakin kullan arvoinen. Ethän siis jätä testimateriaalia lojumaan kopiokoneen viereen, ettei kiireinen sijainen nappaa sitä opetukseensa hyvänä matskuna.
Miten laatia ymmärtämistaitojen tehtävä?
2022-11-25
Opettajat osaavat tehdä oppimateriaalia. Moni opettaja tekee omia tehtäviä päivittäin: laatii harjoituksia kielen rakenteista, etsii tekstejä, keksii kysymyksiä, ideoi keskustelutehtävien aiheita… Kokemuksen myötä voi oppia tekemään myös arviointiin sopivia puhumisen ja kirjoittamisen tehtäviä. Lukemisen ja kuuntelemisen testien laatiminen on kuitenkin ihan toinen juttu. Jos minun pitäisi kuvailla eri oppilaitoksissa näkemiäni lukemisen ja kuuntelemisen testejä muutamalla sanalla, sanoisin, että ne ovat lähes poikkeuksetta aivan liian vaativia, sekä tekstit että niihin laaditut kysymykset.
Minulle on Testipiste-vuosien mittaan tullut tunne, että opettajille pitäisi olla tarjolla täydennyskoulutusta ymmärtämistaitojen tehtävien laadinnassa. Sekä testitehtävän laatimisen periaatteita että tehtävän toimivuuden arviointia tulisi avata. Tässä kirjoituksessa keskityn vain tehtävän laatimisen haasteisiin, koska toimivuuden arviointi vaatii sen verran resursseja (sekä aikaa, osaamista että parhaassa tapauksessa myös välineitä), etten usko juuri kenelläkään opettajalla olevan siihen mahdollisuuksia tavallisen työaikansa puitteissa.
Tehtävän laadinta alkaa taitotasoista
Testitehtävän tekeminen ei ala ”kivasta tekstistä”. Se alkaa päinvastoin melko kuivasta tekstistä, nimittäin Eurooppalaisesta viitekehyksestä ja sen taitotasokuvaimista. Monella on varmaan työhuoneessa tämä Euroopan neuvoston julkaisema sininen kirja, mutta sen sijasta kannattaisi käyttää Viitekehyksen uutta täydennysosaa. Sen voi ladata englanniksi Euroopan unionin sivuilta osoitteesta https://rm.coe.int/common-european-framework-of-reference-for-languages-learning-teaching/16809ea0d4.
Viitekehys antaa sananmukaisesti raamit tekemiselle: mitä milläkin tasolla pitäisi ymmärtää, mitkä aiheet ja tekstilajit sopivat, mitä materiaalista voi pyytää tekemään.
Esimerkiksi melko alkuvaiheessa tasolla A2.1 pitäisi pystyä löytämään lyhyistä ja yksinkertaisista jokapäiväisistä teksteistä ennakoitavissa olevia keskeisiä tietoja sekä ymmärtämään yksinkertaisia, kuvin tuettuja ohjeita. Aihe- ja tekstilajiesimerkkeinä mainitaan lyhyet urheilu-uutiset, lääkereseptit, yksinkertaiset varausvahvistukset, arjen mainokset ja aikataulut sekä yksinkertaiset kuvaukset jostakusta henkilöstä. Tätä taustaa vasten on helpompi nähdä, miksi jokin sinänsä hauska ja erikoinen eläinuutinen ei ehkä sovi A2.1-tasolle: aihepiiri ei ole tuttu eikä tapahtuma odotuksenmukainen.
Kun on löydetty kohderyhmälle relevantti aihe ja tilanne, on tutkittava tekstin haastavuutta: kuinka pitkä se on, millaista sen kieli on ja kuinka paljon tuttua tai vierasta sanastoa se sisältää. Esimerkiksi A2.1-tasolla tekstin on oltava lyhyt ja yksinkertainen, mahdollisesti kuvitettu. Kieli on yksinkertaista ja sanasto kaikkein tavallisinta. Alkuvaiheen oppijan tulisi ymmärtää tekstistä suurin osa.
Tekstistä kysymyksiksi
Tekstejä on A- ja usein B-tasollakin yksinkertaistettava, mutta sitä ei kannata rynnätä tekemään ennen kuin on laatinut kysymykset. Kysymysten laadinnan voi aloittaa vaikkapa siitä, miten kyseessä olevaa tekstilajia luetaan: mainoksesta haetaan erilaisia tietoja kuin lyhyestä tarinasta. Tekstin voi antaa vaikkapa kollegoille luettavaksi, ja pyytää heitä alleviivaamaan siitä keskeisinä pitämänsä asiat. Merkintöjä vertailemalla selviää, mikä on useimpien mielestä keskeistä. Sitten pääsee miettimään, miten asioita voisi kysyä, ja sen perusteella valitsemaan sopivinta tehtävätyyppiä. Viitekehys ei ota kantaa esimerkiksi avokysymysten tai monivalintatehtävien käyttöön.
On tärkeää tarkistaa Viitekehyksestä, millaista ymmärtämistä milläkin tasolla voi edellyttää. Teksti itsessään ei tee tehtävästä jonkin tasoista, vaan kysymyksillä on iso merkitys vaikeustasoon. A2.1-tasolla voi esimerkiksi poimia yksinkertaisia ja ennakoitavia tietoja, ymmärtää pääasiat tuttua aihetta käsittelevästä lyhyestä uutisesta tai ymmärtää yksinkertaiset, kuvitetut ohjeet. Mikäli mahdollista, tehtävän olisi hyvä mitata mahdollisimman monenlaista ymmärtämistä, mutta alemmilla kielitaitotasoilla variaatiota on luonnollisesti vähemmän.
Kysyminen on tekniikkalaji
Kysymysten kielen on oltava yksinkertaisempaa kuin ymmärrettävän tekstin, jotta ei kävisi niin, että opiskelija ymmärtää tekstin mutta ei kysymyksiä. Taitotasosta riippuu, kuinka paljon kysymyksessä voi olla luettavaa. Avokysymyksissä pitää välttää mahdollisuutta kopioida vastaus, mutta kaikkein alemmilla tasoilla tätä ei aina voi välttää sanaston suppeuden vuoksi. Samat sanat kysymyksessä ja tekstissä voivat helpottaa ymmärtämistä liikaa; toisaalta voi olla reilua, että jokin kysymyksen sana ohjaa keskittymään oikeaan kohtaan luettavaa tai kuunneltavaa tekstiä.
Monivalinnoissa vastausvaihtoehtojen pitää olla symmetrisiä: suurin piirtein yhtä pitkiä, rakenteiltaan samankaltaisia ja merkitykseltään samansuuntaisia. Kun vaihtoehdot järjestetään pituusjärjestykseen, oikean vaihtoehdon pitäisi osua melko tasaisesti A-, B- ja C-vaihtoehtoihin. On muuten mielenkiintoista huomata, kuinka oikea vaihtoehto on usein selvästi lyhyin tai pisin. Kysymystä muotoilemalla pituutta pystyy kuitenkin yleensä säätelemään.
Kysymyksiin pitää löytyä vain yksi oikea vastaus – asia, jonka luulisi olevan itsestään selvää. Silti toisinaan näkee kysymyksiä, joissa yksikään vaihtoehto ei ole täysin oikein tai toinenkin vastaus olisi oikeastaan oikein. Vastaus ei saa edellyttää maailmantietoa tai vaikkapa laskutaitoa; toisaalta maailmantieto ei saa riittää oikein vastaamiseen, vaan kysymyksen on aina edellytettävä tekstin lukemista tai kuuntelemista. Kannattaa myös tarkistaa, ettei oikea vastaus löydy vahingossa jostakin muusta kohtaa tekstiä ja ettei se riipu johonkin toiseen kysymykseen oikein vastaamisesta. Voi olla mielenkiintoista antaa pelkät kysymykset (siis ilman tekstiä) kollegoille vastattavaksi: silloin näkee, kuinka pitkälle pelkillä päättelytaidoilla ja hyvillä strategioilla voi päästä.
Kun kysymykset ovat valmiit, aletaan karsia ja muokata tekstiä. Aivan alimmilla tasoilla ylimääräistä luettavaa tai kuunneltavaa jätetään vain vähän. Tekstiin pitäisi kuitenkin jäädä jotain vääriin vastauksiin houkuttavaa. Karsiminen on hyvä tehdä varoen ja säilyttäen aina alkuperäinen teksti. On huomattavasti vaikeampaa yrittää vaikeuttaa tekstiä, jos siitä on muokattu välillä liiankin yksinkertaiseksi.
Mitä muuta?
Testausorganisaatioissa tehtävänlaadintaa seuraa koekäyttö sadoilla osallistujilla, tilastollinen ja laadullinen tarkastelu, muokkaus ja uusi koekäyttö ja analyysi. Tilastollisessa analyysissa tarkastellaan muun muassa kysymysten toimivuuden johdonmukaisuutta, erottelukykyä, arvausta, suhteellista vaikeustasoa ja ylipäänsä tulosten luotettavuutta. Vasta kun tehtävät on todettu toimiviksi, niille asetetaan pisterajat standard settingissä, joka on taas oma proseduurinsa.
Tähän kaikkeen ei oppilaitoksissa ymmärrettävästikään ole mahdollisuuksia. Siitä huolimatta kannattaa pyrkiä laatimaan tehtävät mahdollisimman hyvin. Jatkuvaan arviointiin tai kevyempään arviointiin tämä saattaa riittää. Painoarvoltaan merkittävämpiin arviointitilanteisiin suosittelen kuitenkin valmiiden, standardoitujen testien hankkimista siihen perehtyneiltä asiantuntijoilta. Ystäväpiirille voi hyvin kokata itse, mutta tärkeisiin kahdensadan hengen juhliin on parempi tilata kokenut pitopalvelu.
Elina StordellKielitaidon arvioinnin asiantuntija
Minulle on Testipiste-vuosien mittaan tullut tunne, että opettajille pitäisi olla tarjolla täydennyskoulutusta ymmärtämistaitojen tehtävien laadinnassa. Sekä testitehtävän laatimisen periaatteita että tehtävän toimivuuden arviointia tulisi avata. Tässä kirjoituksessa keskityn vain tehtävän laatimisen haasteisiin, koska toimivuuden arviointi vaatii sen verran resursseja (sekä aikaa, osaamista että parhaassa tapauksessa myös välineitä), etten usko juuri kenelläkään opettajalla olevan siihen mahdollisuuksia tavallisen työaikansa puitteissa.
Tehtävän laadinta alkaa taitotasoista
Testitehtävän tekeminen ei ala ”kivasta tekstistä”. Se alkaa päinvastoin melko kuivasta tekstistä, nimittäin Eurooppalaisesta viitekehyksestä ja sen taitotasokuvaimista. Monella on varmaan työhuoneessa tämä Euroopan neuvoston julkaisema sininen kirja, mutta sen sijasta kannattaisi käyttää Viitekehyksen uutta täydennysosaa. Sen voi ladata englanniksi Euroopan unionin sivuilta osoitteesta https://rm.coe.int/common-european-framework-of-reference-for-languages-learning-teaching/16809ea0d4.
Viitekehys antaa sananmukaisesti raamit tekemiselle: mitä milläkin tasolla pitäisi ymmärtää, mitkä aiheet ja tekstilajit sopivat, mitä materiaalista voi pyytää tekemään.
Esimerkiksi melko alkuvaiheessa tasolla A2.1 pitäisi pystyä löytämään lyhyistä ja yksinkertaisista jokapäiväisistä teksteistä ennakoitavissa olevia keskeisiä tietoja sekä ymmärtämään yksinkertaisia, kuvin tuettuja ohjeita. Aihe- ja tekstilajiesimerkkeinä mainitaan lyhyet urheilu-uutiset, lääkereseptit, yksinkertaiset varausvahvistukset, arjen mainokset ja aikataulut sekä yksinkertaiset kuvaukset jostakusta henkilöstä. Tätä taustaa vasten on helpompi nähdä, miksi jokin sinänsä hauska ja erikoinen eläinuutinen ei ehkä sovi A2.1-tasolle: aihepiiri ei ole tuttu eikä tapahtuma odotuksenmukainen.
Kun on löydetty kohderyhmälle relevantti aihe ja tilanne, on tutkittava tekstin haastavuutta: kuinka pitkä se on, millaista sen kieli on ja kuinka paljon tuttua tai vierasta sanastoa se sisältää. Esimerkiksi A2.1-tasolla tekstin on oltava lyhyt ja yksinkertainen, mahdollisesti kuvitettu. Kieli on yksinkertaista ja sanasto kaikkein tavallisinta. Alkuvaiheen oppijan tulisi ymmärtää tekstistä suurin osa.
Tekstistä kysymyksiksi
Tekstejä on A- ja usein B-tasollakin yksinkertaistettava, mutta sitä ei kannata rynnätä tekemään ennen kuin on laatinut kysymykset. Kysymysten laadinnan voi aloittaa vaikkapa siitä, miten kyseessä olevaa tekstilajia luetaan: mainoksesta haetaan erilaisia tietoja kuin lyhyestä tarinasta. Tekstin voi antaa vaikkapa kollegoille luettavaksi, ja pyytää heitä alleviivaamaan siitä keskeisinä pitämänsä asiat. Merkintöjä vertailemalla selviää, mikä on useimpien mielestä keskeistä. Sitten pääsee miettimään, miten asioita voisi kysyä, ja sen perusteella valitsemaan sopivinta tehtävätyyppiä. Viitekehys ei ota kantaa esimerkiksi avokysymysten tai monivalintatehtävien käyttöön.
On tärkeää tarkistaa Viitekehyksestä, millaista ymmärtämistä milläkin tasolla voi edellyttää. Teksti itsessään ei tee tehtävästä jonkin tasoista, vaan kysymyksillä on iso merkitys vaikeustasoon. A2.1-tasolla voi esimerkiksi poimia yksinkertaisia ja ennakoitavia tietoja, ymmärtää pääasiat tuttua aihetta käsittelevästä lyhyestä uutisesta tai ymmärtää yksinkertaiset, kuvitetut ohjeet. Mikäli mahdollista, tehtävän olisi hyvä mitata mahdollisimman monenlaista ymmärtämistä, mutta alemmilla kielitaitotasoilla variaatiota on luonnollisesti vähemmän.
Kysyminen on tekniikkalaji
Kysymysten kielen on oltava yksinkertaisempaa kuin ymmärrettävän tekstin, jotta ei kävisi niin, että opiskelija ymmärtää tekstin mutta ei kysymyksiä. Taitotasosta riippuu, kuinka paljon kysymyksessä voi olla luettavaa. Avokysymyksissä pitää välttää mahdollisuutta kopioida vastaus, mutta kaikkein alemmilla tasoilla tätä ei aina voi välttää sanaston suppeuden vuoksi. Samat sanat kysymyksessä ja tekstissä voivat helpottaa ymmärtämistä liikaa; toisaalta voi olla reilua, että jokin kysymyksen sana ohjaa keskittymään oikeaan kohtaan luettavaa tai kuunneltavaa tekstiä.
Monivalinnoissa vastausvaihtoehtojen pitää olla symmetrisiä: suurin piirtein yhtä pitkiä, rakenteiltaan samankaltaisia ja merkitykseltään samansuuntaisia. Kun vaihtoehdot järjestetään pituusjärjestykseen, oikean vaihtoehdon pitäisi osua melko tasaisesti A-, B- ja C-vaihtoehtoihin. On muuten mielenkiintoista huomata, kuinka oikea vaihtoehto on usein selvästi lyhyin tai pisin. Kysymystä muotoilemalla pituutta pystyy kuitenkin yleensä säätelemään.
Kysymyksiin pitää löytyä vain yksi oikea vastaus – asia, jonka luulisi olevan itsestään selvää. Silti toisinaan näkee kysymyksiä, joissa yksikään vaihtoehto ei ole täysin oikein tai toinenkin vastaus olisi oikeastaan oikein. Vastaus ei saa edellyttää maailmantietoa tai vaikkapa laskutaitoa; toisaalta maailmantieto ei saa riittää oikein vastaamiseen, vaan kysymyksen on aina edellytettävä tekstin lukemista tai kuuntelemista. Kannattaa myös tarkistaa, ettei oikea vastaus löydy vahingossa jostakin muusta kohtaa tekstiä ja ettei se riipu johonkin toiseen kysymykseen oikein vastaamisesta. Voi olla mielenkiintoista antaa pelkät kysymykset (siis ilman tekstiä) kollegoille vastattavaksi: silloin näkee, kuinka pitkälle pelkillä päättelytaidoilla ja hyvillä strategioilla voi päästä.
Kun kysymykset ovat valmiit, aletaan karsia ja muokata tekstiä. Aivan alimmilla tasoilla ylimääräistä luettavaa tai kuunneltavaa jätetään vain vähän. Tekstiin pitäisi kuitenkin jäädä jotain vääriin vastauksiin houkuttavaa. Karsiminen on hyvä tehdä varoen ja säilyttäen aina alkuperäinen teksti. On huomattavasti vaikeampaa yrittää vaikeuttaa tekstiä, jos siitä on muokattu välillä liiankin yksinkertaiseksi.
Mitä muuta?
Testausorganisaatioissa tehtävänlaadintaa seuraa koekäyttö sadoilla osallistujilla, tilastollinen ja laadullinen tarkastelu, muokkaus ja uusi koekäyttö ja analyysi. Tilastollisessa analyysissa tarkastellaan muun muassa kysymysten toimivuuden johdonmukaisuutta, erottelukykyä, arvausta, suhteellista vaikeustasoa ja ylipäänsä tulosten luotettavuutta. Vasta kun tehtävät on todettu toimiviksi, niille asetetaan pisterajat standard settingissä, joka on taas oma proseduurinsa.
Tähän kaikkeen ei oppilaitoksissa ymmärrettävästikään ole mahdollisuuksia. Siitä huolimatta kannattaa pyrkiä laatimaan tehtävät mahdollisimman hyvin. Jatkuvaan arviointiin tai kevyempään arviointiin tämä saattaa riittää. Painoarvoltaan merkittävämpiin arviointitilanteisiin suosittelen kuitenkin valmiiden, standardoitujen testien hankkimista siihen perehtyneiltä asiantuntijoilta. Ystäväpiirille voi hyvin kokata itse, mutta tärkeisiin kahdensadan hengen juhliin on parempi tilata kokenut pitopalvelu.
Elina StordellKielitaidon arvioinnin asiantuntija
Kannattaako kielitaidon arviointia tehdä etänä?
2022-08-16
Kielitaidon arviointi on vaikeaa. Vielä vaikeampaa on laatia hyvin toimiva testi. Siksi en halua pilata kumpaakaan etätestauksella.
Vaihtelevat valmiudet luovat epätasa-arvoa
Testauksen peruslähtökohta on toistettavuus: testin tulos ei saa riippua esimerkiksi testitilanteesta, testimateriaalista tai arvioijasta. Etätestauksessa testaustilanne voi asettaa osallistujat hyvin epätasa-arvoiseen asemaan.
Etätestauksen perustyökalu on tietokone, joskus myös puhelin. Lähtötason arvioinnissa osallistujat ovat hyvin heterogeeninen joukko kuntien työvoimahallinnon asiakkaita, ja useimmilta heistä puuttuu tietokone. Puhelimellakin saa tietysti testilinkit auki, mutta lukeminen ja vastaaminen on hankalaa kännykän pienellä näytöllä. Ihan kaikilla asiakkailla ei aina ole edes omaa puhelinta, jolloin haastattelu ja testit on sovitettava jonkun perheenjäsenen aikatauluihin.
Välineiden lisäksi puuttuu osaamista. Esimerkiksi tekstiviestillä lähetettävä linkki osataan avata, mutta vähänkin useampaa klikkausta vaativat sähköiset testiohjelmat ovat monelle liian vaikeita. Eikä linkin avaaminenkaan ihan yksinkertaista ole: yllättävän monen koulutetunkin asiakkaan on vaikeaa avata ja lähettää viestejä, ottaa kuvia ja käyttää kaiutintoimintoa puhelun ollessa käynnissä.
Ammatillisten koulutusten etäkartoituksissa osallistujien valmiudet ovat jo paremmat, mutta silti tekniset seikat aiheuttavat toistuvasti harmia: Teamsissa kamera tai chatti ei toimi ja video pätkii. Testiaikaa kuluu hukkaan, ja stressitaso nousee muutenkin jännittävässä tilanteessa.Haasteellisissa tilanteissa asiakkaiden mahdollisuudet saada apua ovat nekin epätasa-arvoiset. Kaikilla ei ole ketään auttamassa kotona (tai naapurissa: kerran kuulin, kuinka asiakas tassutteli tohveleissa porraskäytävään soittamaan naapurin ovikelloa), ja pienellä kielitaidolla on vaikea ymmärtää puhelimitse annettuja ohjeita.
Totuuden nimessä on lisäksi sanottava, että testin järjestäjienkin valmiudet voivat vaihdella. Onnistuneessa etätestauksessa pitäisi olla käytössä helppokäyttöinen sähköinen ohjelmisto, mikä taitaa olla utopiaa useimmille oppilaitoksille. Pdf ei etätestistä käy, eikä Formsin tapaisellakaan ratkaisulla päästä kovin pitkälle.
Luotettavuutta on vaikea taata
Etätestauksen luotettavuutta on hyvin vaikea taata. Vaikka osallistujilta edellytettäisiin kameran pitämistä auki, valvoja ei silti näe, millaisia apuneuvoja osallistujalla on käytössään. Monista vastauksista näkee, että Googlessa on käyty. Toiseksi testimateriaalin leviämistä on vaikea estää. En ole vielä nähnyt kenenkään osallistujan kuvaavan tietokoneen näyttöä puhelimella, mutta kuvakaappauksiahan saa otettua huomaamattomasti. Tiedän jo lähitestauksesta, että asiakkaat haluavat ottaa testeistä kuvia ihan viattomassakin mielessä. Testipisteen ratkaisu oli uhrata vanhimmat testiversiot etätestaukseen eikä käyttää niitä enää myöhemmin missään muualla.
Jotakin on toki tehtävissä luotettavuuden parantamiseksi. Testilinkki voi olla kertakäyttöinen, mutta kannattaa varautua siihen, että asiakasta kohden tarvitaan useita käyttäjätunnuksia ja salasanoja, kun ohjelma vahingossa suljetaan. Testiaikaa voidaan rajoittaa ja taaksepäin siirtyminen estää. Kuullun ymmärtämisen testeissä kuuntelukertojen määrä voidaan rajata. Äänitiedostot voi jopa soittaa kokonaan valvojan koneelta, mutta ratkaisu tuntui kieltämättä kovin vanhanaikaiselta, kun sitä kokeilimme.
Moniajoa puhelimen molemmissa päissä
Jos joku ajattelee etätestauksen tuovat säästöä, niin voi ajatella uudelleen. Ohjeistaminen vei selvästi enemmän aikaa. Toiseksi Testipisteen kokemuksen mukaan yhteydenotot puolin ja toisin lisääntyvät: asiakasta joudutaan tavoittelemaan useita kertoja, testit lähetetään ehkä yksi kerrallaan aina edellisen valmistuttua, ja monia pitää maanitella jatkamaan testi loppuun. Tuntuu siltä, että osan on vaikea ottaa ”puhelintestiä” todesta: haastattelu ja lukutehtävä näyttivät sujuvan autoa ajaessakin, sillä vasta kirjoitustehtävän kohdalla asiakas pyysi yllättäen odottamaan hetken, että hän saisi auton parkkiin bussipysäkille. Tavallaan ymmärrän päiväkoti- ja kauppareissuilla olleita asiakkaita, koska tarkan kellonlyömän sijaan heille oli annettava pelkät suuntaa antavat aikavälit.
Testaajan kannalta etätestaus voi olla kaoottista. Itselläni oli näytöllä auki 10–15 välilehteä: eri pikaviestimet, sähköposti, opiskelijarekisteri, viranomaisen ajanvarausjärjestelmä, testaajien yhteinen excel, josta näki ketkä asiakkaat oli jo hoidettu, testimateriaalit ja lähetettävät testilinkit, ohjeet, palauteviestit… Samaan aikaan oli hoidettava useita keskeneräisiä asiakkaita: yhdelle piti lähettää seuraava testi, toista muistuttaa lähettämään vastaukset, kolmatta neuvoa, neljännen kanssa sopia lähitestausaika… ja uudellekin asiakkaalle olisi pitänyt soittaa aikataulussa. Ei ihme, että harvoin lähtötason arviointia tekevät kollegat olivat kauhuissaan tullessaan vuosilomasijaisiksi.
Jotain hyvääkin
Toki etätestauksessa on etunsakin. Niitä ei vain ole kovin monta. Osallistumisprosentti oli yllättäen tavanomaista korkeampi, mikä johtui kyllä yksinomaan Testipisteen sinnikkäistä haastattelijoista. Asiakkaille soitettiin kerta toisensa jälkeen, ja aikatauluissa oltiin joustavia. Niinpä työssä olevat ja flunssapotilaatkin pystyivät osallistumaan. Toisaalta osa asiakkaista katosi vähin äänin. Lähitestauksessa testit jäävät hyvin harvoin kesken.
Asiakaspalautetta tuli tavallista enemmän sekä henkilökohtaisina viesteinä että palautelinkin kautta, ja se oli 97,5-prosenttisesti kiittävää. Asiakkaat kokivat tilanteen sujuvaksi ja ohjeistuksen riittäväksi:
* I liked the way this test was conducted. The person on the other side of phone was very patient and explained me everything in details. Especially in corona times when you prefer not to go outside, conducting telephonic test is a good option.
* It was a good experience; the test process is well designed. The way the test is conducted is convenient and the evaluator explains well to understand about all the sections.
* Très bonne expérience, professeur a le sourir dans la voix et s'explique clairement et doicement afin de comprendre son message, très enchantée de cette expérience.
Milloin tekisin etätestausta?
Kun nyt vuonna 2 jälkeen koronan teimme omikronin myötä Testipisteessä jälleen valintaa lähi- ja etätestauksen välillä, päädyimme valitsemaan turvavälit ja FFP2-maskit. Lähitestauksessa pystymme takaamaan tasa-arvoisemman testitilanteen ja auttamaan asiakkaitamme enemmän, voimme toteuttaa arvioinnin luotettavasti emmekä joudu luopumaan mistään testeistä asiakkaiden testiteknisten vaikeuksien vuoksi.
Tulevaisuudessa tarjoaisimme kuitenkin mielellämme hybriditestausta pitkien matkojen päässä asuville alkuvaiheen kielenoppijoille. Haastattelu ja yksinkertaisimmat testit onnistuvat puhelimessakin, ja monelle lähtötason arviointiin ohjatulle ne riittävät, koska suomen kielen taitoa ei vielä ole. Laajempiin suomen testeihin olisi sitten tultava paikan päälle. Vaikka olemme korona-aikana ottaneet käyttöön uuden ja astetta turvallisemman ja monipuolisemman sähköisen ohjelmiston, valvonnan haasteet ovat edelleen olemassa.
Elina Stordell on kielitaidon arvioinnin ja suomi toisena kielenä -opetuksen asiantuntija. Häntä kiinnostaa etenkin laadukas ja luotettava kielitaidon arviointi sekä kielitaidon merkitys yhteiskunnassa. Vapaa-aikanaan hän lukee liikaa dekkareita ja syö liikaa salmiakkia.
Vaihtelevat valmiudet luovat epätasa-arvoa
Testauksen peruslähtökohta on toistettavuus: testin tulos ei saa riippua esimerkiksi testitilanteesta, testimateriaalista tai arvioijasta. Etätestauksessa testaustilanne voi asettaa osallistujat hyvin epätasa-arvoiseen asemaan.
Etätestauksen perustyökalu on tietokone, joskus myös puhelin. Lähtötason arvioinnissa osallistujat ovat hyvin heterogeeninen joukko kuntien työvoimahallinnon asiakkaita, ja useimmilta heistä puuttuu tietokone. Puhelimellakin saa tietysti testilinkit auki, mutta lukeminen ja vastaaminen on hankalaa kännykän pienellä näytöllä. Ihan kaikilla asiakkailla ei aina ole edes omaa puhelinta, jolloin haastattelu ja testit on sovitettava jonkun perheenjäsenen aikatauluihin.
Välineiden lisäksi puuttuu osaamista. Esimerkiksi tekstiviestillä lähetettävä linkki osataan avata, mutta vähänkin useampaa klikkausta vaativat sähköiset testiohjelmat ovat monelle liian vaikeita. Eikä linkin avaaminenkaan ihan yksinkertaista ole: yllättävän monen koulutetunkin asiakkaan on vaikeaa avata ja lähettää viestejä, ottaa kuvia ja käyttää kaiutintoimintoa puhelun ollessa käynnissä.
Ammatillisten koulutusten etäkartoituksissa osallistujien valmiudet ovat jo paremmat, mutta silti tekniset seikat aiheuttavat toistuvasti harmia: Teamsissa kamera tai chatti ei toimi ja video pätkii. Testiaikaa kuluu hukkaan, ja stressitaso nousee muutenkin jännittävässä tilanteessa.Haasteellisissa tilanteissa asiakkaiden mahdollisuudet saada apua ovat nekin epätasa-arvoiset. Kaikilla ei ole ketään auttamassa kotona (tai naapurissa: kerran kuulin, kuinka asiakas tassutteli tohveleissa porraskäytävään soittamaan naapurin ovikelloa), ja pienellä kielitaidolla on vaikea ymmärtää puhelimitse annettuja ohjeita.
Totuuden nimessä on lisäksi sanottava, että testin järjestäjienkin valmiudet voivat vaihdella. Onnistuneessa etätestauksessa pitäisi olla käytössä helppokäyttöinen sähköinen ohjelmisto, mikä taitaa olla utopiaa useimmille oppilaitoksille. Pdf ei etätestistä käy, eikä Formsin tapaisellakaan ratkaisulla päästä kovin pitkälle.
Luotettavuutta on vaikea taata
Etätestauksen luotettavuutta on hyvin vaikea taata. Vaikka osallistujilta edellytettäisiin kameran pitämistä auki, valvoja ei silti näe, millaisia apuneuvoja osallistujalla on käytössään. Monista vastauksista näkee, että Googlessa on käyty. Toiseksi testimateriaalin leviämistä on vaikea estää. En ole vielä nähnyt kenenkään osallistujan kuvaavan tietokoneen näyttöä puhelimella, mutta kuvakaappauksiahan saa otettua huomaamattomasti. Tiedän jo lähitestauksesta, että asiakkaat haluavat ottaa testeistä kuvia ihan viattomassakin mielessä. Testipisteen ratkaisu oli uhrata vanhimmat testiversiot etätestaukseen eikä käyttää niitä enää myöhemmin missään muualla.
Jotakin on toki tehtävissä luotettavuuden parantamiseksi. Testilinkki voi olla kertakäyttöinen, mutta kannattaa varautua siihen, että asiakasta kohden tarvitaan useita käyttäjätunnuksia ja salasanoja, kun ohjelma vahingossa suljetaan. Testiaikaa voidaan rajoittaa ja taaksepäin siirtyminen estää. Kuullun ymmärtämisen testeissä kuuntelukertojen määrä voidaan rajata. Äänitiedostot voi jopa soittaa kokonaan valvojan koneelta, mutta ratkaisu tuntui kieltämättä kovin vanhanaikaiselta, kun sitä kokeilimme.
Moniajoa puhelimen molemmissa päissä
Jos joku ajattelee etätestauksen tuovat säästöä, niin voi ajatella uudelleen. Ohjeistaminen vei selvästi enemmän aikaa. Toiseksi Testipisteen kokemuksen mukaan yhteydenotot puolin ja toisin lisääntyvät: asiakasta joudutaan tavoittelemaan useita kertoja, testit lähetetään ehkä yksi kerrallaan aina edellisen valmistuttua, ja monia pitää maanitella jatkamaan testi loppuun. Tuntuu siltä, että osan on vaikea ottaa ”puhelintestiä” todesta: haastattelu ja lukutehtävä näyttivät sujuvan autoa ajaessakin, sillä vasta kirjoitustehtävän kohdalla asiakas pyysi yllättäen odottamaan hetken, että hän saisi auton parkkiin bussipysäkille. Tavallaan ymmärrän päiväkoti- ja kauppareissuilla olleita asiakkaita, koska tarkan kellonlyömän sijaan heille oli annettava pelkät suuntaa antavat aikavälit.
Testaajan kannalta etätestaus voi olla kaoottista. Itselläni oli näytöllä auki 10–15 välilehteä: eri pikaviestimet, sähköposti, opiskelijarekisteri, viranomaisen ajanvarausjärjestelmä, testaajien yhteinen excel, josta näki ketkä asiakkaat oli jo hoidettu, testimateriaalit ja lähetettävät testilinkit, ohjeet, palauteviestit… Samaan aikaan oli hoidettava useita keskeneräisiä asiakkaita: yhdelle piti lähettää seuraava testi, toista muistuttaa lähettämään vastaukset, kolmatta neuvoa, neljännen kanssa sopia lähitestausaika… ja uudellekin asiakkaalle olisi pitänyt soittaa aikataulussa. Ei ihme, että harvoin lähtötason arviointia tekevät kollegat olivat kauhuissaan tullessaan vuosilomasijaisiksi.
Jotain hyvääkin
Toki etätestauksessa on etunsakin. Niitä ei vain ole kovin monta. Osallistumisprosentti oli yllättäen tavanomaista korkeampi, mikä johtui kyllä yksinomaan Testipisteen sinnikkäistä haastattelijoista. Asiakkaille soitettiin kerta toisensa jälkeen, ja aikatauluissa oltiin joustavia. Niinpä työssä olevat ja flunssapotilaatkin pystyivät osallistumaan. Toisaalta osa asiakkaista katosi vähin äänin. Lähitestauksessa testit jäävät hyvin harvoin kesken.
Asiakaspalautetta tuli tavallista enemmän sekä henkilökohtaisina viesteinä että palautelinkin kautta, ja se oli 97,5-prosenttisesti kiittävää. Asiakkaat kokivat tilanteen sujuvaksi ja ohjeistuksen riittäväksi:
* I liked the way this test was conducted. The person on the other side of phone was very patient and explained me everything in details. Especially in corona times when you prefer not to go outside, conducting telephonic test is a good option.
* It was a good experience; the test process is well designed. The way the test is conducted is convenient and the evaluator explains well to understand about all the sections.
* Très bonne expérience, professeur a le sourir dans la voix et s'explique clairement et doicement afin de comprendre son message, très enchantée de cette expérience.
Milloin tekisin etätestausta?
Kun nyt vuonna 2 jälkeen koronan teimme omikronin myötä Testipisteessä jälleen valintaa lähi- ja etätestauksen välillä, päädyimme valitsemaan turvavälit ja FFP2-maskit. Lähitestauksessa pystymme takaamaan tasa-arvoisemman testitilanteen ja auttamaan asiakkaitamme enemmän, voimme toteuttaa arvioinnin luotettavasti emmekä joudu luopumaan mistään testeistä asiakkaiden testiteknisten vaikeuksien vuoksi.
Tulevaisuudessa tarjoaisimme kuitenkin mielellämme hybriditestausta pitkien matkojen päässä asuville alkuvaiheen kielenoppijoille. Haastattelu ja yksinkertaisimmat testit onnistuvat puhelimessakin, ja monelle lähtötason arviointiin ohjatulle ne riittävät, koska suomen kielen taitoa ei vielä ole. Laajempiin suomen testeihin olisi sitten tultava paikan päälle. Vaikka olemme korona-aikana ottaneet käyttöön uuden ja astetta turvallisemman ja monipuolisemman sähköisen ohjelmiston, valvonnan haasteet ovat edelleen olemassa.
Elina Stordell on kielitaidon arvioinnin ja suomi toisena kielenä -opetuksen asiantuntija. Häntä kiinnostaa etenkin laadukas ja luotettava kielitaidon arviointi sekä kielitaidon merkitys yhteiskunnassa. Vapaa-aikanaan hän lukee liikaa dekkareita ja syö liikaa salmiakkia.
Kielitaito kansalaisuuden saamisen esteenä?
2022-06-10
Ei ole poliittisesti kovin korrektia vaatia maahanmuuton rajoittamista. Niinpä likainen työ on monessa eurooppalaisessa maassa ulkoistettu asettamalla oleskeluluville ja/tai kansalaisuudelle kovat kielitaitorajat.
Suomen kansalaisuuden kielitaitovaatimus
Suomessa kansalaisuutta hakevan maahanmuuttaneen on osattava suomea, ruotsia tai suomalaista/suomenruotsalaista viittomakieltä tasolla B1.1.
Mitä sitten tarkoittaa, että kielitaito on tasolla B1.1? Se tarkoittaa, että henkilö on juuri ja juuri saavuttanut itsenäisen kielenkäyttäjän tason. Hän ymmärtää pääkohdat selkeistä, usein esiintyvistä viesteistä esimerkiksi työssä ja vapaa-ajalla. Hän pystyy tuottamaan yksinkertaista tekstiä tutuista aiheista. Hän pystyy kertomaan tapahtumista, selittämään lyhyesti mielipiteitään ja kertomaan suunnitelmistaan. Euroopan neuvoston virallinen käännös Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoista
Toisin sanoen tällainen henkilö hoitaa (usein pakon edessä) tavallisia arjen asioitaan suomeksi, mutta se ei ole helppoa. Kuten näkyy, Euroopan neuvoston sivuilta löytyvä virallinen suomenkielinen käännös on täynnä rajoituksia: pääkohdat, usein esiintyvät tekstit, tutut aiheet, lyhyesti.
Ovatko kielitaitovaatimukset ajantasalla?
Suomi ei ole kielitaitovaatimuksissaan poikkeus. Vaatimuksia on kaikkialla, ja ne kovenevat koko ajan.
Osallistuin Erasmus+rahoituksella eurooppalaisten kielitaidon arvioinnin asiantuntijoiden konferenssiin European Association for Language Testing and Assessment (ealta.eu.org) kesäkuussa 2022. Erityisen paljon ajattelemisen aihetta antoi Bart Deygersin esitys, jossa hän kertoi Belgian kiristyneestä kielipolitiikasta.
Ennen vuoden 2015 turvapaikanhakija-aaltoa kielitaidon osoittamiseen riitti Belgiassa kielikurssille osallistuminen, nyt pakollisesta kielitestistä on saatava taso B1. Testin tulokset ovat rumat. Vähän koulutetuista vain 30 prosenttia saavuttaa vaaditun tason, korkeasti koulutetuista yli 90 prosenttia. Testi ei mitenkään huomioi sitä, että monella osallistujalla on heikko koulutustausta. Kaikkein heikoimmat tulokset tulevat kirjoittamisen testistä, ja Deygers kysyykin aiheellisesti, pitäisikö virallisia kielitaitovaatimuksia olla vain suullisissa taidoissa, toisin sanoen puhumisessa ja puheen ymmärtämisessä.
Suomessa monet maahanmuuttaneet osallistuvat kotoutumiskoulutukseen, jossa vain kolmannes saavuttaa tavoitetason B1.1. VTV-Tarkastuskertomus-15-2018-Kotoutumiskoulutus.pdf Samoin yleisessä kielitutkinnossa heikoimmat tulokset tulevat kirjoittamisen testistä (Sari Aholan kommentti postaukseeni LinkedInissä – huomaa kuitenkin, että parhaat tulokset saadaan yllättäen luetun ymmärtämisen testistä).
Deygersin ehdotus pelkästä suullisesta kielitaidosta kansalaisuuden vaatimuksena on ehdottomasti harkitsemisen arvioinen. Voi myös kysyä, voisiko taidoksi riittää pykälää alempi, eli A2-taso, jos se on useimpien kohdalla todellisuutta. Lisäksi on varmistettava riittävät mahdollisuudet opiskella kieltä, eikä missään nimessä lyhennettävä kotoutumiskoulutuksen kestoa.
Ei kulttuuri- ja yhteiskuntatesteille
Monissa maissa kansalaisuusvaatimuksiin liittyy myös kulttuuri- ja yhteiskuntatuntemusta mittaavia KoS-testejä (Knowledge of Science). Olen erittäinen tyytyväinen siihen, ettei tällaisia testejä ole otettu käyttöön meillä!
Ealtan konferenssissa Anna Mouti tarkasteli Kreikassa käytössä olevaa KoS-testiä. Kreikan kielitaitovaatimus on teoriassa alempi kuin Suomessa, sillä testistä on saatava taso A2. Todellisuudessa rima on kuitenkin korkeammalla: 17-sivuinen Kreikan maantieteen, kulttuurin, historian ja poliittisten instituutioiden tuntemusta mittaavan testin opetusmateriaali on nimittäin vaativuudeltaan B2-tasoa. Ei siis ole edes yritetty mahdollistaa A2-tasoisen kielenoppijan läpipääsyä testistä! Testimateriaali ja siihen liittyvä satojen kysymysten kysymyspankki on tarkoitus opiskella itsenäisesti. Kokeessa on sitten vastattavana satunnainen 20 kysymyksen setti.
Kuinkahan moni suomalainen osaisi vastata oikein kysymyksiin esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta Suomessa tai sisällissodan kulusta?
Joissakin maissa testeissä on mukana arvoihin liittyviä kysymyksiä, mutta tietenkin jokainen kansalaisuuden haluava vastaa testissä, että sukupuolet ovat samanarvoisia riippumatta siitä, mitkä ovat todelliset mielipiteet.
Tällaiset arvoja ja tietoja mittaavat testit tuntuvat hyödyttömiltä, ja toivon, etteivät ne tule koskaan käyttöön Suomessa. Ilmeisesti jonkinlaista noloutta asiaan liittyy myös Kreikassa, koska tutkija ei yrityksistään huolimatta pystynyt selvittämään, mitkä tahot ovat uuden kansalaisuustestin laatijoita.
Mitä voi tehdä?
Konferenssissa tuli eri tilanteissa esiin toive, että kielitaidon arvioinnin asiantuntijoiden ja alan instituutioiden olisi toimittava aktiivisemmin. Ei tule pitää itseään epäpoliittisena ihmisenä, vaan on tultava tietoiseksi virkamiesten ja poliitikkojen toimintatavoista. Vain tuntemalla päätöksenteon prosessia on mahdollista löytää tapoja vaikuttaa lopputulokseen.
Elina Stordell
Suomen kansalaisuuden kielitaitovaatimus
Suomessa kansalaisuutta hakevan maahanmuuttaneen on osattava suomea, ruotsia tai suomalaista/suomenruotsalaista viittomakieltä tasolla B1.1.
Mitä sitten tarkoittaa, että kielitaito on tasolla B1.1? Se tarkoittaa, että henkilö on juuri ja juuri saavuttanut itsenäisen kielenkäyttäjän tason. Hän ymmärtää pääkohdat selkeistä, usein esiintyvistä viesteistä esimerkiksi työssä ja vapaa-ajalla. Hän pystyy tuottamaan yksinkertaista tekstiä tutuista aiheista. Hän pystyy kertomaan tapahtumista, selittämään lyhyesti mielipiteitään ja kertomaan suunnitelmistaan. Euroopan neuvoston virallinen käännös Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoista
Toisin sanoen tällainen henkilö hoitaa (usein pakon edessä) tavallisia arjen asioitaan suomeksi, mutta se ei ole helppoa. Kuten näkyy, Euroopan neuvoston sivuilta löytyvä virallinen suomenkielinen käännös on täynnä rajoituksia: pääkohdat, usein esiintyvät tekstit, tutut aiheet, lyhyesti.
Ovatko kielitaitovaatimukset ajantasalla?
Suomi ei ole kielitaitovaatimuksissaan poikkeus. Vaatimuksia on kaikkialla, ja ne kovenevat koko ajan.
Osallistuin Erasmus+rahoituksella eurooppalaisten kielitaidon arvioinnin asiantuntijoiden konferenssiin European Association for Language Testing and Assessment (ealta.eu.org) kesäkuussa 2022. Erityisen paljon ajattelemisen aihetta antoi Bart Deygersin esitys, jossa hän kertoi Belgian kiristyneestä kielipolitiikasta.
Ennen vuoden 2015 turvapaikanhakija-aaltoa kielitaidon osoittamiseen riitti Belgiassa kielikurssille osallistuminen, nyt pakollisesta kielitestistä on saatava taso B1. Testin tulokset ovat rumat. Vähän koulutetuista vain 30 prosenttia saavuttaa vaaditun tason, korkeasti koulutetuista yli 90 prosenttia. Testi ei mitenkään huomioi sitä, että monella osallistujalla on heikko koulutustausta. Kaikkein heikoimmat tulokset tulevat kirjoittamisen testistä, ja Deygers kysyykin aiheellisesti, pitäisikö virallisia kielitaitovaatimuksia olla vain suullisissa taidoissa, toisin sanoen puhumisessa ja puheen ymmärtämisessä.
Suomessa monet maahanmuuttaneet osallistuvat kotoutumiskoulutukseen, jossa vain kolmannes saavuttaa tavoitetason B1.1. VTV-Tarkastuskertomus-15-2018-Kotoutumiskoulutus.pdf Samoin yleisessä kielitutkinnossa heikoimmat tulokset tulevat kirjoittamisen testistä (Sari Aholan kommentti postaukseeni LinkedInissä – huomaa kuitenkin, että parhaat tulokset saadaan yllättäen luetun ymmärtämisen testistä).
Deygersin ehdotus pelkästä suullisesta kielitaidosta kansalaisuuden vaatimuksena on ehdottomasti harkitsemisen arvioinen. Voi myös kysyä, voisiko taidoksi riittää pykälää alempi, eli A2-taso, jos se on useimpien kohdalla todellisuutta. Lisäksi on varmistettava riittävät mahdollisuudet opiskella kieltä, eikä missään nimessä lyhennettävä kotoutumiskoulutuksen kestoa.
Ei kulttuuri- ja yhteiskuntatesteille
Monissa maissa kansalaisuusvaatimuksiin liittyy myös kulttuuri- ja yhteiskuntatuntemusta mittaavia KoS-testejä (Knowledge of Science). Olen erittäinen tyytyväinen siihen, ettei tällaisia testejä ole otettu käyttöön meillä!
Ealtan konferenssissa Anna Mouti tarkasteli Kreikassa käytössä olevaa KoS-testiä. Kreikan kielitaitovaatimus on teoriassa alempi kuin Suomessa, sillä testistä on saatava taso A2. Todellisuudessa rima on kuitenkin korkeammalla: 17-sivuinen Kreikan maantieteen, kulttuurin, historian ja poliittisten instituutioiden tuntemusta mittaavan testin opetusmateriaali on nimittäin vaativuudeltaan B2-tasoa. Ei siis ole edes yritetty mahdollistaa A2-tasoisen kielenoppijan läpipääsyä testistä! Testimateriaali ja siihen liittyvä satojen kysymysten kysymyspankki on tarkoitus opiskella itsenäisesti. Kokeessa on sitten vastattavana satunnainen 20 kysymyksen setti.
Kuinkahan moni suomalainen osaisi vastata oikein kysymyksiin esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta Suomessa tai sisällissodan kulusta?
Joissakin maissa testeissä on mukana arvoihin liittyviä kysymyksiä, mutta tietenkin jokainen kansalaisuuden haluava vastaa testissä, että sukupuolet ovat samanarvoisia riippumatta siitä, mitkä ovat todelliset mielipiteet.
Tällaiset arvoja ja tietoja mittaavat testit tuntuvat hyödyttömiltä, ja toivon, etteivät ne tule koskaan käyttöön Suomessa. Ilmeisesti jonkinlaista noloutta asiaan liittyy myös Kreikassa, koska tutkija ei yrityksistään huolimatta pystynyt selvittämään, mitkä tahot ovat uuden kansalaisuustestin laatijoita.
Mitä voi tehdä?
Konferenssissa tuli eri tilanteissa esiin toive, että kielitaidon arvioinnin asiantuntijoiden ja alan instituutioiden olisi toimittava aktiivisemmin. Ei tule pitää itseään epäpoliittisena ihmisenä, vaan on tultava tietoiseksi virkamiesten ja poliitikkojen toimintatavoista. Vain tuntemalla päätöksenteon prosessia on mahdollista löytää tapoja vaikuttaa lopputulokseen.
Elina Stordell
Testipisteen tusina: 12 vuotta testausta
2022-04-06
Testipiste juhlii 12-vuotissynttäreitään! On ollut ilo saada kehittää eturivissä niin lähtötason arviointia kuin kotoutumiskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kielitaidon arviointia. Vuosien varrella olemme tavanneet kymmeniä alastaan innostuneita suomi toisena kielenä -opettajia ja maahanmuuttajien ohjaukseen perehtyneitä virkamiehiä. Toivottavasti yhteistyömme jatkuu vastakin!
Ensiaskeleet ESR-rahalla
Testipiste saa kiittää olemassaolostaan Lady Testipistettä eli Kristel Kivisikiä. Kristel uskalsi unelmoida suuria ja hakea ESR-rahoitusta pääkaupunkiseudun yhtenäisen lähtötason arviointimallin kehittämiseksi. Hankehakemus meni läpi Uudenmaan ELY-keskuksessa, ja huhtikuussa 2010 neljä pääkaupunkiseudulla toiminutta kotoutumiskoulutuksen järjestäjää eli Axxell, Amiedu (nykyisin Taitotalo), Edupoli (nykyisin CareeriaPlus) ja Eiran aikuislukio aloittivat yhteistyön Testipisteessä.
Olemme aina tähdänneet laadukkaaseen, kansainvälisten standardien mukaiseen arviointiin. Ei siis ihme, että aloitimme toiminnan osallistumalla Ealtan (European Association for Language Testing and Assessment) Collaboration in Language Testing and Assessment -konferenssiin Haagissa. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että vielä tuolloin esitysten sisällöt menivät melkein järjestään yli ymmärrykseni, niin eri tasolla arviointityöskentely oli muualla Euroopassa.
Kotoraiteen mallista Testipisteen malliin
Ihan tyhjästä ei Testipistekään tietysti aloittanut. Oppilaitoksilla oli vuosien kokemus omista ja oppilaitosten yhteisistä lähtötason arvioinneista, ja ensimmäiset testausmallit ja testit oli kehitetty aiemmassa Kotoraide-hankkeessa. Kotoraiteen kauneimpana kukkana on jäänyt elämään monella nimellä tunnettu opiskeluvalmiuksien testi, alias nader-pader, alias rakenteellinen hahmottaminen, alias logiikkatesti. Sen idea on muuten tuontitavaraa Belgiasta hollanti toisena kielenä -koulutuksesta.
Lähtötason arvioinnin runko on pysynyt melko muuttumattomana jo toistakymmentä vuotta. Malliin kuuluu taustahaastattelu sekä opiskeluvalmiuksia ja suomen kielen taitoa mittaavat testit. Malli on aina ollut joustava: kullekin asiakkaalle valitaan tarpeelliset testit, eikä mitään turhaa tehdä.
Testaus käynnistyi varovasti. Syksyllä 2010 asiakkaita kävi vain 2–3 päivänä joka toinen viikko. Nuorimmat ovat olleet 17-vuotiaita ja vanhimmat yli kuusikymppisiä. Tulijoita on aina ollut kaikkialta maailmasta, vaikka maailmanpolitiikan tilanteet näkyvät tietysti asiakasvirroissa. Vain yksi ryhmä on jäänyt historiaan: inkeriläiset paluumuuttajamummot.
Kasvua, hermoilua ja etää
ESR-rahoitus päättyi vuoden 2013 lopussa, ja siirryttiin kilpailutuksiin. Olemme muutaman vuoden välein joutuneet hermoilemaan kovien tarjouspyyntöjen kanssa, mutta toistaiseksi olemme aina saaneet täydet laatupisteet ja tulleet selväksi ykköseksi. Jaska Jokusen sanoin: Meni hyvät hermoilut hukkaan!
Testipiste hoitaa nykyään koko Uudenmaan lähtötason arvioinnin, mutta mallimme ja materiaalimme ovat olleet ja ovat edelleen laajassa käytössä valtakunnallisesti aina Keminmaata myöten. Uudellamaalla testaamme nykyään tarvittaessa jopa viitenä päivänä viikossa, ja kahdentoista vuoden aikana asiakkaita on ollut yli 40 000. Suurin osa on edelleen kuntakokeilujen ja työvoimahallinnon asiakkaita, mutta mukaan on mahtunut kaupunkien maahanmuuttajapalvelujen asiakkaita, itse maksavia sekä Kelan kehittämishankkeiden asiakkaita tai peruskoulujen hakijoita.
Mielenkiintoinen mutta työläs kokemus oli myös käydä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella haastattelemassa ja arvioimassa tuhat turvapaikanhakijaa vuoden 2016 alussa.
Uusimpia muutoksia lähtötason arvioinnissa on ollut etätestauskäytäntöjen luominen tyhjästä. Noin puolentoista vuoden ajan teimme arviointia lähes poikkeuksetta etänä, joten näkemystä etäarvioinnin eduista ja haasteista on ehtinyt kertyä. Yksi konkreettinen koronasta seurannut edistysaskel oli siirtyminen adaptiiviseen testaukseen, jossa ainakin suomi toisena kielenä -puolella olemme saaneet tehdä pioneerityötä.
Osaamisen jakamista meillä ja maailmalla
Testipisteen tavoite on alusta alkaen ollut jakaa osaamistaan ja levittää arviointiosaamistaan valtakunnallisesti. Vaikka kovasti jännittikin, aloitimme jo hankkeen alkuvaiheessa kolmen päivän koulutuskokonaisuuksilla, joissa osallistujat kehittivät muun muassa jatkuvan arvioinnin materiaalia omaan opetukseensa. Sittemmin olemme järjestäneet kymmeniä koulutuksia: testimateriaalien käyttöönottokoulutuksia, kaikille avoimia arviointiaiheisia koulutuksia, oppilaitosten, opettajayhdistysten ja ELY-keskusten toiveiden mukaan räätälöityjä koulutuksia, luentoja ja esityksiä OPH:n tarpeisiin… Olemmepa kerran järjestäneet oman kansainvälisenkin konferenssin Paasitornissa. Onnellinen se, jolla on Testipisteen turkoosi konffakassi vielä tallessa! Kahdesti Testipiste on päässyt esiintymään myös kansainvälisille areenoille Ealtan ja Alten vuosittaisiin konferensseihin. Hui, se oli jännittävää!
Koulutusten lisäksi tuotamme jatkuvasti testimateriaaleja oppilaitosten käyttöön. Lähtötason arvioinnin materiaaleja emme kilpailutusten vuoksi voi enää luovuttaa ulkopuolisille, mutta kotoutumiskoulutuksen aikaiseen ja päättövaiheeseen tehdyt materiaalit ovat laajassa käytössä. Viime aikoina olemme laatineet arviointivälineitä, jotka soveltuvat kotoutumiskoulutuksen lisäksi esimerkiksi ammatillisen koulutuksen, aikuisten perusopetuksen ja vapaan sivistystyön käyttöön.
Suuntana tulevaisuus
Syntymäpäivänä on hyvä paitsi muistella menneitä, myös katsella tulevaisuuteen.
Ensimmäiseksi toivoisin lähtötason arvioinnissa siirtymistä pois kilpailutuksista. Nyt on nähty, mitä keskenään eri tavoin toteutetuista kilpailutuksista seuraa. Yhdellä alueella hinnan painoarvo voi olla 20 prosenttia, toisella 80 prosenttia. Jollain alueella arviointi on keskitetty, mutta toisaalla jaettu usean koulutuksenjärjestäjälle, jotka eivät sitten löydä yhteisiä toimintatapoja. Harvalla toimijalla on mahdollisuuksia kehittää laadukkaita arviointivälineitä, kun toiminta on kahden vuoden välein katkolla. Ja voin kertoa, että testinkehittäminen on kallista, konkreettisista ohjelmistoista alkaen.
Toiseksi olisin toivonut uudelta kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelmalta yhtenäistä päättöarviointia. Se olisi niin opiskelijan, opettajan, oppilaitoksen, seuraavan oppilaitoksen kuin viranomaisen etu. Myös Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus esittää vertailukelpoisen tiedon keräämistä kotoutumiskoulutuksesta. Valitettavasti uusi opetussuunnitelma ei tähän vielä ohjaa, mutta emme anna sen masentaa vaan jatkamme laadukkaiden arviointimateriaalien laatimista.
Kuten yhdessä vanhimmista kuullun ymmärtämisen tehtävistämme sanotaan: Et sellasta. Ei mitään pieniä tavotteita, mut ei sitä mihinkään pääse, jos ei aseta tavotteita tarpeeks korkeelle.
Elina Stordell
Ensiaskeleet ESR-rahalla
Testipiste saa kiittää olemassaolostaan Lady Testipistettä eli Kristel Kivisikiä. Kristel uskalsi unelmoida suuria ja hakea ESR-rahoitusta pääkaupunkiseudun yhtenäisen lähtötason arviointimallin kehittämiseksi. Hankehakemus meni läpi Uudenmaan ELY-keskuksessa, ja huhtikuussa 2010 neljä pääkaupunkiseudulla toiminutta kotoutumiskoulutuksen järjestäjää eli Axxell, Amiedu (nykyisin Taitotalo), Edupoli (nykyisin CareeriaPlus) ja Eiran aikuislukio aloittivat yhteistyön Testipisteessä.
Olemme aina tähdänneet laadukkaaseen, kansainvälisten standardien mukaiseen arviointiin. Ei siis ihme, että aloitimme toiminnan osallistumalla Ealtan (European Association for Language Testing and Assessment) Collaboration in Language Testing and Assessment -konferenssiin Haagissa. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että vielä tuolloin esitysten sisällöt menivät melkein järjestään yli ymmärrykseni, niin eri tasolla arviointityöskentely oli muualla Euroopassa.
Kotoraiteen mallista Testipisteen malliin
Ihan tyhjästä ei Testipistekään tietysti aloittanut. Oppilaitoksilla oli vuosien kokemus omista ja oppilaitosten yhteisistä lähtötason arvioinneista, ja ensimmäiset testausmallit ja testit oli kehitetty aiemmassa Kotoraide-hankkeessa. Kotoraiteen kauneimpana kukkana on jäänyt elämään monella nimellä tunnettu opiskeluvalmiuksien testi, alias nader-pader, alias rakenteellinen hahmottaminen, alias logiikkatesti. Sen idea on muuten tuontitavaraa Belgiasta hollanti toisena kielenä -koulutuksesta.
Lähtötason arvioinnin runko on pysynyt melko muuttumattomana jo toistakymmentä vuotta. Malliin kuuluu taustahaastattelu sekä opiskeluvalmiuksia ja suomen kielen taitoa mittaavat testit. Malli on aina ollut joustava: kullekin asiakkaalle valitaan tarpeelliset testit, eikä mitään turhaa tehdä.
Testaus käynnistyi varovasti. Syksyllä 2010 asiakkaita kävi vain 2–3 päivänä joka toinen viikko. Nuorimmat ovat olleet 17-vuotiaita ja vanhimmat yli kuusikymppisiä. Tulijoita on aina ollut kaikkialta maailmasta, vaikka maailmanpolitiikan tilanteet näkyvät tietysti asiakasvirroissa. Vain yksi ryhmä on jäänyt historiaan: inkeriläiset paluumuuttajamummot.
Kasvua, hermoilua ja etää
ESR-rahoitus päättyi vuoden 2013 lopussa, ja siirryttiin kilpailutuksiin. Olemme muutaman vuoden välein joutuneet hermoilemaan kovien tarjouspyyntöjen kanssa, mutta toistaiseksi olemme aina saaneet täydet laatupisteet ja tulleet selväksi ykköseksi. Jaska Jokusen sanoin: Meni hyvät hermoilut hukkaan!
Testipiste hoitaa nykyään koko Uudenmaan lähtötason arvioinnin, mutta mallimme ja materiaalimme ovat olleet ja ovat edelleen laajassa käytössä valtakunnallisesti aina Keminmaata myöten. Uudellamaalla testaamme nykyään tarvittaessa jopa viitenä päivänä viikossa, ja kahdentoista vuoden aikana asiakkaita on ollut yli 40 000. Suurin osa on edelleen kuntakokeilujen ja työvoimahallinnon asiakkaita, mutta mukaan on mahtunut kaupunkien maahanmuuttajapalvelujen asiakkaita, itse maksavia sekä Kelan kehittämishankkeiden asiakkaita tai peruskoulujen hakijoita.
Mielenkiintoinen mutta työläs kokemus oli myös käydä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella haastattelemassa ja arvioimassa tuhat turvapaikanhakijaa vuoden 2016 alussa.
Uusimpia muutoksia lähtötason arvioinnissa on ollut etätestauskäytäntöjen luominen tyhjästä. Noin puolentoista vuoden ajan teimme arviointia lähes poikkeuksetta etänä, joten näkemystä etäarvioinnin eduista ja haasteista on ehtinyt kertyä. Yksi konkreettinen koronasta seurannut edistysaskel oli siirtyminen adaptiiviseen testaukseen, jossa ainakin suomi toisena kielenä -puolella olemme saaneet tehdä pioneerityötä.
Osaamisen jakamista meillä ja maailmalla
Testipisteen tavoite on alusta alkaen ollut jakaa osaamistaan ja levittää arviointiosaamistaan valtakunnallisesti. Vaikka kovasti jännittikin, aloitimme jo hankkeen alkuvaiheessa kolmen päivän koulutuskokonaisuuksilla, joissa osallistujat kehittivät muun muassa jatkuvan arvioinnin materiaalia omaan opetukseensa. Sittemmin olemme järjestäneet kymmeniä koulutuksia: testimateriaalien käyttöönottokoulutuksia, kaikille avoimia arviointiaiheisia koulutuksia, oppilaitosten, opettajayhdistysten ja ELY-keskusten toiveiden mukaan räätälöityjä koulutuksia, luentoja ja esityksiä OPH:n tarpeisiin… Olemmepa kerran järjestäneet oman kansainvälisenkin konferenssin Paasitornissa. Onnellinen se, jolla on Testipisteen turkoosi konffakassi vielä tallessa! Kahdesti Testipiste on päässyt esiintymään myös kansainvälisille areenoille Ealtan ja Alten vuosittaisiin konferensseihin. Hui, se oli jännittävää!
Koulutusten lisäksi tuotamme jatkuvasti testimateriaaleja oppilaitosten käyttöön. Lähtötason arvioinnin materiaaleja emme kilpailutusten vuoksi voi enää luovuttaa ulkopuolisille, mutta kotoutumiskoulutuksen aikaiseen ja päättövaiheeseen tehdyt materiaalit ovat laajassa käytössä. Viime aikoina olemme laatineet arviointivälineitä, jotka soveltuvat kotoutumiskoulutuksen lisäksi esimerkiksi ammatillisen koulutuksen, aikuisten perusopetuksen ja vapaan sivistystyön käyttöön.
Suuntana tulevaisuus
Syntymäpäivänä on hyvä paitsi muistella menneitä, myös katsella tulevaisuuteen.
Ensimmäiseksi toivoisin lähtötason arvioinnissa siirtymistä pois kilpailutuksista. Nyt on nähty, mitä keskenään eri tavoin toteutetuista kilpailutuksista seuraa. Yhdellä alueella hinnan painoarvo voi olla 20 prosenttia, toisella 80 prosenttia. Jollain alueella arviointi on keskitetty, mutta toisaalla jaettu usean koulutuksenjärjestäjälle, jotka eivät sitten löydä yhteisiä toimintatapoja. Harvalla toimijalla on mahdollisuuksia kehittää laadukkaita arviointivälineitä, kun toiminta on kahden vuoden välein katkolla. Ja voin kertoa, että testinkehittäminen on kallista, konkreettisista ohjelmistoista alkaen.
Toiseksi olisin toivonut uudelta kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelmalta yhtenäistä päättöarviointia. Se olisi niin opiskelijan, opettajan, oppilaitoksen, seuraavan oppilaitoksen kuin viranomaisen etu. Myös Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus esittää vertailukelpoisen tiedon keräämistä kotoutumiskoulutuksesta. Valitettavasti uusi opetussuunnitelma ei tähän vielä ohjaa, mutta emme anna sen masentaa vaan jatkamme laadukkaiden arviointimateriaalien laatimista.
Kuten yhdessä vanhimmista kuullun ymmärtämisen tehtävistämme sanotaan: Et sellasta. Ei mitään pieniä tavotteita, mut ei sitä mihinkään pääse, jos ei aseta tavotteita tarpeeks korkeelle.
Elina Stordell
Luotettava, eettinen ja tehokas: adaptiivinen kielitesti käyttöön
2021-12-14
Testipiste siirtyi joulukuussa käyttämään adaptiivisia suomen kielen testejä. Niissä on jotain vanhaa, paljon uutta eikä mitään turhaa.
Mitä adaptiivinen testi tarkoittaa?
Adaptiivisella testillä tarkoitetaan testiä, joka mukautuu jatkuvasti testattavan henkilön taitojen mukaan. Testi valitsee kysymykset sen perusteella, miten testattava suoriutuu: jos vastaa oikein, saa haastavampia kysymyksiä, jos erehtyy, saa astetta helpompia kysymyksiä.
Jos asia on sinulle uusi, kokeile vaikka tätä maksutonta, monikielistä Dialang-testiä. http://148.88.22.223/
Miksi adaptiivinen testi?
Siirtymä perinteisestä ”kiinteästä” testistä adaptiiviseen ei ole mutkaton, mutta se kannattaa.
Testattavan henkilön kannalta mukautuva testi on tehokas ja miellyttävä. Aikaa säästyy, kun testi ei sisällä liian helppoja osia. Testistä jää myös parempi maku suuhun, kun testi ei myöskään sisällä liikaa omat kyvyt ylittäviä tehtäviä. Perinteisillä testeillähän testaustilanne voi olla joillekin hyvinkin masentava: jos testi on liian vaikea omaan osaamiseen nähden, lannistuu lopullisesti eikä halua enää edes yrittää opiskella.
Testin järjestäjän kannalta on yksinkertaisempaa käyttää yhtä testilinkkiä kuin montaa eritasoista testiä. Lisäksi on harvinaisempaa, että testattavalle annettaisiin liian helppo tai liian vaikea testi, jolloin tulos voi olla vaikka ”alle A2.1” tai ”alle 3”. Lopullisesti tästä ongelmasta päästään toki vasta siinä vaiheessa, kun testi oikeasti kattaa kaikki tasot pre A1:stä C2:een. Adaptiivisen testin tulokset saadaan automaattisesti reaaliajassa, koska ohjelma edellyttää sellaisia tehtävätyyppejä, jotka on mahdollista pisteyttää automaattisesti.
Arvioijan kannalta luotettavuutta parantaa, että arvaamismahdollisuudet vähenevät. Ohjelma päättää testin, kun oikeita vastauksia ei ole riittävästi tai vaihtoehtoisesti vääriä vastauksia kertyy liikaa. Näin ollen hajanaiset irtopisteet sieltä täältä jäävät saamatta. Lisäbonus on, että testi sisältää enemmän variaatiota, koska ohjelma valitsee kullekin vastaajalle kysymyksiä yksilöllisesti ja vähentää näin mahdollista lunttausta vastauksia vieruskaverilta.
Mitä siirtyminen adaptiiviseen testaamiseen vaatii?
Kuten kaikessa arvioinnissa, tarvitaan luotettaviksi ja toimiviksi todetut testit. Kysymyspankin on oltava iso, todennäköisesti jopa isompi, kuin aluksi luulisi: Adaptiivisen testin kysymykset ovat yleensä irrallisia, kun taas perinteisissä ”kiinteissä” testeissä yhteen tekstiin liittyy yleensä useita kysymyksiä. Vanhoja testejä on haastavaa pätkiä osiin niin, että teksti pysyy mielekkäänä ja kohtuumittaisena ja että kysymykset edelleen kattavat useita funktioita ja lukemisen/kuuntelemisen tapoja.
Jotta adaptiivisen testin ominaisuuksista saa kaiken irti ja jotta testi varmasti on tasalaatuinen ja luotettava, on oltava tarkka tieto kysymysten vaikeustasosta. Emmehän halua, että ohjelma sattuu valitsemaan yhdelle helpoimmat B1.1-tason kysymykset ja toiselle kaikkein vaikeimmat.
Ennen ohjelmiston valintaa on hyvä olla käsitys adaptiivisen testin logiikasta ja omista tarpeista, jotta ohjelmiston toimittajalta osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Testipisteellekin kävi useasta palaverista huolimatta niin, että meille myytiin meille sopimaton lisäosa, joka kylläkin saatiin vaihdettua sopivampaan, kun asia konkretisoitui hankintaan sisältyneissä käyttöönottokoulutuksissa.
Mikä mietityttää?
Yhtä jännittävää kuin uuden oppiminen ja uusien testien käyttöönotto oli, on myös uuden datan kertyminen. Odotan malttamattomana hetkeä, kun pääsen tekemään tilastoanalyysia uudesta aineistosta. Miten aiemmin hyviksi ja erinomaisiksi todetut kysymykset toimivat uudessa ympäristössä?
Jatkossa testimateriaalia laatiessa otetaan alusta alkaen huomioon sen sopivuus adaptiiviseen testiin. Pohdittavaa on varmasti ainakin siinä, miten erillisillä kysymyksillä voidaan todeta edistyneempiä tasoja ilman, että luettavan/kuunneltavan materiaalin määrä kasvaa kohtuuttomaksi kysymysmäärään verrattuna. Adaptiivisen testin yksi tavoitehan on lyhentää testiä.
Avoimia kysymyksiä siis riittää, mutta tekemällä oppii. Pian meillä on lisää kokemuksia kerrottavana.
Elina Stordell on kielitaidon arvioinnin ja suomi toisena kielenä -opetuksen asiantuntija. Häntä kiinnostaa etenkin laadukas ja luotettava kielitaidon arviointi sekä kielitaidon merkitys yhteiskunnassa. Vapaa-aikanaan hän lukee liikaa dekkareita ja syö liikaa salmiakkia.
Mitä adaptiivinen testi tarkoittaa?
Adaptiivisella testillä tarkoitetaan testiä, joka mukautuu jatkuvasti testattavan henkilön taitojen mukaan. Testi valitsee kysymykset sen perusteella, miten testattava suoriutuu: jos vastaa oikein, saa haastavampia kysymyksiä, jos erehtyy, saa astetta helpompia kysymyksiä.
Jos asia on sinulle uusi, kokeile vaikka tätä maksutonta, monikielistä Dialang-testiä. http://148.88.22.223/
Miksi adaptiivinen testi?
Siirtymä perinteisestä ”kiinteästä” testistä adaptiiviseen ei ole mutkaton, mutta se kannattaa.
Testattavan henkilön kannalta mukautuva testi on tehokas ja miellyttävä. Aikaa säästyy, kun testi ei sisällä liian helppoja osia. Testistä jää myös parempi maku suuhun, kun testi ei myöskään sisällä liikaa omat kyvyt ylittäviä tehtäviä. Perinteisillä testeillähän testaustilanne voi olla joillekin hyvinkin masentava: jos testi on liian vaikea omaan osaamiseen nähden, lannistuu lopullisesti eikä halua enää edes yrittää opiskella.
Testin järjestäjän kannalta on yksinkertaisempaa käyttää yhtä testilinkkiä kuin montaa eritasoista testiä. Lisäksi on harvinaisempaa, että testattavalle annettaisiin liian helppo tai liian vaikea testi, jolloin tulos voi olla vaikka ”alle A2.1” tai ”alle 3”. Lopullisesti tästä ongelmasta päästään toki vasta siinä vaiheessa, kun testi oikeasti kattaa kaikki tasot pre A1:stä C2:een. Adaptiivisen testin tulokset saadaan automaattisesti reaaliajassa, koska ohjelma edellyttää sellaisia tehtävätyyppejä, jotka on mahdollista pisteyttää automaattisesti.
Arvioijan kannalta luotettavuutta parantaa, että arvaamismahdollisuudet vähenevät. Ohjelma päättää testin, kun oikeita vastauksia ei ole riittävästi tai vaihtoehtoisesti vääriä vastauksia kertyy liikaa. Näin ollen hajanaiset irtopisteet sieltä täältä jäävät saamatta. Lisäbonus on, että testi sisältää enemmän variaatiota, koska ohjelma valitsee kullekin vastaajalle kysymyksiä yksilöllisesti ja vähentää näin mahdollista lunttausta vastauksia vieruskaverilta.
Mitä siirtyminen adaptiiviseen testaamiseen vaatii?
Kuten kaikessa arvioinnissa, tarvitaan luotettaviksi ja toimiviksi todetut testit. Kysymyspankin on oltava iso, todennäköisesti jopa isompi, kuin aluksi luulisi: Adaptiivisen testin kysymykset ovat yleensä irrallisia, kun taas perinteisissä ”kiinteissä” testeissä yhteen tekstiin liittyy yleensä useita kysymyksiä. Vanhoja testejä on haastavaa pätkiä osiin niin, että teksti pysyy mielekkäänä ja kohtuumittaisena ja että kysymykset edelleen kattavat useita funktioita ja lukemisen/kuuntelemisen tapoja.
Jotta adaptiivisen testin ominaisuuksista saa kaiken irti ja jotta testi varmasti on tasalaatuinen ja luotettava, on oltava tarkka tieto kysymysten vaikeustasosta. Emmehän halua, että ohjelma sattuu valitsemaan yhdelle helpoimmat B1.1-tason kysymykset ja toiselle kaikkein vaikeimmat.
Ennen ohjelmiston valintaa on hyvä olla käsitys adaptiivisen testin logiikasta ja omista tarpeista, jotta ohjelmiston toimittajalta osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Testipisteellekin kävi useasta palaverista huolimatta niin, että meille myytiin meille sopimaton lisäosa, joka kylläkin saatiin vaihdettua sopivampaan, kun asia konkretisoitui hankintaan sisältyneissä käyttöönottokoulutuksissa.
Mikä mietityttää?
Yhtä jännittävää kuin uuden oppiminen ja uusien testien käyttöönotto oli, on myös uuden datan kertyminen. Odotan malttamattomana hetkeä, kun pääsen tekemään tilastoanalyysia uudesta aineistosta. Miten aiemmin hyviksi ja erinomaisiksi todetut kysymykset toimivat uudessa ympäristössä?
Jatkossa testimateriaalia laatiessa otetaan alusta alkaen huomioon sen sopivuus adaptiiviseen testiin. Pohdittavaa on varmasti ainakin siinä, miten erillisillä kysymyksillä voidaan todeta edistyneempiä tasoja ilman, että luettavan/kuunneltavan materiaalin määrä kasvaa kohtuuttomaksi kysymysmäärään verrattuna. Adaptiivisen testin yksi tavoitehan on lyhentää testiä.
Avoimia kysymyksiä siis riittää, mutta tekemällä oppii. Pian meillä on lisää kokemuksia kerrottavana.
Elina Stordell on kielitaidon arvioinnin ja suomi toisena kielenä -opetuksen asiantuntija. Häntä kiinnostaa etenkin laadukas ja luotettava kielitaidon arviointi sekä kielitaidon merkitys yhteiskunnassa. Vapaa-aikanaan hän lukee liikaa dekkareita ja syö liikaa salmiakkia.
Älä vaadi täydellistä kielitaitoa – selvitä, millainen kielitaito riittää
2021-10-01
Tapahtui töissä: Haastattelin afrikkalaistaustaista nuorta miestä, joka puhui minua paremmin mm. kahta eurooppalaista valtakieltä ja jolla oli paperit kansainvälisestä IB-lukiosta sekä suomalaisesta ammattikorkeasta. Hän ei ollut löytänyt töitä, ja nyt lainaan asiakasta: ”Koska työnantajat haluavat, että osaa suomea kuin syntyperäinen.”
Samasta vaatimuksesta kirjoitti Hesarissa toimittaja Anni Lassila jutussaan Suomessa on jo nyt tuhansia koulutettuja maahanmuuttajia, joille työpaikkojen ovet eivät aukea: Diplomi-insinööriksi valmistunut Perez Okah työskenteli kaksi vuotta siivoojana - Talous | HS.fi
Miten käsittämätöntä osaamisen tuhlaamista! Onko työvoimapula yhtäkkiä kadonnut taivaan tuuliin, vai miten voi olla varaa jättää palkkaamatta päteviä tekijöitä vain siksi, että heidän äidinkielensä ei ole tämän pikkuruisen maan se vähän isompi kieli?
Olen suomi toisena kielenä -opettaja enkä odota työnantajien olevan perillä kielitaidon tasoista. Uskoisin kuitenkin kaikkien ymmärtävän, että kielitaidossa on sävyjä ja että muitakin vaihtoehtoja kuin osaa täydellisesti – ei osaa ollenkaan. Seuraavassa muutama vinkki työnantajille.
Mitä työnantaja voi tehdä?
Rekrytointivaiheessa työnantaja voisi kysyä, onko hakijalla todistusta kielitaidosta. Virallisia todistuksia ovat yleisen kielitutkinnon todistukset, joilla voi hakea esimerkiksi Suomen kansalaisuutta, sekä valtionhallinnon todistukset. Näihin testeihin on kuitenkin monesti vaikea päästä, koska testipaikkoja ei ole riittävästi, ja ne maksavat. Siksi voisi kysyä myös jonkin oppilaitoksen antamaa todistusta esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen suorittamisesta tai jonkin opiston kielikurssille osallistumisesta. Pääkaupunkiseudulla monella voi olla testitulos Testipisteen suomen kielen testistä.
Mitä kielitaidon tasot sitten tarkoittavat?
Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että todistuksissa on kerrottu kielitaidon olevan tasolla A1, A2, B1, B2, C1 tai C2.
A1 ja A2 kuvaavat alkeistaitoa. Henkilö selviää kaikkein tutuimmista rutiinitilanteista. Hänelle voivat sopia avustavat työtehtävät tai sellaiset, joissa ei tarvitse juurikaan puhua suomea. Itse olen saanut hyvää palvelua esimerkiksi A2-tasolla autopesulassa.
B1 ja B2 ovat itsenäisen kielenkäyttäjän tasoja. Näillä taidoilla opiskellaan ammattia ja ollaan työssä monella alalla. B1 riittää kansalaisuuteen – sen voisi ajatella riittävän myös monenlaisiin töihin, jotka eivät ole kovin lukemis- ja kirjoituspainotteisia. B2-tasolla kielitaito on jo niin hyvä, että keskustelukumppanin ei juurikaan tarvitse muistaa olevansa tekemisissä kielenoppijan kanssa. Tällä taidolla saa esimerkiksi Valviralta luvan harjoittaa monia sote-alan ammatteja.
C-tasot ovat sitten akateemisen kielenkäyttäjän tasoja. Jännää on, etteivät kaikki äidinkielenäänkään suomea puhuvat ole kaikilla kielenkäytön osa-alueilla näillä tasoilla. Kaikki eivät kirjoita monimutkaisia tieteellisiä artikkeleja tai pidä vaativia esitelmiä abstrakteista aiheista. Myöskään suomenkielisten nuorten kielitaito ei yleensä ole näillä tasoilla esimerkiksi vasta kehittymässä olevan kriittisen ajattelun takia.
Millaista suomea työtehtävissä tarvitaan?
Hakijan kielitaidon selvittämisestä ei vielä ole iloa, jos ei tiedetä, millaista kielitaitoa kyseiset työtehtävät edellyttävät. Ennen työpaikkailmoituksen laatimista on siis hyvä selvittää konkreettisesti samaa työtä tekevien kanssa, millaisissa työtilanteissa uuden työntekijän pitää selvitä suomeksi. Mitä pitää osata ymmärtää suullisesti, mitä lukea, puhua, kirjoittaa? Mitä työstä selviytyminen edellyttää? Myönnän, ettei tämä ole ollenkaan helppo tehtävä. Mikäli työpaikalla on yhteyksiä ammatillisiin oppilaitoksiin, neuvoa voi kysyä niiden opettajilta. Esimerkiksi Opetushallituksen rahoittamassa Ammattien Taitoavain -hankkeessa suomi toisena kielenä -opettajat laativat välineitä eri ammattialojen ja työtehtävien vaatiman kielitaidon kuvaamiseksi.
Suomen opetusta työpaikalle
Suuryritykset ostavat usein johtoportaan työntekijöilleen suomen yksityisopetusta, vaikka työkielenä olisi englanti. Isommalle työntekijäryhmälle voitaisiin järjestää suomen opetusta työpaikalla vaikka muutama tunti viikossa. TE-hallinnosta on saanut tällaisiin koulutuksiin tukea https://www.ely-keskus.fi/web/tyovoimanliikkuvuus/tyopaikkasuomi-ja-ruotsi. Ammatillisilla oppilaitoksilla on kokemusta työpaikkasuomesta erittäin monilta ammattialoilta.
Yksittäisille vieraskielisille työntekijöille koulutuksia ei ehkä ole mahdollista hankkia, mutta he voisivat saada työnantajalta tukea vaikkapa kansalaisopistojen ja vastaavien kurssimaksuihin. (Miksi muuten kulttuuri- ja virkistysetua ei voi käyttää kielikurssiin mutta käsityökurssiin voi?!) Sopivan tasoisen opetuksen valitsemiseksi työntekijälle voi tarjota kielitaidon arvioinnin, jota tekee yli 10 vuoden kokemuksella muun muassa Testipiste http://testipiste.eu/FI/testipisteesta.
Mitä korkeakoulut voivat tehdä?
Helsingin Sanomien jutussa haastateltu diplomi-insinööri muistuttaa myös korkeakoulujen roolista. Suomen opetuksen korkeakouluopinnoissa tulisi olla pakollista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulisi tarjota enemmän kielikursseja eikä vain sitä hauskaa survival-kurssia, jossa opitaan iskemään suomeksi seuraa baaritiskiltä. Minun on vaikea ymmärtää, miksi haluamme maahan ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka suorittavat tutkintonsa englanniksi ja lähtevät sitten etsimään töitä muualta. Hulluinta on ollut kohdata sote-alalta valmistuneita, jotka vasta monen vuoden opintojen jälkeen tajuavat, etteivät he voi työllistyä omalle alalleen ilman suomen kieltä. Ilahduttavaa on se, että nykyään monet ammattikorkeakoulut tarjoavat korkeakouluopintoihin valmentavaa koulutusta sekä suomen kursseja esimerkiksi avoimessa ammattikorkeakoulussa.
Entä mitä SINÄ SIELLÄ voit tehdä?
Parasta, mitä meistä jokainen voi tehdä, on puhua sitkeästi suomea. On ikävää ja epäkohteliasta tyrmätä toisen yritys puhua suomea ja vaihtaa kieleksi englanti, jota kaikki maahanmuuttajat eivät edes osaa. Puhu siis suomea mutta hidasta hiukan tahtia ja sano uudelleen. Ei ole pakko lukea läpi selkosuomiopasta, mutta yleisohjeeksi voi sanoa, että vähemmän on enemmän. Keskity olennaiseen ja ole valmis auttamaan. Halu yrittää ymmärtää auttaa jo paljon.
Ja jos sinulla ei ole vieraskielisiä työkavereita, puhu suomea ruokalähetille, taksikuskille, siivoojalle ja tarjoilijalle. Moni heistä on ihan muun alan ammattilainen – ja ehkä jonain päivänä työkaverisi.
Elina Stordell on kielitaidon arvioinnin ja suomi toisena kielenä -opetuksen asiantuntija. Häntä kiinnostaa etenkin laadukas ja luotettava kielitaidon arviointi sekä kielitaidon merkitys yhteiskunnassa. Vapaa-aikanaan hän lukee liikaa dekkareita ja syö liikaa salmiakkia.
Samasta vaatimuksesta kirjoitti Hesarissa toimittaja Anni Lassila jutussaan Suomessa on jo nyt tuhansia koulutettuja maahanmuuttajia, joille työpaikkojen ovet eivät aukea: Diplomi-insinööriksi valmistunut Perez Okah työskenteli kaksi vuotta siivoojana - Talous | HS.fi
Miten käsittämätöntä osaamisen tuhlaamista! Onko työvoimapula yhtäkkiä kadonnut taivaan tuuliin, vai miten voi olla varaa jättää palkkaamatta päteviä tekijöitä vain siksi, että heidän äidinkielensä ei ole tämän pikkuruisen maan se vähän isompi kieli?
Olen suomi toisena kielenä -opettaja enkä odota työnantajien olevan perillä kielitaidon tasoista. Uskoisin kuitenkin kaikkien ymmärtävän, että kielitaidossa on sävyjä ja että muitakin vaihtoehtoja kuin osaa täydellisesti – ei osaa ollenkaan. Seuraavassa muutama vinkki työnantajille.
Mitä työnantaja voi tehdä?
Rekrytointivaiheessa työnantaja voisi kysyä, onko hakijalla todistusta kielitaidosta. Virallisia todistuksia ovat yleisen kielitutkinnon todistukset, joilla voi hakea esimerkiksi Suomen kansalaisuutta, sekä valtionhallinnon todistukset. Näihin testeihin on kuitenkin monesti vaikea päästä, koska testipaikkoja ei ole riittävästi, ja ne maksavat. Siksi voisi kysyä myös jonkin oppilaitoksen antamaa todistusta esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen suorittamisesta tai jonkin opiston kielikurssille osallistumisesta. Pääkaupunkiseudulla monella voi olla testitulos Testipisteen suomen kielen testistä.
Mitä kielitaidon tasot sitten tarkoittavat?
Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että todistuksissa on kerrottu kielitaidon olevan tasolla A1, A2, B1, B2, C1 tai C2.
A1 ja A2 kuvaavat alkeistaitoa. Henkilö selviää kaikkein tutuimmista rutiinitilanteista. Hänelle voivat sopia avustavat työtehtävät tai sellaiset, joissa ei tarvitse juurikaan puhua suomea. Itse olen saanut hyvää palvelua esimerkiksi A2-tasolla autopesulassa.
B1 ja B2 ovat itsenäisen kielenkäyttäjän tasoja. Näillä taidoilla opiskellaan ammattia ja ollaan työssä monella alalla. B1 riittää kansalaisuuteen – sen voisi ajatella riittävän myös monenlaisiin töihin, jotka eivät ole kovin lukemis- ja kirjoituspainotteisia. B2-tasolla kielitaito on jo niin hyvä, että keskustelukumppanin ei juurikaan tarvitse muistaa olevansa tekemisissä kielenoppijan kanssa. Tällä taidolla saa esimerkiksi Valviralta luvan harjoittaa monia sote-alan ammatteja.
C-tasot ovat sitten akateemisen kielenkäyttäjän tasoja. Jännää on, etteivät kaikki äidinkielenäänkään suomea puhuvat ole kaikilla kielenkäytön osa-alueilla näillä tasoilla. Kaikki eivät kirjoita monimutkaisia tieteellisiä artikkeleja tai pidä vaativia esitelmiä abstrakteista aiheista. Myöskään suomenkielisten nuorten kielitaito ei yleensä ole näillä tasoilla esimerkiksi vasta kehittymässä olevan kriittisen ajattelun takia.
Millaista suomea työtehtävissä tarvitaan?
Hakijan kielitaidon selvittämisestä ei vielä ole iloa, jos ei tiedetä, millaista kielitaitoa kyseiset työtehtävät edellyttävät. Ennen työpaikkailmoituksen laatimista on siis hyvä selvittää konkreettisesti samaa työtä tekevien kanssa, millaisissa työtilanteissa uuden työntekijän pitää selvitä suomeksi. Mitä pitää osata ymmärtää suullisesti, mitä lukea, puhua, kirjoittaa? Mitä työstä selviytyminen edellyttää? Myönnän, ettei tämä ole ollenkaan helppo tehtävä. Mikäli työpaikalla on yhteyksiä ammatillisiin oppilaitoksiin, neuvoa voi kysyä niiden opettajilta. Esimerkiksi Opetushallituksen rahoittamassa Ammattien Taitoavain -hankkeessa suomi toisena kielenä -opettajat laativat välineitä eri ammattialojen ja työtehtävien vaatiman kielitaidon kuvaamiseksi.
Suomen opetusta työpaikalle
Suuryritykset ostavat usein johtoportaan työntekijöilleen suomen yksityisopetusta, vaikka työkielenä olisi englanti. Isommalle työntekijäryhmälle voitaisiin järjestää suomen opetusta työpaikalla vaikka muutama tunti viikossa. TE-hallinnosta on saanut tällaisiin koulutuksiin tukea https://www.ely-keskus.fi/web/tyovoimanliikkuvuus/tyopaikkasuomi-ja-ruotsi. Ammatillisilla oppilaitoksilla on kokemusta työpaikkasuomesta erittäin monilta ammattialoilta.
Yksittäisille vieraskielisille työntekijöille koulutuksia ei ehkä ole mahdollista hankkia, mutta he voisivat saada työnantajalta tukea vaikkapa kansalaisopistojen ja vastaavien kurssimaksuihin. (Miksi muuten kulttuuri- ja virkistysetua ei voi käyttää kielikurssiin mutta käsityökurssiin voi?!) Sopivan tasoisen opetuksen valitsemiseksi työntekijälle voi tarjota kielitaidon arvioinnin, jota tekee yli 10 vuoden kokemuksella muun muassa Testipiste http://testipiste.eu/FI/testipisteesta.
Mitä korkeakoulut voivat tehdä?
Helsingin Sanomien jutussa haastateltu diplomi-insinööri muistuttaa myös korkeakoulujen roolista. Suomen opetuksen korkeakouluopinnoissa tulisi olla pakollista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulisi tarjota enemmän kielikursseja eikä vain sitä hauskaa survival-kurssia, jossa opitaan iskemään suomeksi seuraa baaritiskiltä. Minun on vaikea ymmärtää, miksi haluamme maahan ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka suorittavat tutkintonsa englanniksi ja lähtevät sitten etsimään töitä muualta. Hulluinta on ollut kohdata sote-alalta valmistuneita, jotka vasta monen vuoden opintojen jälkeen tajuavat, etteivät he voi työllistyä omalle alalleen ilman suomen kieltä. Ilahduttavaa on se, että nykyään monet ammattikorkeakoulut tarjoavat korkeakouluopintoihin valmentavaa koulutusta sekä suomen kursseja esimerkiksi avoimessa ammattikorkeakoulussa.
Entä mitä SINÄ SIELLÄ voit tehdä?
Parasta, mitä meistä jokainen voi tehdä, on puhua sitkeästi suomea. On ikävää ja epäkohteliasta tyrmätä toisen yritys puhua suomea ja vaihtaa kieleksi englanti, jota kaikki maahanmuuttajat eivät edes osaa. Puhu siis suomea mutta hidasta hiukan tahtia ja sano uudelleen. Ei ole pakko lukea läpi selkosuomiopasta, mutta yleisohjeeksi voi sanoa, että vähemmän on enemmän. Keskity olennaiseen ja ole valmis auttamaan. Halu yrittää ymmärtää auttaa jo paljon.
Ja jos sinulla ei ole vieraskielisiä työkavereita, puhu suomea ruokalähetille, taksikuskille, siivoojalle ja tarjoilijalle. Moni heistä on ihan muun alan ammattilainen – ja ehkä jonain päivänä työkaverisi.
Elina Stordell on kielitaidon arvioinnin ja suomi toisena kielenä -opetuksen asiantuntija. Häntä kiinnostaa etenkin laadukas ja luotettava kielitaidon arviointi sekä kielitaidon merkitys yhteiskunnassa. Vapaa-aikanaan hän lukee liikaa dekkareita ja syö liikaa salmiakkia.
Syksyn uutiskirje
2021-10-01
Meillä on ollut monta rautaa tulessa: olemme saaneet valmiiksi B2-tasojen testin, koulutamme OPH:n S2-kehittämispäivillä, meitä on konsultoitu koto-opsiin ja uudistuvan kotokoulutuksen tiimoilta... Lue lisää syksyn 2021 uutiskirjeestä täältä.
Testipiste mentioned as an example by OECD!
2021-05-07
I was happy to
participate in a seminar for the launch of the OECD
publication Making Integration Work: Language Training for Adult Migrants in
the end of April.
The book
summarises good practices in different OECD countries such as early access to
language training, affordability, placement testing, integrating language
learning with vocational training and work, new technologies, efficient
co-ordination and evaluating the impact of language training.
In
short, key findings are that for migrants, the language is a key to the
employment and to a sense of belonging to the society. Four main challenges
according to OECD are the personalisation and the quality of language training,
the ease of access to such training, and finally the evaluation of the impact.
I’m very
proud of our work for placement testing since 2010 – but I’m also ready to make
it even better.
Elina Stordell
Language assessment specialist
Neljä toivetta kotoutumiskoulutuksen uudistuvalle päättöarvioinnille
2021-05-07
OKM on avannut keskustelua kotoutumisen edistämisen uudistustarpeesta, koska hallituksen selonteko aiheesta on ollut lausuntokierroksella. Myös OPH:ssa puidaan asiaa kotoutumiskoulutuksen uutta opetussuunnitelmaa laativassa työryhmässä. Siksi päätin pohtia, millainen olisi kaikkein hyödyllisin kotoutumiskoulutuksen lopputesti.
1. Oman opettajan suorittama arviointi
Oman tai koulun toisen opettajan tekemä päättöarviointi
on kannatettava ratkaisu monestakin syystä. Arviointia ei mielestäni ole hyvä
ulkoistaa, vaan opettajan on tunnettava ja kannettava vastuunsa
päätöksentekijänä. Vastuuta ei voi sysätä testille eikä
jollekin testausinstituutiolle.
Oman opettajan arvioinnissa on myös se etu, että
testituloksen lisäksi otetaan huomioon koko koulutuksen aikainen jatkuva
arviointi. Paraskin testi on kuin still-kuva: se vangitsee vain
yhden hetken ja jää toisinaan epätarkaksi. Opettajan asiantuntemukseen
kuuluu nähdä, milloin kuva on jostakin syystä tärähtänyt.
En haluaisi jakaa opettajia kahteen
eriarvioiseen luokkaan: niihin, jotka opettavat, ja niihin, jotka sitten
arvioivat. Arviointi ja testi ovat mielestäni erottamaton osa
opetusta, ja niillä on vaikutuksensa opetuksen laatuun. Tämä yhteys
katkeaa tai ainakin heikentyy, mikäli arviointi karkaa kauas itse
luokkahuoneesta.
Päättöarviointi on myös ohjauksen väline,
eikä pelkkä testistä saatava taitotaso ole ohjausta. Viimeiseksi
arvioinnin toteuttaminen oppilaitoksessa tekee arvioinnista joustavaa ja
käytännöllistä: osallistujamassat ovat etenkin pääkaupunkiseudulla
valtavia, ja koulutuksia päättyy aivan nonstoppina. On kaikkien etu, että testi
järjestetään heti ja sen tulokset ovat osallistujan, opettajan, seuraavan
oppilaitoksen ja viranomaisen käytettävissä heti, mieluiten tietysti jo
eilen.
2. Yhteisessä käytössä oleva testimateriaali
Bachmanin ja Palmerin mukaan käytössä
olevat resurssit: tarvittavat resurssit = testin
käytännöllisyys. Laadukkaan testin laatiminen on hidasta ja kallista
puuhaa. En vielä ole törmännyt oppilaitokseen, jolla ei olisi pulaa ajasta
ja rahasta; yleensä myös syvällisessä testinlaadinnan osaamisessa on
kehitettävää. Keskitetty testinlaadinta on etenkin pienten oppilaitosten ja
yksinäisten koto-opettajien etu. Se on myös opiskelijan etu, kun hän voi
paikkakunnasta ja sen tarjonnasta riippumatta saada luotettavan arvion omasta
osaamisestaan.
Arvioinnin vertailukelpoisuus on myös seuraavan
oppilaitoksen etu: olisi hyvä päästä eroon jatkuvasta testirumbasta, jossa
koton päättöarviointia seuraa lähes saman tien ammatillisen koulutuksen
pääsykoe. Samoilla laadukkailla ja luotettaviksi todennetuilla välineillä tehty
arviointi yhdenmukaistaa arviointia, vaikka sitä tekisivätkin koulutusten omat opettajat.
Vertailtavuus on myös viranomaisen etu: on helpompi
tutkia esimerkiksi koulutuksen tavoitetason saavuttamista ja päättää
tarjottavasta koulutusvalikoimasta, kun käytettävissä oleva tieto on
yhteismitallisempaa.
3. Koko kielitaitoprofiilin kattava testi
Kotokoulutuksen osallistujat ovat heterogeeninen
joukko, ja osaaminen vaihtelee paitsi osallistujien välillä,
myös yhden opiskelijan eri taidoissa. On (pinta)sujuvalta
kuulostava trendinuori, jolle kirjoittaminen ja asiatekstien lukeminen on
tuskaa. Ja sitten on se lahjakas kielenoppija,
joka imee sanaston hengitysilman mukana ja
ymmärtää kielen rakenteiden logiikan valonnopeudella mutta
jota ujostuttaa avata suunsa.
Olisi toivottavaa, ettei eri osa-alueiden tuloksista
jouduttaisi puristamaan niin sanottua kompromissia, joka ei pahimmassa
tapauksessa anna todellista kuvaa yhdestäkään taidosta. Silloin joku jää
vaikkapa ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle siksi, että heikot kirjalliset
taidot piilottavat alleen paremmat suulliset taidot, ja toisaalla
joku toinen hyväksytään itselleen liian vaativiin opintoihin, kunnes tie
katkeaa keskeyttämiseen.
4. Mukautuva testi
Valtiontalouden tarkastusviraston selvitys koton
tavoitetason saavuttamisesta on karu: vain kolmannes saavuttaa tason B1.1. Kymmenisen
prosenttia jää jopa A1-tasolle. (Selvityksestä ei käy ilmi, tarkoitetaanko
saavuttamisella kaikkien osa-alueiden ”keskiarvoa”
vai esimerkiksi yhdellä osa-alueella saavutettua taitotasoa.
Sic!)
Päättökokeen pitäisi siis
kattaa jopa taitotasot A1-B2. Kaikkia
tasoja alatasoineen ei luonnollisestikaan voida ahtaa samaan
testipakettiin, joten testin on oltava mukautuva. Se voi tarkoittaa
digitaalista ratkaisua, jossa seuraava kysymys esitetään sen mukaan, onko
edelliseen vastattu oikein vai väärin, mutta mukautuvuus voidaan rakentaa
toisinkin. Tässä oman opettajan tieto osallistujien osaamisesta on
suureksi avuksi; ulkopuolinen testaajataho ei opiskelijoita
tuntisi.
Pääasia on, että toisaalta saadaan riittävän tarkka
kuva osaamisesta (tulokseksi ei siis voida hyväksyä vaikkapa arviota ”alle
B1.1”) ja että toisaalta osallistujaa ei rasiteta turhaan liian helpoilla tai
liian vaikeilla tehtävillä.
Parviäly käyttöön päättöarvioinnin
kehittämisessä
Olisi kiinnostavaa tietää, mitä mieltä sinä
kotoutumiskoulutuksen opettajana, koulutuksen järjestäjänä tai hankkijana tai
muutoin asianosaisena olet? Kerro, mistä olet samaa mieltä tai mitä en ole
tullut ajatelleeksi. Tämän blogin tulokulma on tarkoituksella käytännönläheinen
– pohditaan laadukkaan arvioinnin teoreettisempaa viitekehystä sitten toisella
kertaa.
Elina Stordell
Suomen kielen opetus hoiva-alalla
2020-12-15
Työskentelen ammatillisessa oppilaitoksessa suomen kielen ja äidinkielen opettajana. Tämän vuoden aikana olen opettanut suomea hoiva-avustajaryhmälle, jonka kaikki opiskelijat ovat maahanmuuttajataustaisia. Opiskelijoiden kielitaito on tasolla A2.2-B1.1.
Hoiva-avustajaopintojen tavoitteena on antaa opiskelijalle valmiudet työllistyä hoiva-alan avustaviin tehtäviin. Oppilaitoksessamme opintoihin kuuluu kaksi tutkinnon osaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta (Kasvun ja osallisuuden edistäminen sekä Ikääntyvien osallisuuden edistäminen). Hoiva-avustajat toimivat asiakkaan tukena hyvinvointiin liittyvissä tukipalveluissa. Erilaisia tukipalveluja ovat esimerkiksi ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetus- ja saattajapalvelut sekä erilaiset sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Käytännön työtehtävä hoiva-avustajalle on siis esimerkiksi vammaisten tai ikääntyneiden tukeminen arjen erilaisissa tilanteissa. (Pam.fi 2020.)
Hoiva-avustajien suomen opetus aloitettiin kielikartoituksella, jotta sain ajankohtaisen kuvan opiskelijoiden kielitaidosta. Jo heti opetuksen alusta asti olemme käsitelleet sitä, miksi suomen kielitaito on tärkeää hoiva-avustajan ammatissa. Olemme pohtineet myös, missä erilaisissa tilanteissa kielitaitoa tarvitaan. Opinnot aloittaessaan opiskelijoilla ei välttämättä ole realistista käsitystä siitä, millaista kielitaitoa hoiva-avustajan työssä tarvitaan. Vaadittava kielitaito - niin suullisesti kuin kirjallisesti – tulee varmasti osalle opiskelijoista yllätyksenä. Sekä suullisen että kirjallisen kielitaidon tulee kuitenkin olla sujuvaa, jotta hoiva-alalle on mahdollista työllistyä.
Lähdimme suomen opetuksessa liikkeelle kieliopin kertauksesta; harjoittelimme esimerkiksi verbien taivuttamista, erilaisia aikamuotoja sekä sijamuotoja. Harjoittelimme myös muun muassa kysymysten esittämistä ja tunneverbejä. Kaikki materiaalit ja tehtävät ovat aiheiltaan ja sanastoltaan liittyneet hoiva-alaan.
Olemme harjoitelleet paljon myös erilaisia konkreettisia tilanteita, jossa suomen kieltä hoiva-avustajan ammatissa tarvitaan. Suullisia harjoituksia olemme tehneet roolileikkien avulla; tilanteita ovat olleet esimerkiksi voinnin kysyminen ja ajanvaraus. Kirjallisissa tehtävissä olemme harjoitelleet esimerkiksi kirjausten tekemistä. Mahdollisimman aitojen työtehtävien kaltaisten asioiden harjoittelu on ollut opiskelijoille mielekästä ja motivoivaa, sillä opiskelijat ymmärtävät, että juuri tällaisia taitoja he tulevaisuuden työelämässään tarvitsevat.
Tämän vuoden aikana olen huomannut muutamia kehityskohteita hoiva-avustajien suomen kielen opetukseen. Uskon, että työn vaatima kielitaito avautuu opiskelijoille vielä paremmin ensimmäisten työssäoppimisten jälkeen, ja olisikin mielenkiintoista päästä tutustumaan opiskelijoiden työssäoppimispaikkoihin ja saada työpaikkaohjaajilta palautetta opiskelijan suomen kielen taidosta. Oleellista olisi saada mahdollisimman tarkkaa tietoa siitä, mitkä asiat kielitaidossa ovat mahdollisesti puutteellisia tai muutoin ongelmallisia. Olisi mielenkiintoista kehittää myös samanaikaisopetusta ammatillisten opettajien kanssa. Työssäoppimispaikkoihin tutustumisen ja samanaikaisopettajuuden avulla voisin päästä vielä tarkemmin sisään siihen, millaista kielitaitoa alalla tarvitaan ja mitkä asiat ovat tärkeitä osata. Tämä kyseinen ryhmä on oppilaitoksessamme kahden vuoden aikana toinen maahanmuuttajaopiskelijoiden hoiva-avustajaryhmä, ja opimme jatkuvasti uusia ja parempia tapoja tehdä asioita niin, että ne hyödyttävät opiskelijoita mahdollisimman hyvin.
Pauliina NiemiS2-opettaja, Salon seudun ammattiopistoKirjoittaja osallistui syksyllä 2020 Testipisteen järjestämään Ammattien Taitoavain -koulutukseen
Hoiva-avustajaopintojen tavoitteena on antaa opiskelijalle valmiudet työllistyä hoiva-alan avustaviin tehtäviin. Oppilaitoksessamme opintoihin kuuluu kaksi tutkinnon osaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta (Kasvun ja osallisuuden edistäminen sekä Ikääntyvien osallisuuden edistäminen). Hoiva-avustajat toimivat asiakkaan tukena hyvinvointiin liittyvissä tukipalveluissa. Erilaisia tukipalveluja ovat esimerkiksi ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetus- ja saattajapalvelut sekä erilaiset sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Käytännön työtehtävä hoiva-avustajalle on siis esimerkiksi vammaisten tai ikääntyneiden tukeminen arjen erilaisissa tilanteissa. (Pam.fi 2020.)
Hoiva-avustajien suomen opetus aloitettiin kielikartoituksella, jotta sain ajankohtaisen kuvan opiskelijoiden kielitaidosta. Jo heti opetuksen alusta asti olemme käsitelleet sitä, miksi suomen kielitaito on tärkeää hoiva-avustajan ammatissa. Olemme pohtineet myös, missä erilaisissa tilanteissa kielitaitoa tarvitaan. Opinnot aloittaessaan opiskelijoilla ei välttämättä ole realistista käsitystä siitä, millaista kielitaitoa hoiva-avustajan työssä tarvitaan. Vaadittava kielitaito - niin suullisesti kuin kirjallisesti – tulee varmasti osalle opiskelijoista yllätyksenä. Sekä suullisen että kirjallisen kielitaidon tulee kuitenkin olla sujuvaa, jotta hoiva-alalle on mahdollista työllistyä.
Lähdimme suomen opetuksessa liikkeelle kieliopin kertauksesta; harjoittelimme esimerkiksi verbien taivuttamista, erilaisia aikamuotoja sekä sijamuotoja. Harjoittelimme myös muun muassa kysymysten esittämistä ja tunneverbejä. Kaikki materiaalit ja tehtävät ovat aiheiltaan ja sanastoltaan liittyneet hoiva-alaan.
Olemme harjoitelleet paljon myös erilaisia konkreettisia tilanteita, jossa suomen kieltä hoiva-avustajan ammatissa tarvitaan. Suullisia harjoituksia olemme tehneet roolileikkien avulla; tilanteita ovat olleet esimerkiksi voinnin kysyminen ja ajanvaraus. Kirjallisissa tehtävissä olemme harjoitelleet esimerkiksi kirjausten tekemistä. Mahdollisimman aitojen työtehtävien kaltaisten asioiden harjoittelu on ollut opiskelijoille mielekästä ja motivoivaa, sillä opiskelijat ymmärtävät, että juuri tällaisia taitoja he tulevaisuuden työelämässään tarvitsevat.
Tämän vuoden aikana olen huomannut muutamia kehityskohteita hoiva-avustajien suomen kielen opetukseen. Uskon, että työn vaatima kielitaito avautuu opiskelijoille vielä paremmin ensimmäisten työssäoppimisten jälkeen, ja olisikin mielenkiintoista päästä tutustumaan opiskelijoiden työssäoppimispaikkoihin ja saada työpaikkaohjaajilta palautetta opiskelijan suomen kielen taidosta. Oleellista olisi saada mahdollisimman tarkkaa tietoa siitä, mitkä asiat kielitaidossa ovat mahdollisesti puutteellisia tai muutoin ongelmallisia. Olisi mielenkiintoista kehittää myös samanaikaisopetusta ammatillisten opettajien kanssa. Työssäoppimispaikkoihin tutustumisen ja samanaikaisopettajuuden avulla voisin päästä vielä tarkemmin sisään siihen, millaista kielitaitoa alalla tarvitaan ja mitkä asiat ovat tärkeitä osata. Tämä kyseinen ryhmä on oppilaitoksessamme kahden vuoden aikana toinen maahanmuuttajaopiskelijoiden hoiva-avustajaryhmä, ja opimme jatkuvasti uusia ja parempia tapoja tehdä asioita niin, että ne hyödyttävät opiskelijoita mahdollisimman hyvin.
Pauliina NiemiS2-opettaja, Salon seudun ammattiopistoKirjoittaja osallistui syksyllä 2020 Testipisteen järjestämään Ammattien Taitoavain -koulutukseen
Miten liian vähän suomea voi olla tarpeeksi?
2020-08-11
Meni aamutee väärään kurkkuun, kun luin kesälomalla Hesarista pikku-uutisen maahanmuuttajista kotoutumispalveluiden käyttäjinä: ”72 prosenttia vastaajista oli mielestään saanut kotoutumiskoulutuksesta riittävän suomen kielen taidon.” (HS 27.6.2020.)
Ensimmäinen ajatukseni oli, että totisesti on vaikea tietää sitä, mitä ei tiedä. Jokaiselle todellisuutta tuntevalle opettajalle on päivänselvää, että harva kykenee kotoutumiskoulutuksen lopussa räätälöimään ansioluetteloaan työnantajakohtaisesti tai päivittämään ammatillista osaamistaan. Lisäksi aiemmin on osoitettu, ettei valtaosa kotoutumiskoulutuksen osallistujista saavuta tavoitetasoa B1.1, jota voi alkaa pitää itsenäisen kielenkäyttäjän taitotasona ja joka on sattumoisin myös yksi Suomen kansalaisuuden ehdoista. Ei kai tässä nyt yritetä todistaa, että nykyinen kotoutumiskoulutus on kyllin kattava, saati pyritä lyhentämään sitä säästö- tahi muista syistä, vaikka todellisuudessa kotoutumiskoulutuksesta ei saa tarpeeksi eväitä opiskeluun, työllistymiseen eikä kansalaisuuden saavuttamiseen?
Etsin luettavakseni uutisen taustalla olleen raportin ”Kaikki toimi kohdallani”: Selvitys kotoutumispalveluista koskevista näkemyksistä. Loppuraportti 22.6.2020. Sen on tilannut Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen koordinoima valtakunnallinen Kotona Suomessa -hanke (ESR). Selvitys lisäsi hämmennystäni entisestään.
http://www.ely-keskus.fi/documents/10191/40158036/Selvitys+kotoutumispalveluita+koskevista+n%C3%A4kemyksist%C3%A4/db7322c5-9230-4449-81fd-0334a747dc62
Raportin perusteella kotoutumiskoulutuksen loppuvaiheen opiskelijat ovat hyvin tyytyväisiä saamiinsa monenlaisiin kotoutumispalveluihin. Kiitosta sateli myös kotoutumiskoulutukselle: tyytyväisimpiä oltiin opettajien ystävällisyyteen (92 prosenttia vastaajista). Vähiten tyytyväisiä oltiin suomen opetukseen määrään: vain 53 prosenttia piti sitä riittävänä. Siis joka toinen katsoo saaneensa opiskella liian vähän suomea! Siis koulutuksen kenties kaikkein keskeisintä sisältöä ei opiskella riittävästi. Minun matematiikallani on vaikea käsittää, että 53 ja 72 prosenttia olisivat sama luku.
Selvityksestä käy myös ilmi, että vain joka kolmas kotoutumiskoulutustaan päättävä opiskelija piti itseään keskitasoisena suomen puhujana. Loput katsoivat olevansa aloittelijoita tai vieläkin heikompia. Lisäksi vuoden päästä jopa noin 40 prosenttia vastaajista olisi halunnut edelleen opiskella suomea. Eihän saatu opetus silloin voi mitenkään olla riittävää!
Ymmärrän, että selvityksessä halutaan nostaa esiin myönteisiä asioita, ja arvostan sitä, että maahanmuuttoon liittyvistä aiheista uutisoidaan valoisassa hengessä. Tällä kertaa tuntuu kuitenkin suorastaan karhunpalvelukselta julistaa katteetonta ilosanomaa. Kotoutumiskoulutusta on pääkaupunkiseudulla jo myllätty uusiksi, muu valtakunta seuranneen pian perässä, eikä käytännön kokemus osoita, että kielen oppiminen olisi ainakaan vahvistunut. Toivottavasti selvityksen perusteella ei vain haluta ”säilyttää nykyiset vahvuudet” vaan myös tartutaan toimiin havaittujen heikkouksien korjaamiseksi. Tässä alkajaisiksi kaksi sanaa, joilla pääsee hyvän alkuun: lisää opetusta!
Elina Stordell
Ensimmäinen ajatukseni oli, että totisesti on vaikea tietää sitä, mitä ei tiedä. Jokaiselle todellisuutta tuntevalle opettajalle on päivänselvää, että harva kykenee kotoutumiskoulutuksen lopussa räätälöimään ansioluetteloaan työnantajakohtaisesti tai päivittämään ammatillista osaamistaan. Lisäksi aiemmin on osoitettu, ettei valtaosa kotoutumiskoulutuksen osallistujista saavuta tavoitetasoa B1.1, jota voi alkaa pitää itsenäisen kielenkäyttäjän taitotasona ja joka on sattumoisin myös yksi Suomen kansalaisuuden ehdoista. Ei kai tässä nyt yritetä todistaa, että nykyinen kotoutumiskoulutus on kyllin kattava, saati pyritä lyhentämään sitä säästö- tahi muista syistä, vaikka todellisuudessa kotoutumiskoulutuksesta ei saa tarpeeksi eväitä opiskeluun, työllistymiseen eikä kansalaisuuden saavuttamiseen?
Etsin luettavakseni uutisen taustalla olleen raportin ”Kaikki toimi kohdallani”: Selvitys kotoutumispalveluista koskevista näkemyksistä. Loppuraportti 22.6.2020. Sen on tilannut Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen koordinoima valtakunnallinen Kotona Suomessa -hanke (ESR). Selvitys lisäsi hämmennystäni entisestään.
http://www.ely-keskus.fi/documents/10191/40158036/Selvitys+kotoutumispalveluita+koskevista+n%C3%A4kemyksist%C3%A4/db7322c5-9230-4449-81fd-0334a747dc62
Raportin perusteella kotoutumiskoulutuksen loppuvaiheen opiskelijat ovat hyvin tyytyväisiä saamiinsa monenlaisiin kotoutumispalveluihin. Kiitosta sateli myös kotoutumiskoulutukselle: tyytyväisimpiä oltiin opettajien ystävällisyyteen (92 prosenttia vastaajista). Vähiten tyytyväisiä oltiin suomen opetukseen määrään: vain 53 prosenttia piti sitä riittävänä. Siis joka toinen katsoo saaneensa opiskella liian vähän suomea! Siis koulutuksen kenties kaikkein keskeisintä sisältöä ei opiskella riittävästi. Minun matematiikallani on vaikea käsittää, että 53 ja 72 prosenttia olisivat sama luku.
Selvityksestä käy myös ilmi, että vain joka kolmas kotoutumiskoulutustaan päättävä opiskelija piti itseään keskitasoisena suomen puhujana. Loput katsoivat olevansa aloittelijoita tai vieläkin heikompia. Lisäksi vuoden päästä jopa noin 40 prosenttia vastaajista olisi halunnut edelleen opiskella suomea. Eihän saatu opetus silloin voi mitenkään olla riittävää!
Ymmärrän, että selvityksessä halutaan nostaa esiin myönteisiä asioita, ja arvostan sitä, että maahanmuuttoon liittyvistä aiheista uutisoidaan valoisassa hengessä. Tällä kertaa tuntuu kuitenkin suorastaan karhunpalvelukselta julistaa katteetonta ilosanomaa. Kotoutumiskoulutusta on pääkaupunkiseudulla jo myllätty uusiksi, muu valtakunta seuranneen pian perässä, eikä käytännön kokemus osoita, että kielen oppiminen olisi ainakaan vahvistunut. Toivottavasti selvityksen perusteella ei vain haluta ”säilyttää nykyiset vahvuudet” vaan myös tartutaan toimiin havaittujen heikkouksien korjaamiseksi. Tässä alkajaisiksi kaksi sanaa, joilla pääsee hyvän alkuun: lisää opetusta!
Elina Stordell
”Erityisesti odotan saavani käyttöön ammattialaesitteitä” – tule mukaan kehittämään ammatillisen suomen kielen materiaalia käytännön tuntityöskentelyyn
2020-06-17
”On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon”, aloittaa Jane Austen rakastetuimman romaaninsa. Mikäli Jane olisi ollut ammatillisen koulutuksen opettaja, hän olisi todennäköisesti kirjoittanut: ”On yleisesti tunnustettu totuus, että ammatillisen opetuksen opettaja tarvitsee välttämättä avukseen kielitaito ammattialalla X -esitteitä.” Näin voi tiivistää ensimmäiseen Ammattien Taitoavain -koulutukseen osallistuneiden S2-opettajien ja ohjaavien opettajien tunnot muutama kuukausi koulutuksen jälkeen.
Palautekyselyyn vastanneista kukaan ei pitänyt koulutukseen osallistumista hyödyttömänä, vaikka siinä tuotettuja materiaaleja oli ehtinyt käyttää vasta joka toinen. Erityisen hauska oli kuulla, että lähes kaikkea materiaalia oli käytetty: niin kielitaidon eri osa-alueiden esimerkkitehtäviä, näytesuorituksia taitotasoarvioineen ja kommentteineen, itsearviointilomaketta kuin edellä mainittuja ammattialaesitteitä. Jo ensimmäisestä koulutuskokonaisuudesta kertyikin mukava määrä materiaalia: esimerkkitehtäviä eri taitotasoilta, kielitaidon eri osa-alueilta ja eri ammattialoilta liki 30 tehtävää – puhumisen ja kirjoittamisen näytesuorituksia kommentteineen yli 20. Näitä sekä opettajien ykkössuosikkia ammattialaesitteitä kertyy toivoaksemme runsaasti lisää syksyn 2020 koulutuksissa.
Osallistujien erittäin tarpeellisena pitämä kielitaito ammattialalla X on nelisivuinen esite, joka esittelee alan tutkintoja ja ammatteja, antaa konkreettisia esimerkkejä työtehtävien kielenkäyttötilanteista sekä kertoo, mitä opinnoissa pitää osata lukea ja kirjoittaa suomeksi, mitä ymmärtää ja puhua. Lisäksi esitteessä on mukana aiemmassa Taitoavain-hankkeessa laadittu helppolukuinen kielitaitoasteikko. Esitteen avulla esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen päättövaiheen tai valma-koulutuksen opiskelija saa tietoa jatkosuunnitelmien tekoon; ammatillisessa jo opiskeleva voi peilata omaa osaamistaan työelämän vaatimuksiin ja asettaa itselleen konkreettisia oppimistavoitteita. Haluamatta kuulostaa itserakkaalta en voi kuin ihmetellä, ettei tällaista materiaalia jo ole ollut olemassa! Samaan hengenvetoon toivotan myös YTO-opettajat tervetulleiksi koulutukseen, koska jo mukana olleet opettajat näkevät tilausta YTO-esitteellekin.
Moni palautetta antanut nosti esiin työpajatyyppisen työskentelyn antoisuuden, ja jatkossa Testipiste varaakin etenkin ammattialaesitteiden konkreettiselle laatimiselle enemmän aikaa, toteutuvatpa koulutukset syksyllä 2020 sitten turvaväli- tai etäopetuksena. Tervetuloa mukaan, sinä ammatillisen koulutuksen S2-ope, ohjaava kouluttaja, YTO-ope ja ammatillinen guru!
Aikataulut ja ilmoittautumiset pikapuolin www.testipiste.eu
”Koulutus oli onnistunut myös verkostoitumisen kannalta, ja kouluttajat olivat osaavia ja innostuneita asiastaan. Kiitos!”
Elina Stordell
Palautekyselyyn vastanneista kukaan ei pitänyt koulutukseen osallistumista hyödyttömänä, vaikka siinä tuotettuja materiaaleja oli ehtinyt käyttää vasta joka toinen. Erityisen hauska oli kuulla, että lähes kaikkea materiaalia oli käytetty: niin kielitaidon eri osa-alueiden esimerkkitehtäviä, näytesuorituksia taitotasoarvioineen ja kommentteineen, itsearviointilomaketta kuin edellä mainittuja ammattialaesitteitä. Jo ensimmäisestä koulutuskokonaisuudesta kertyikin mukava määrä materiaalia: esimerkkitehtäviä eri taitotasoilta, kielitaidon eri osa-alueilta ja eri ammattialoilta liki 30 tehtävää – puhumisen ja kirjoittamisen näytesuorituksia kommentteineen yli 20. Näitä sekä opettajien ykkössuosikkia ammattialaesitteitä kertyy toivoaksemme runsaasti lisää syksyn 2020 koulutuksissa.
Osallistujien erittäin tarpeellisena pitämä kielitaito ammattialalla X on nelisivuinen esite, joka esittelee alan tutkintoja ja ammatteja, antaa konkreettisia esimerkkejä työtehtävien kielenkäyttötilanteista sekä kertoo, mitä opinnoissa pitää osata lukea ja kirjoittaa suomeksi, mitä ymmärtää ja puhua. Lisäksi esitteessä on mukana aiemmassa Taitoavain-hankkeessa laadittu helppolukuinen kielitaitoasteikko. Esitteen avulla esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen päättövaiheen tai valma-koulutuksen opiskelija saa tietoa jatkosuunnitelmien tekoon; ammatillisessa jo opiskeleva voi peilata omaa osaamistaan työelämän vaatimuksiin ja asettaa itselleen konkreettisia oppimistavoitteita. Haluamatta kuulostaa itserakkaalta en voi kuin ihmetellä, ettei tällaista materiaalia jo ole ollut olemassa! Samaan hengenvetoon toivotan myös YTO-opettajat tervetulleiksi koulutukseen, koska jo mukana olleet opettajat näkevät tilausta YTO-esitteellekin.
Moni palautetta antanut nosti esiin työpajatyyppisen työskentelyn antoisuuden, ja jatkossa Testipiste varaakin etenkin ammattialaesitteiden konkreettiselle laatimiselle enemmän aikaa, toteutuvatpa koulutukset syksyllä 2020 sitten turvaväli- tai etäopetuksena. Tervetuloa mukaan, sinä ammatillisen koulutuksen S2-ope, ohjaava kouluttaja, YTO-ope ja ammatillinen guru!
Aikataulut ja ilmoittautumiset pikapuolin www.testipiste.eu
”Koulutus oli onnistunut myös verkostoitumisen kannalta, ja kouluttajat olivat osaavia ja innostuneita asiastaan. Kiitos!”
Elina Stordell
Kesätesti - tunnetko arvioinnin uudet avainsanat?
2020-06-12
1. CV
a) Koronaviruksen lyhenne.
b) Oltava kunnossa tänä keväänä lomautuksen varalta.
c) EVK:n täydennysosa vuodelta 2018. Uusia kuvaimia, uusi taitotaso, uusia asteikkoja. Lue lisää Euroopan neuvoston sivuilta; suomenkielistä käännöstä ei vielä ole olemassa.
2. Pre A1
a) Post Ö29:n vastakohta.
b) Vaikea sanoa mutta kuulostaa jotenkin ranskalaiselta.
c) Uusi taitotaso 0:n ja A1:n välissä. Esim. tunnistaa nimiä ja numeroita puheesta ja tuttuja sanoja kuvitetusta ruokalistasta, osaa kertoa nimensä ja kansallisuutensa, käyttää joitakin yleisiä fraaseja kuten ”kiitos” ja ”anteeksi” sekä kysyä, mikä jokin on.
3. Mediaatio
a) Tuossa on selvästi kirjoitusvirhe!
b) Taitotasoarviointia kristallipallon avulla.
c) Siltojen rakentamista ja merkityksen välittämistä. Mediaatio yhdistää vastaanottamisen, tuottamisen ja vuorovaikutuksen. CV sisältää paljon mediaatiotehtäväideoita opetukseen.
4. Integroitu tehtävä
a) Tehdä etätöitä ja pyörittää lounasravintolaa lapsille samaan aikaan.
b) Tom Cruise kerrankin helpossa ja vähemmän salaisessa tehtävässä, jossa ei tarvitse juosta kovaa.
c) Yhdistää kahta tai useampaa kielitaidon osa-aluetta, esimerkiksi tulkitaan ja kommentoidaan luettua tekstiä. Kielitaidon arvioinnin nykytrendi.
5. Uusi lopputesti
a) Vasta-ainetesti koronaan sairastuneille.
b) 100 punnerrusta (Googlen 9. paras hakutulos sanalla ”lopputesti”).
c) Testipisteen taitotasotesti A2-B1, joka on viimeinkin valmis ja tilattavissa oppilaitoksen käyttöön www.testipiste.eu.
Onneksi olkoon! Olet oikea guru arviointiin liittyvissä kysymyksissä. Muista kuitenkin huolehtia riittävästä palautumisesta ja viettää ihana kesäloma!
(Tässäkin tapauksessa huomaamme, miten monivalintatestissä on tärkeää huolehtia siitä, että oikea vastaus ei erotu harhauttajista esim. pituudeltaan. Lisäksi oikea vastaus ei saa olla aina samassa vaihtoehdossa.)
Elina Stordell
Kirjastot, kesäteatterit - ja Ammattien Taitoavain?
2020-05-05
Satuin avaamaan television juuri parahiksi pääministeri Marinin kertoessa rajoitustoimenpiteiden asteittaisesta purkamisesta. Kirjastojen uloslainaus alkaa välittömästi – tykkään, vaikka en vielä tiedäkään, mitä se oikein tarkoittaa! Ravintolat raottavat oviaan – naurava naama sille! Kesän 2020 kohokohdaksi eivät ehkä jääkään valkoposkihanhien kakkivat parvet lenkkipolun varrella vaan vähitellen vapautuvat palvelut ja kodeistaan päivänvaloon kömpivät kansalaiset – olen aivan sanaton!
Avautuvista kirjastoista ja kesäteattereista ajatus siirtyi nopeasti omaan työhön ja siihen, mitä koronarajoitusten vähittäinen höllentäminen merkitsee Testipisteelle. Ehkä seuraavat lähtötason arvioinnin asiakkaat eivät enää luule minua koronajäljittäjäksi, kun kerron soittavani Testipisteestä? Hyvä on, taisin innostua hiukan liikaa.
Vakavasti ottaen harkittavaksi tuleva lähiopetus ja 50 hengen kokoontumisten salliminen mahdollistavat paluun pulpettiin myös ammatillisessa koulutuksessa ja Testipisteessä. Olisikohan syksyllä mahdollista järjestää myös seuraavat Ammattien Taitoavain -koulutukset, jotka kevään osalta jouduttiin perumaan?
Ensimmäinen Ammattien Taitoavain pidettiin syksyllä 2019 Helsingissä. Kolmen lähipäivän ja kahden etäjakson aikana innostuneet ammatilliset S2-opettajat tuottivat käsittämättömän hienoja materiaaleja ammatillisen kielitaidon arvioinnin avuksi. Koulutuksen tavoitteena oli pohtia ammatillisen kielitaidon olemusta ja kehittää konkreettisia työkaluja taidon avaamiseksi ja arvioimiseksi. Lopputuloksena koulutuksista kertyy havainnollinen materiaalipankki, joka sisältää näytteitä eri ammattialojen kielenkäyttötilanteista eri osataidoissa ja eri taitotasoilla. Lisäksi tuotetaan kielitaito alalla x -esitteitä. Ne kertovat alan tutkinnoista ja ammateista, esittelevät työssä tarvittavaa kielitaitoa työtehtävien ja tilanteiden kautta, pohtivat kielitaidon osuutta tutkinnon perusteissa ja havainnollistavat opiskelijalle, mitä työssä pitää osata puhua ja ymmärtää, mitä lukea ja kirjoittaa. Ensimmäiset valmistuneet materiaalit ovat niin hienoja, että haluaisin olla ammatillinen opettaja!
Mitä sinun syksysi näyttää? Olisitko halukas osallistumaan koulutukseen, jossa on kolme (lähi)päivää sekä kaksi intensiivistä etäjaksoa? Lähipäivät koostuvat pienistä luennoista ja työpajatyöskentelystä; etäjaksoilla kerätään ja koekäytetään materiaaleja ja saadaan runsaasti ohjausta ja palautetta oppimisalustalla. Koulutuksen kesto saattaisi olla esimerkiksi syyskuun lopusta joulukuun alkuun. Koulutus on tarkoitettu etenkin ammatillisen koulutuksen S2-opettajille mutta se sopii myös ohjaaville kouluttajille ja ammattiaineiden opettajille etenkin yhdessä suomen opettajan kanssa. Opetushallitus rahoittaa hanketta, jolloin koulutus on maksuton, mutta sijaiskulut, matkat ja majoitukset jäävät osallistujien vastuulle. Aikaisempien osallistujien kommentteja löytyy Testipisteen kotisivujen blogeista www.testipiste.eu/FI/blogi.
Voit kertoa alustavasta kiinnostuksestasi oheisessa minikyselyssä
Olen aina pitänyt kouluttamisesta ja kouluttautunut mielelläni itsekin, milloin se vain on ollut mahdollista, mutta tämä etätestauksen ja Teams-palaverien aika on todella saanut kaipaamaan niin asiakkaita, työkavereita kuin kouluttajakollegoita ympäri Suomea. Toivottavasti tavataan pian – vaikka sitten kahden metrin turvaväleillä oppilaitoksen isoimmassa auditoriossa! Tervetuloa mukaan Ammattien Taitoavaimeen, kunhan syksy koittaa!
Elina Stordell
Avautuvista kirjastoista ja kesäteattereista ajatus siirtyi nopeasti omaan työhön ja siihen, mitä koronarajoitusten vähittäinen höllentäminen merkitsee Testipisteelle. Ehkä seuraavat lähtötason arvioinnin asiakkaat eivät enää luule minua koronajäljittäjäksi, kun kerron soittavani Testipisteestä? Hyvä on, taisin innostua hiukan liikaa.
Vakavasti ottaen harkittavaksi tuleva lähiopetus ja 50 hengen kokoontumisten salliminen mahdollistavat paluun pulpettiin myös ammatillisessa koulutuksessa ja Testipisteessä. Olisikohan syksyllä mahdollista järjestää myös seuraavat Ammattien Taitoavain -koulutukset, jotka kevään osalta jouduttiin perumaan?
Ensimmäinen Ammattien Taitoavain pidettiin syksyllä 2019 Helsingissä. Kolmen lähipäivän ja kahden etäjakson aikana innostuneet ammatilliset S2-opettajat tuottivat käsittämättömän hienoja materiaaleja ammatillisen kielitaidon arvioinnin avuksi. Koulutuksen tavoitteena oli pohtia ammatillisen kielitaidon olemusta ja kehittää konkreettisia työkaluja taidon avaamiseksi ja arvioimiseksi. Lopputuloksena koulutuksista kertyy havainnollinen materiaalipankki, joka sisältää näytteitä eri ammattialojen kielenkäyttötilanteista eri osataidoissa ja eri taitotasoilla. Lisäksi tuotetaan kielitaito alalla x -esitteitä. Ne kertovat alan tutkinnoista ja ammateista, esittelevät työssä tarvittavaa kielitaitoa työtehtävien ja tilanteiden kautta, pohtivat kielitaidon osuutta tutkinnon perusteissa ja havainnollistavat opiskelijalle, mitä työssä pitää osata puhua ja ymmärtää, mitä lukea ja kirjoittaa. Ensimmäiset valmistuneet materiaalit ovat niin hienoja, että haluaisin olla ammatillinen opettaja!
Mitä sinun syksysi näyttää? Olisitko halukas osallistumaan koulutukseen, jossa on kolme (lähi)päivää sekä kaksi intensiivistä etäjaksoa? Lähipäivät koostuvat pienistä luennoista ja työpajatyöskentelystä; etäjaksoilla kerätään ja koekäytetään materiaaleja ja saadaan runsaasti ohjausta ja palautetta oppimisalustalla. Koulutuksen kesto saattaisi olla esimerkiksi syyskuun lopusta joulukuun alkuun. Koulutus on tarkoitettu etenkin ammatillisen koulutuksen S2-opettajille mutta se sopii myös ohjaaville kouluttajille ja ammattiaineiden opettajille etenkin yhdessä suomen opettajan kanssa. Opetushallitus rahoittaa hanketta, jolloin koulutus on maksuton, mutta sijaiskulut, matkat ja majoitukset jäävät osallistujien vastuulle. Aikaisempien osallistujien kommentteja löytyy Testipisteen kotisivujen blogeista www.testipiste.eu/FI/blogi.
Voit kertoa alustavasta kiinnostuksestasi oheisessa minikyselyssä
Olen aina pitänyt kouluttamisesta ja kouluttautunut mielelläni itsekin, milloin se vain on ollut mahdollista, mutta tämä etätestauksen ja Teams-palaverien aika on todella saanut kaipaamaan niin asiakkaita, työkavereita kuin kouluttajakollegoita ympäri Suomea. Toivottavasti tavataan pian – vaikka sitten kahden metrin turvaväleillä oppilaitoksen isoimmassa auditoriossa! Tervetuloa mukaan Ammattien Taitoavaimeen, kunhan syksy koittaa!
Elina Stordell
24. etäkuuta 2020
2020-04-08
Rakas päiväkirja
Tänään oli taas ihan tavallinen etätestipäivä, neljäs viikko on jo menossa. Aamulla rakensin taas keittiön pöydälle etästudion, ja tuli mieleen Crownin jakso, jossa Buckinghamin palatsiin pystytetään studio kuningatar Elizabethin joulutervehdyksen äänittämistä varten. Tuli melkein ylevä ja juhlava olo kunnes…
Ensimmäinen asiakas oli soittaessani pahassa paikassa ja pyysi soittamaan takaisin puolen tunnin kuluttua. Sitten en saanutkaan häntä enää kiinni, koska numero ei yhtäkkiä ollut käytössä.
Toinen vastasi – tamiliksi varmaan. Puhelintulkkaus järjestyi onneksi nopeasti, ja kielivalintakin osoittautui onnistuneeksi. Hyvin selvittiin, vaikkei sitä sanelua sitten koskaan kuulunut takaisin, vaikka Google Translatella käänsin pyynnön tamiliksi ja lähetin tekstareita Messages for Webillä.
Seuraavalla oli tulkki omasta takaa naapuriasunnossa. Kuului hyvin, miten aamutossuissa hiippailtiin porraskäytävään ja soitettiin ovikelloa. Tykkään kovasti näistä omatoimisista asiakkaista, voiskohan itseohjautuvuuden perusteella suositella nopeaa koulutuspolkua?
Sitten oli päivän ulkomaanpuhelun vuoro, Britanniaan, kuinkas sattuikaan. Todellisuudessa mam asui Malmilla, suomalainen liittymä oli vain jäänyt hankkimatta. Onneksi olen jo oppinut, ettei tekstari tahdo tavoittaa näissä tapauksissa, joten ensin sanelua Whatsappissa ja sen jälkeen olikin helppo lähettää lukutehtävä takaisin päin. Missähän vaiheessa työnantaja alkaa kysellä ulkomaan numeroista tarkemmin?
Päivän viides oli puoliso. Vaikka normaalisti olen tosi tarkka siitä, että keskustelen asiakkaan enkä puolison kanssa, näin etänä siitä tulee joustettua. Siitä pidin kuitenkin kiinni, että rouva jätti hetkeksi lounaan valmistamisen ja tuli itse lukemaan ja tekemään sanelua.
Pitihän tämänkin kai joskus tapahtua: seuraavankin asiakkaan puoliso tarjoutui ystävällisesti toimimaan tulkkina, ja hän osasikin oikein hyvin suomea. Puhelun lopussa hän sitten kertoi työskentelevänsä kilpailevalle toimijalle. Että terkut vaan sinne X:ään! Onneksi ei ole käytössä oikeat testiversiot, siinä olisi mennyt testisalaisuus!
Loput tapaukset taisivat olla ihan normeja, mitä nyt sanelun sijaan oli kopioitu lukutehtävä tai kirjoittamisessa oli vain pari vaivaista lausetta, vaikka puhumisesta annoin vahvan A2:n. Sitten oli yksi poloinen, joka kolkutteli Testipisteen ulko-ovella, kun ei ollut eilen vastannut puhelimeen eikä ollut tietoinen etätestaukseen siirtymisestä. Ei ollut kynää, ja sanelu näytti Whatsappiin kirjoitettuna siltä, että ranskan kielen ennustava tekstinsyöttö oli jäänyt päälle: youva, ranouwa, baynyou… Mais ça ne fait rien!
Päivän lopuksi tekstailin koulutussuosituksia ja etäopiskelumateriaaleja, onneksi verkkoyhteys pelitti tänään moitteetta. Asiakkailta tuli peukkuja.
Näihin tunnelmiin päätän etästudion lähetyksen tältä päiväl-
Elina Stordell
Maahanmuuttajan kanssa opiskelemassa
2019-11-20
Työskentelen ohjaavana kouluttajana ammatillisessa oppilaitoksessa. Tänä syksynä olen tehnyt työtä maahanmuuttajataustaisen opiskelijan ja ammatillisen koulutuksen rajapinnassa. Tehtäväni on ollut varmistaa oppimistilanteen toimivuus ja se, että molemmat osapuolet ymmärtävät toisiaan.
Tämä työ eli kielituki on ollut jatkeena keväällä pilotoidulle OPVA-ryhmälle (oppimisvalmiuksia tukevat opinnot), jossa keskitytään oppimisvalmiuksien ja kielitaidon parantamiseen ammatillisen koulutuksen vaatimusten mukaisesti.
Opiskelijan kielitaidon lähtötasoksi määritellään OPVA-jaksolla A2.2. Tavoitetasoksi asetetaan B1.1. Alakohtaisia eroja löytyy, mutta edellä mainitut tasot edustavat useimpien alojen kielitaitovaatimuksia koulutuksen alkaessa. Jakson lopussa kielitestauksen jälkeen taitotasohajonta ulottuu A2.2:sta B2.1-tasolle. Mielestäni opiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet suoriutua ammatillisesta koulutuksesta, etenkin kun kielituki jatkuu vielä syksyn ajan. Kommentit opiskelijoiden kielitaidosta ammatillisessa koulutuksessa kuitenkin ovat olleet mm. ”opettakaa niille suomea” ja ”ymmärtää ihan OK, mutta puhuu huonosti” (opiskelijan taso B2.1). Esimerkkinä mainittakoon myös se, että opiskelijoilla on suomeksi suoritettu työturvallisuuskortti, mutta useat opetushenkilöstöön kuuluvat mainitsevat, että kielitaidon puute on työturvallisuusriski, kun opiskelija ei ymmärrä ohjeita. Tämä on pilottiryhmän suuri ongelma, ennen kuin ammatilliset osastot tottuvat tilanteeseen ja osaavat myös helpottaa omaa kieltään ja opetusmateriaaliaan opetus- ja ohjaustilanteissa. Tässä rajapinnassa on paljon tehtävää!
Olen ollut mukana oppimistilanteissa niin teoria- kuin työsaliopetuksessa. Pääsääntöisesti maahanmuuttajaopiskelija kokee teoriaopetuksen vaikeampana, koska uusia ammattisanoja tulee nopeasti paljon. Yhdistettynä opettajan käyttämään puhekieleen kokonaisuus voi olla mahdoton hahmottaa. Näissä tilanteissa maahanmuuttajataustaisen opiskelijan täytyy tehdä itsenäisesti paljon työtä, että oppii käyttämään uutta sanastoa.
Työsaliopetuksessa sanaston haltuun ottaminen on vaivattomampaa, koska silloin voidaan näyttää konkreettisesti mitä tarkoitetaan ja puhua ja kirjoittaa sanoja samalla kertaa. Opetustilanteet, joissa itse olen ollut mukana, etenevät usein niin, että ammatillisen opettajan ohjeiden jälkeen varmistan, onko opiskelija ymmärtänyt tehtävän. Tämän jälkeen työn tekeminen aloitetaan ja samalla kartoitetaan työvaiheet ja työkalut. Työtä tehdessä pyydän opiskelijaa kertomaan, mitä työvaihetta hän tekee, mitä työkaluja hän käyttää jne. Usein käytän myös kuvia oppimistilanteista, koska niihin on helppo palata ja ne havainnollistavat opittuja asioita. Viimeisenä vaiheena prosessia eli työn valmistuttua opiskelija voi kirjoittaa tai tallentaa puhumalla tehdyt asiat. Viimeinen vaihe on ollut ehdottomasti tärkein, koska opiskelija voi rauhassa vielä reflektoida oppimaansa.
Kielitietoinen opetus ammatillisessa koulutuksessa on tullut hieman tutummaksi viime aikoina. Kielitietoista opetusta ei kuitenkaan hyödynnetä vielä kovinkaan paljon, vaikka siitä hyötyisivät kiistatta sekä kantaväestö että maahanmuuttajataustaiset opiskelijat. Uskon, että oma selkokielinen puheeni opiskelijan kanssa on avannut myös opettajien silmiä siihen suuntaan, missä kielitietoisuus opetus saa jalansijaa. Tästä esimerkkinä on vaikkapa ammatillinen ohjaaja, joka aiemmin puhui opiskelijan kanssa vain englantia mutta joka nyt on useissa ohjaustilanteissa selkeyttänyt ja hidastanut omaa puhettaan suomeksi, kun on huomannut, että vaarana on kommunikaatiokatko. Hieno juttu!
Omassa työssäni olen huomannut ammattisanaston kapeuden myös kantasuomalaisilla opiskelijoilla. Yllämainitut keinot hyödyttäisivät varmasti myös oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevaa kantasuomalaista opiskelijaa.
Ohjaava opettaja Minna Hietala
Ammattien Taitoavain -koulutuksen osallistuja
Seuraava Ammattien Taitoavain -koulutus järjestetään Jyväskylässä talvella 2020.
Lisätiedot ja ilmoittautuminen Testipisteen kotisivuilla.
Tämä työ eli kielituki on ollut jatkeena keväällä pilotoidulle OPVA-ryhmälle (oppimisvalmiuksia tukevat opinnot), jossa keskitytään oppimisvalmiuksien ja kielitaidon parantamiseen ammatillisen koulutuksen vaatimusten mukaisesti.
Opiskelijan kielitaidon lähtötasoksi määritellään OPVA-jaksolla A2.2. Tavoitetasoksi asetetaan B1.1. Alakohtaisia eroja löytyy, mutta edellä mainitut tasot edustavat useimpien alojen kielitaitovaatimuksia koulutuksen alkaessa. Jakson lopussa kielitestauksen jälkeen taitotasohajonta ulottuu A2.2:sta B2.1-tasolle. Mielestäni opiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet suoriutua ammatillisesta koulutuksesta, etenkin kun kielituki jatkuu vielä syksyn ajan. Kommentit opiskelijoiden kielitaidosta ammatillisessa koulutuksessa kuitenkin ovat olleet mm. ”opettakaa niille suomea” ja ”ymmärtää ihan OK, mutta puhuu huonosti” (opiskelijan taso B2.1). Esimerkkinä mainittakoon myös se, että opiskelijoilla on suomeksi suoritettu työturvallisuuskortti, mutta useat opetushenkilöstöön kuuluvat mainitsevat, että kielitaidon puute on työturvallisuusriski, kun opiskelija ei ymmärrä ohjeita. Tämä on pilottiryhmän suuri ongelma, ennen kuin ammatilliset osastot tottuvat tilanteeseen ja osaavat myös helpottaa omaa kieltään ja opetusmateriaaliaan opetus- ja ohjaustilanteissa. Tässä rajapinnassa on paljon tehtävää!
Olen ollut mukana oppimistilanteissa niin teoria- kuin työsaliopetuksessa. Pääsääntöisesti maahanmuuttajaopiskelija kokee teoriaopetuksen vaikeampana, koska uusia ammattisanoja tulee nopeasti paljon. Yhdistettynä opettajan käyttämään puhekieleen kokonaisuus voi olla mahdoton hahmottaa. Näissä tilanteissa maahanmuuttajataustaisen opiskelijan täytyy tehdä itsenäisesti paljon työtä, että oppii käyttämään uutta sanastoa.
Työsaliopetuksessa sanaston haltuun ottaminen on vaivattomampaa, koska silloin voidaan näyttää konkreettisesti mitä tarkoitetaan ja puhua ja kirjoittaa sanoja samalla kertaa. Opetustilanteet, joissa itse olen ollut mukana, etenevät usein niin, että ammatillisen opettajan ohjeiden jälkeen varmistan, onko opiskelija ymmärtänyt tehtävän. Tämän jälkeen työn tekeminen aloitetaan ja samalla kartoitetaan työvaiheet ja työkalut. Työtä tehdessä pyydän opiskelijaa kertomaan, mitä työvaihetta hän tekee, mitä työkaluja hän käyttää jne. Usein käytän myös kuvia oppimistilanteista, koska niihin on helppo palata ja ne havainnollistavat opittuja asioita. Viimeisenä vaiheena prosessia eli työn valmistuttua opiskelija voi kirjoittaa tai tallentaa puhumalla tehdyt asiat. Viimeinen vaihe on ollut ehdottomasti tärkein, koska opiskelija voi rauhassa vielä reflektoida oppimaansa.
Kielitietoinen opetus ammatillisessa koulutuksessa on tullut hieman tutummaksi viime aikoina. Kielitietoista opetusta ei kuitenkaan hyödynnetä vielä kovinkaan paljon, vaikka siitä hyötyisivät kiistatta sekä kantaväestö että maahanmuuttajataustaiset opiskelijat. Uskon, että oma selkokielinen puheeni opiskelijan kanssa on avannut myös opettajien silmiä siihen suuntaan, missä kielitietoisuus opetus saa jalansijaa. Tästä esimerkkinä on vaikkapa ammatillinen ohjaaja, joka aiemmin puhui opiskelijan kanssa vain englantia mutta joka nyt on useissa ohjaustilanteissa selkeyttänyt ja hidastanut omaa puhettaan suomeksi, kun on huomannut, että vaarana on kommunikaatiokatko. Hieno juttu!
Omassa työssäni olen huomannut ammattisanaston kapeuden myös kantasuomalaisilla opiskelijoilla. Yllämainitut keinot hyödyttäisivät varmasti myös oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevaa kantasuomalaista opiskelijaa.
Ohjaava opettaja Minna Hietala
Ammattien Taitoavain -koulutuksen osallistuja
Seuraava Ammattien Taitoavain -koulutus järjestetään Jyväskylässä talvella 2020.
Lisätiedot ja ilmoittautuminen Testipisteen kotisivuilla.
Mitä saa, kun janoaa vertaistukea?
2019-11-19
Huomasin mainoksen Testipisteen Ammattien taitoavain -koulutuksesta hyvissä ajoin keväällä. Minun piti kuitenkin odottaa työpaikan kehityskeskustelua toukokuun loppuun ennen kuin sain luvan ilmoittautua. Siinä vaiheessa kurssi oli jo täyttynyt, mutta ilmoittauduin jonoon.
Elo-syyskuussa sain sähköpostia, että kurssille oli vapautunut paikkoja. Ilmoittauduin heti, ja minulle varattiin ensimmäiseen päivään lentoliput aamuvarhaiselle ja iltamyöhälle. Siinä vaiheessa ei muita ”halpoja” lippuja enää ollut. Onneksi kahdelle muulle lähipäivälle aikataulut saatiin inhimillisemmiksi.
Ensimmäinen lähipäivä meni ihmetellessä: vaikutti siltä, että suurin osa osallistujista ei ollut tekemisissä ammatillisen koulutuksen kanssa. Ajattelin, että olin ymmärtänyt kurssin sisällön väärin ja ettei kai se auta, kuin kärsiä loppuun. Tietysti oli kivaa pohtia kielitaitotasoja, koska olen aikaisemmin toiminut kotoutumiskoulutuksessa, mutta nykyisessä työssäni yhteisten tutkinnon osien suomi toisena kielenä -opintojakson opettajana en tee kielitaidon arviointia kuin muutaman kerran vuodessa.
Koska aihepiiri ei oikein innostanut minua, päädyin pohtimaan ihmisten rooleja. Olen osallistunut useisiin täydennyskoulutuksiin ja huomannut, että kaikissa on aina paikalla muutama hallitseva persoona, jotka saavat eniten puheaikaa. Mietin, miten puheenvuoroja voisi jakaa tasaisemmin. Samalla vertasin kouluttajien toimintaa omaan toimintaani luokassa. Miten tulisi kysyttyä enemmän hiljaisilta? En usko, että kukaan on koskaan onnistunut saamaan isossa ryhmässä kaikkien ääntä kuuluviin. Kaikki eivät haluakaan ilmaista näkemystään, mutta se ei silti tarkoita, että he olisivat samaa mieltä äänekkäiden kanssa. Miten edes voisi ilmaista eriävää näkemystään tilanteessa, jossa suurin osa tuntuu olevan samaa mieltä? Puheliailla on usein tukenaan voimakas äänenkäyttö ja enemmistö. Voisiko kouluttaja tai opettaja tässä tilanteessa kyseenalaistaa hallitsevan näkemyksen ilman, että joku menettää tilanteessa kasvonsa? Olen edelleen sitä mieltä, että vastaus on ei.
Toiseen lähipäivään lähdin vähän sekavissa tunnelmissa. Matka oli jo tuttu, joten minua ei enää jännittänyt ja väsyttänyt niin paljon. Päivä lähti mukavasti käyntiin, kun vieruskaveriksi osui toinen ammatillisen koulutuksen opettaja. Pienryhmätehtävässä paljastui, että meitä oli muitakin ja että ammattialatkin olivat osittain samoja. Sitten juttelimme työmme ongelmakohdista niin kiihkeästi, että annettu tehtävä valmistui vain osittain. Oli mukavaa huomata, ettei ollut ongelmineen yksin, mutta oli toisaalta turhauttavaa, kun toisilla kuulosti olevan paljon hienompia käytänteitä kuin omassa oppilaitoksessa.
Kuten keskustelun kiihkeyden perusteella voi arvata, koulutuksessa oli muitakin, jotka kaipasivat vertaistukea. Kävi ilmi, että monet suomi toisena kielenä -opettajat toimivat oppilaitoksissa aika yksinään. Vastapuolella tuntuivat olevan sekä ammatilliset opettajat että äidinkielen opettajat. Vaikka äidinkielen ja s2:n opettajilla on käsittääkseni sama pohjakoulutus, yhteistyö vaikutti usein olevan mahdotonta. Oppilaitoksessa pitäisi aina olla vähintään pari saman aineen opettajaa, jotta vertaistukea ja suunnitteluapua olisi saatavilla.
Ehkä siksi, että olin istunut yhden lähipäivän koulutuksessa hiljaa, minusta tuli toisena lähipäivänä puhelias. Kerroin mielipiteeni kaikkiin mahdollisiin väleihin. Enää en pystynyt olemaan sanomatta, kun kerrankin sain siihen tilaisuuden. Olin luullut olevani ainoa radikaalisti s2-opetuksesta ammatillisessa koulutuksessa ajatteleva, mutta en ollutkaan. En ollut ainoa sellainenkaan, jonka kannattaa olla työpaikallaan hiljaa näkemyksistään. Oli kivaa olla kerrankin samaa mieltä monen muun kanssa!
Ei se haittaa, vaikkei työpaikalla voi keskustella s2-opetuksen sisällöstä. Jo tietoisuus siitä, että on muitakin, jotka kipuilevat saman asian parissa, auttaa jaksamaan ja ponnistelemaan opiskelijoiden hyväksi. Kolmas lähipäivä voi minun puolestani olla sisällöltään mitä tahansa, olen silti tyytyväinen: olin kiinnostunut täydennyskoulutuksesta, jaksoin lähteä, halusin osallistua ja oppia uutta. Toivottavasti en sammaloidu jatkossakaan.
Kati Liikamaa-Pasma
Elo-syyskuussa sain sähköpostia, että kurssille oli vapautunut paikkoja. Ilmoittauduin heti, ja minulle varattiin ensimmäiseen päivään lentoliput aamuvarhaiselle ja iltamyöhälle. Siinä vaiheessa ei muita ”halpoja” lippuja enää ollut. Onneksi kahdelle muulle lähipäivälle aikataulut saatiin inhimillisemmiksi.
Ensimmäinen lähipäivä meni ihmetellessä: vaikutti siltä, että suurin osa osallistujista ei ollut tekemisissä ammatillisen koulutuksen kanssa. Ajattelin, että olin ymmärtänyt kurssin sisällön väärin ja ettei kai se auta, kuin kärsiä loppuun. Tietysti oli kivaa pohtia kielitaitotasoja, koska olen aikaisemmin toiminut kotoutumiskoulutuksessa, mutta nykyisessä työssäni yhteisten tutkinnon osien suomi toisena kielenä -opintojakson opettajana en tee kielitaidon arviointia kuin muutaman kerran vuodessa.
Koska aihepiiri ei oikein innostanut minua, päädyin pohtimaan ihmisten rooleja. Olen osallistunut useisiin täydennyskoulutuksiin ja huomannut, että kaikissa on aina paikalla muutama hallitseva persoona, jotka saavat eniten puheaikaa. Mietin, miten puheenvuoroja voisi jakaa tasaisemmin. Samalla vertasin kouluttajien toimintaa omaan toimintaani luokassa. Miten tulisi kysyttyä enemmän hiljaisilta? En usko, että kukaan on koskaan onnistunut saamaan isossa ryhmässä kaikkien ääntä kuuluviin. Kaikki eivät haluakaan ilmaista näkemystään, mutta se ei silti tarkoita, että he olisivat samaa mieltä äänekkäiden kanssa. Miten edes voisi ilmaista eriävää näkemystään tilanteessa, jossa suurin osa tuntuu olevan samaa mieltä? Puheliailla on usein tukenaan voimakas äänenkäyttö ja enemmistö. Voisiko kouluttaja tai opettaja tässä tilanteessa kyseenalaistaa hallitsevan näkemyksen ilman, että joku menettää tilanteessa kasvonsa? Olen edelleen sitä mieltä, että vastaus on ei.
Toiseen lähipäivään lähdin vähän sekavissa tunnelmissa. Matka oli jo tuttu, joten minua ei enää jännittänyt ja väsyttänyt niin paljon. Päivä lähti mukavasti käyntiin, kun vieruskaveriksi osui toinen ammatillisen koulutuksen opettaja. Pienryhmätehtävässä paljastui, että meitä oli muitakin ja että ammattialatkin olivat osittain samoja. Sitten juttelimme työmme ongelmakohdista niin kiihkeästi, että annettu tehtävä valmistui vain osittain. Oli mukavaa huomata, ettei ollut ongelmineen yksin, mutta oli toisaalta turhauttavaa, kun toisilla kuulosti olevan paljon hienompia käytänteitä kuin omassa oppilaitoksessa.
Kuten keskustelun kiihkeyden perusteella voi arvata, koulutuksessa oli muitakin, jotka kaipasivat vertaistukea. Kävi ilmi, että monet suomi toisena kielenä -opettajat toimivat oppilaitoksissa aika yksinään. Vastapuolella tuntuivat olevan sekä ammatilliset opettajat että äidinkielen opettajat. Vaikka äidinkielen ja s2:n opettajilla on käsittääkseni sama pohjakoulutus, yhteistyö vaikutti usein olevan mahdotonta. Oppilaitoksessa pitäisi aina olla vähintään pari saman aineen opettajaa, jotta vertaistukea ja suunnitteluapua olisi saatavilla.
Ehkä siksi, että olin istunut yhden lähipäivän koulutuksessa hiljaa, minusta tuli toisena lähipäivänä puhelias. Kerroin mielipiteeni kaikkiin mahdollisiin väleihin. Enää en pystynyt olemaan sanomatta, kun kerrankin sain siihen tilaisuuden. Olin luullut olevani ainoa radikaalisti s2-opetuksesta ammatillisessa koulutuksessa ajatteleva, mutta en ollutkaan. En ollut ainoa sellainenkaan, jonka kannattaa olla työpaikallaan hiljaa näkemyksistään. Oli kivaa olla kerrankin samaa mieltä monen muun kanssa!
Ei se haittaa, vaikkei työpaikalla voi keskustella s2-opetuksen sisällöstä. Jo tietoisuus siitä, että on muitakin, jotka kipuilevat saman asian parissa, auttaa jaksamaan ja ponnistelemaan opiskelijoiden hyväksi. Kolmas lähipäivä voi minun puolestani olla sisällöltään mitä tahansa, olen silti tyytyväinen: olin kiinnostunut täydennyskoulutuksesta, jaksoin lähteä, halusin osallistua ja oppia uutta. Toivottavasti en sammaloidu jatkossakaan.
Kati Liikamaa-Pasma
Kiitos palautteesta! Thanks for your feedback!
2019-11-14
Testipiste kiittää saamastaan palautteesta! Vähän niin kuin joulu olisi tullut meille etuajassa... Toivotamme kaikille asiakkaillemme onnea suomen kielen opiskeluun!
It feels like Christmas already! We want to thank you for your very kind feedback, and we wish you all a merry Finnish course and a happy new year 2020!
It feels like Christmas already! We want to thank you for your very kind feedback, and we wish you all a merry Finnish course and a happy new year 2020!
- Kiitos paljon. Oli mukava ola täällä. Ja toivon kaikki mene hyvine minulle ja kaikille opiskeljalle.
- oli mukava kokemus, yllätyin itsekin, et niin hyvin meni:)
- Det var mycket trevligt bemötande av personalen. Mycket tydliga information om testet och trevliga personal.
- Tänanepäev läks yllatavalt hästi, kartsin,et ei oska midagi aga natuke ikka oskasin.Väga toredad inimesed kes seda koolitust läbiviisid. Suured kiitused :)
- Väga abivalmid öpetajad, köik oli arusaadav ja sujus hästi.
- Thank you for your kind attitude and quick processing of the test results.
- It was a very professional office, and the staff was very prompt, kind and helpful. Thank you.
- This is my first time to undergo an assessment of a language I am interested in learning and I must say that everything from start to finish was very efficient with regard to guiding me with the entire process. I came here intimidated by the idea of not knowing what to expect but Hanna was very accommodating and thoroughly explained to me what was going to take place and she was very helpful and friendly. The lovely woman in the exam classroom was also very pleasant in providing assistance. I'm grateful for the experience. Kiitos!
- Very positive experience. Tests were explained in a way I could understand and run very efficiently. Staff were all very helpful and polite.
- Je suis satisfait de l'acceuil et des tests effectués, adaptés à tous les niveaux de language et niveaux professionels. Je recommande!
- El trato excelente, y muy eficiente el servicio
- Todo funcionó excelente, se dieron el tiempo de explicarme cada uno de los procesos en inglés y en espanol. Muchas gracias!
- Hartelijk bedankt.
- Heel erg fijn om geholpen te Worden door het team hier bij Testipiste, behulpzaam en makkelijk om mee om te gaan. Goede plek om te beginnen aan de reis naar het begrip van Suomi!
- credo che il test di valutazione del T-office sia molto utile per indirizzare i propri studenti verso il piu giusto livello per la preparazione futura
- isha shum e knaqur me kete eksperienc si dhe me njerziteqe punojn kete
Ammattien Taitoavain starttasi
2019-09-23
Testipisteen uusin arviointikoulutus Ammattien Taitoavain käynnistyi lähipäivällä syyskuun lopussa. Koulutuksen tavoitteena on pohtia ammatillisen kielitaidon avaamista aikuiselle S2-oppijalle ja kehittää konkreettisia välineitä tavoitteiden havainnollistamiseksi. Koulutusta rahoittaa Opetushallitus.
Ensimmäisenä päivänä aiheeseen johdatti mm. professori Ari Huhta Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksesta. Ari nosti esiin sen, miten heikosti työelämä ja yritysmaailma tuntevat kielitasoja, ja toisaalta sen, miten Eurooppalainen viitekehys rohkaisee käyttäjiään laatimaan sovelluksia taitotasoasteikosta erilaisiin tarkoituksiin ja eri kohderyhmille. Viitekehyksestä saa jonkin verran osviittaa kehitystyöhön, tarkasteleehan se kielitaitoa neljästä näkökulmasta: yksityisestä ja julkisesta sekä ammatillisesta ja koulutuksellisesta. Ari mainitsi myös konkreettiset mallit, ja juuri näitä tällä koulutuksella pyritään luomaan. Viitekehyksen lisäksi kannattaa tutkailla, miten Euroopan neuvoston amerikkalainen vastine ACTFL asiaa lähestyy, sekä tietysti myös ammattikorkeakoulujen ammatillisia viitekehyksiä.
Innostunutta pulinaa syntyi etenkin Arin pyytäessä osallistujia miettimään, mitä on ammatillinen kielitaito esim. A-tasoilla, B1-tasolla ja sitä edistyneempien kohdalla. Keskusteluissa kuultua:
A2 - työvälineet, tavanomaisimmat työhön liittyvät verbit, apuna konkreettinen näyttäminen
B1 - itsenäisempi työskentely, osaa selittää tarpeeksi kysyäkseen apua, pikku hiljaa puhelimessa selviytyminen
B2 ja yli - prosessin kuvaus, rekisterin hallinta, säädösten mukainen toiminta
Tästä on hyvä jatkaa! Kiitos kaikille mukana oleville, ja muille tiedoksi, että seuraava koulutuskokonaisuus alkaa alkuvuonna 2020 Jyväskylässä.
Elina Stordell
Running with Ed Sheeran – how to keep your motivation flying high?
2019-09-11
I meet hundreds of test takers every year. Most of them are eager and anxious to start their studies in Finnish; some are just anxious after taking several language courses with pretty poor results. So how to maintain motivation, or even, how to find it again if one feels all is lost already?
When we talk about motivation, we are talking about needs and wants and desires that require satisfaction. According to Steven Reiss there are 16 basic desires which motivate our actions. Could some of theme help language learners to keep their motivation flying high?
1. Acceptance, the need for approval – Motivates many migrants because for Finnish citizenship, B1 in Finnish or Swedish is required. Another question is whether a passport really brings acceptance or is one going to be ‘a permanent migrant’ forever.
2. Curiosity, the need to learn – I have met test takers passionately interested in Finnish heavy metal and/or the Moomins, even in Finnish ski jumper Matti Nykänen, so I suppose this reason is as good as any other. J. R. R. Tolkien loved and learnt Finnish and was inspired to create whole new languages. Imagine Aragorn and Arwen speaking Finnish at Rivendell!
3. Eating, the need for food – I certainly learnt to use chopsticks in the very first evening in Japan because I was hungry enough, but I fear it’s far too easy to buy food from supermarkets without speaking at all.
4. Romance, the need for sex – I’d put my money on this one: test takers with Finnish boy/girlfriends seem to be on a steep learning curve. But be aware: married couples tend to prefer English – or maybe they just communicate less?
5. Social contact, the need for friends – Well, maybe in another place. We Finns are notoriously famous to keep quiet in several languages, as the poet says.
Reiss lists 16 desires, but something seems to be missing according to my experience from this summer. Or how would you explain 50 percent increase in my running kilometers – thanks to Ed Sheeran singing in my earplugs? (It’s surely not romance…) And how can we help our students and test takers to find their very own edsheerans to keep their motivation flying high?
Elina Stordell
Kuinkas sitten kävikään? Äidinkieliset puhujat B2-tason testissä
2019-06-03
Kielen oppimista ja kielitaitoa kuvataan usein jatkumona, jossa edetään vähitellen tasolta toiselle, kunnes ahkerimmat ja lahjakkaimmat opiskelijat lopulta pullahtavat ulos C2:ina, liki äidinkielisen puhujan tasoisina. No niinpä! Jokainen S2-opettaja ymmärtää ajatuksen mahdottomaksi. Harva tulee kuitenkaan epäilleeksi kieltä äidinkielenään puhuvien taitoja, poikkeuksina varmaankin peruskoulun äidinkielen opettajat, joiden kyky hahmottaa jäsentymätöntä, emojien kuvittamaa ajatuksen virtaa lähentynee maailmankaikkeuden äärirajoja.
Elke Gilin ja Lieve De Wachter osoittavat kuitenkin uudessa tutkimuksessaan, että moni äidinkielinen puhuja jää taidoissaan alle B2-tason. Samansuuntaisia tuloksia on saatu aiemmin Hollannissa, jos kadunmiesten hollannin taito oli tyypillisesti B2-tasoa. Ja lieneekö tuo oikeastaan ihme, C-tasojen kuvaimethan kuvaavat pitkälti akateemisen maailman kielenkäyttötilanteita.
Belgian Flanderissa yliopistoon mennään tyypillisesti lukion päättötodistuksella. Ensimmäisen yliopistovuoden lopussa jyvät erotellaan akanoista, ja keskimäärin 60 prosenttia opiskelijoista reputtaa. Hurjaa voimavarojen haaskausta! Yksi merkittävä tekijä saattavat olla juuri opiskelijoiden puutteelliset äidinkielen taidot.
Gilinin ja De Wachterin tutkimuksessa lukion päättävät opiskelijat pantiin osallistumaan B2-tasoa mittaavaan hollanti toisena kielenä kokeeseen, joka koostuu luetun ja kuullun ymmärtämisestä sekä kieli käytössä –osiosta (sanasto, rakenteet ja aukkotehtävä). Yliopistoissahan ympäri maailman on tyypillistä, että vieraskielisiltä opiskelijoilta vaaditaan opiskelukielessä taitotasoa B2. Tutkimukseen osallistuneista peräti 32 prosenttia reputti testin. Joukossa oli etenkin maahanmuuttajataustaisia oppijoita mutta myös äidinkielisiä, joilla oli alempi sosioekonominen tausta.
Tutkimus herättää huolen opiskelijoiden tasaveroisesta asemasta. Onko kohtuullista vaatia vieraskielisiltä opiskelijoilta B2-tasoa, jos samaan aikaan sisään pääsee kieltä heikommin taitavia henkilöitä? Catoa mukaille muuten olen sitä mieltä, että heikommalla kielitaidolla korkeakoulumaailmassa menestyminen lienee likipitäen mahdotonta.
(EALTA Conference 2019: Transitions in Language Assessment, Dublin 31.5.-2.6.2019)
Elina Stordell
Elke Gilin ja Lieve De Wachter osoittavat kuitenkin uudessa tutkimuksessaan, että moni äidinkielinen puhuja jää taidoissaan alle B2-tason. Samansuuntaisia tuloksia on saatu aiemmin Hollannissa, jos kadunmiesten hollannin taito oli tyypillisesti B2-tasoa. Ja lieneekö tuo oikeastaan ihme, C-tasojen kuvaimethan kuvaavat pitkälti akateemisen maailman kielenkäyttötilanteita.
Belgian Flanderissa yliopistoon mennään tyypillisesti lukion päättötodistuksella. Ensimmäisen yliopistovuoden lopussa jyvät erotellaan akanoista, ja keskimäärin 60 prosenttia opiskelijoista reputtaa. Hurjaa voimavarojen haaskausta! Yksi merkittävä tekijä saattavat olla juuri opiskelijoiden puutteelliset äidinkielen taidot.
Gilinin ja De Wachterin tutkimuksessa lukion päättävät opiskelijat pantiin osallistumaan B2-tasoa mittaavaan hollanti toisena kielenä kokeeseen, joka koostuu luetun ja kuullun ymmärtämisestä sekä kieli käytössä –osiosta (sanasto, rakenteet ja aukkotehtävä). Yliopistoissahan ympäri maailman on tyypillistä, että vieraskielisiltä opiskelijoilta vaaditaan opiskelukielessä taitotasoa B2. Tutkimukseen osallistuneista peräti 32 prosenttia reputti testin. Joukossa oli etenkin maahanmuuttajataustaisia oppijoita mutta myös äidinkielisiä, joilla oli alempi sosioekonominen tausta.
Tutkimus herättää huolen opiskelijoiden tasaveroisesta asemasta. Onko kohtuullista vaatia vieraskielisiltä opiskelijoilta B2-tasoa, jos samaan aikaan sisään pääsee kieltä heikommin taitavia henkilöitä? Catoa mukaille muuten olen sitä mieltä, että heikommalla kielitaidolla korkeakoulumaailmassa menestyminen lienee likipitäen mahdotonta.
(EALTA Conference 2019: Transitions in Language Assessment, Dublin 31.5.-2.6.2019)
Elina Stordell
TÄH? Turvapaikanhakijoille korkeakouluun riittävä kielitaito vuodessa
2019-06-03
Vuoden 2015 lopussa Eurooppa Suomi siinä sivussa oli uuden tilanteen edessä, kun turvapaikanhakijoiden aalto pyyhki yli mantereen. Suurimmat tulijajoukot hakeutuivat Saksaan, joka yhdisti voimansa tulijoiden kotouttamiseksi.
Anika Müller-Karabil ja Claudia Harsch esittelivät EALTA:n vuoden 2019 konferenssissa käynnissä olevaa tutkimustaan turvapaikanhakijoiden polusta korkeakouluihin. Räätälöitiin vuoden mittainen valmentava koulutus, joka koostui intensiivisestä saksan kielen opiskelusta ja tuutoroinnista. Tutkimuksessa mukana olevat maahanmuuttajat olivat valmennuksen alkaessa saksan kielessä taitotasoilla A1, A2 ja B2. Valmennuksen tulokset ovat mykistävät: vain yhdessä vuodessa 90 prosenttia opiskelijoista saavutti yliopistossa vaaditun tason C1!
Müller-Karabil ja Harsch korostavat, että tutkimuksessa mukana olleet ensimmäisen aallon turvapaikanhakijat olivat erittäin motivoituneita, hyvin koulutettuja ja vieraita kieliä opiskelleita. Silti tulos vetää hiljaiseksi ja panee miettimään, mikä suomalaisessa kielikoulutuksessa mättää. Meillä ammattikorkeakoulujen valmentavaan koulutukseen hakeutuvalla maahanmuuttajalla tulee olla B1-kielitaito, ja puolen vuoden mittaisen koulutuksen tavoitteena on taitotaso B2. Puhutaan siis huomattavasti vaatimattomammasta muutoksesta.
Tutkimuksessa seurataan myös yliopistoon päässeiden opiskelijoiden näkemyksiä opinnoissa menestymisestä. Alkuvaiheessa vaikeuksia tuottaa etenkin kuullun ymmärtämisessä luentomuistiinpanojen teko. Seuraavassa vaiheessa haastavaksi koetaan tyypillisesti kirjoittaminen ja lopussa vastaavasti puhuminen. Lisäksi opiskelijat toivat haastatteluissa toistuvasti esiin harkitsevansa opintojen keskeyttämistä. Samalla tutkijat huomauttavat, että valmistavan vuoden jälkeen saksan kielen opiskelu jää useimmilla syrjään, koska opiskelijat kokevat sen muiden opintojen ohella liian kuormittavaksi. Samoin pettymystä tuottaa korkeakoulumaailman kovaksi koettu kilpailuhenkisyys, jossa maahanmuuttajat tuntevat jäävänsä ilman tukea.
Tämän tutkimuksen tuloksia kannattaa jäädä odottamaan, ja toivottavasti kuulolla ovat myös ammattikorkeat ja yliopistot!
(EALTA Conference 2019: Transitions in Language Assessment, Dublin 31.5.-2.6.2019)
Elina Stordell
Anika Müller-Karabil ja Claudia Harsch esittelivät EALTA:n vuoden 2019 konferenssissa käynnissä olevaa tutkimustaan turvapaikanhakijoiden polusta korkeakouluihin. Räätälöitiin vuoden mittainen valmentava koulutus, joka koostui intensiivisestä saksan kielen opiskelusta ja tuutoroinnista. Tutkimuksessa mukana olevat maahanmuuttajat olivat valmennuksen alkaessa saksan kielessä taitotasoilla A1, A2 ja B2. Valmennuksen tulokset ovat mykistävät: vain yhdessä vuodessa 90 prosenttia opiskelijoista saavutti yliopistossa vaaditun tason C1!
Müller-Karabil ja Harsch korostavat, että tutkimuksessa mukana olleet ensimmäisen aallon turvapaikanhakijat olivat erittäin motivoituneita, hyvin koulutettuja ja vieraita kieliä opiskelleita. Silti tulos vetää hiljaiseksi ja panee miettimään, mikä suomalaisessa kielikoulutuksessa mättää. Meillä ammattikorkeakoulujen valmentavaan koulutukseen hakeutuvalla maahanmuuttajalla tulee olla B1-kielitaito, ja puolen vuoden mittaisen koulutuksen tavoitteena on taitotaso B2. Puhutaan siis huomattavasti vaatimattomammasta muutoksesta.
Tutkimuksessa seurataan myös yliopistoon päässeiden opiskelijoiden näkemyksiä opinnoissa menestymisestä. Alkuvaiheessa vaikeuksia tuottaa etenkin kuullun ymmärtämisessä luentomuistiinpanojen teko. Seuraavassa vaiheessa haastavaksi koetaan tyypillisesti kirjoittaminen ja lopussa vastaavasti puhuminen. Lisäksi opiskelijat toivat haastatteluissa toistuvasti esiin harkitsevansa opintojen keskeyttämistä. Samalla tutkijat huomauttavat, että valmistavan vuoden jälkeen saksan kielen opiskelu jää useimmilla syrjään, koska opiskelijat kokevat sen muiden opintojen ohella liian kuormittavaksi. Samoin pettymystä tuottaa korkeakoulumaailman kovaksi koettu kilpailuhenkisyys, jossa maahanmuuttajat tuntevat jäävänsä ilman tukea.
Tämän tutkimuksen tuloksia kannattaa jäädä odottamaan, ja toivottavasti kuulolla ovat myös ammattikorkeat ja yliopistot!
(EALTA Conference 2019: Transitions in Language Assessment, Dublin 31.5.-2.6.2019)
Elina Stordell
Kuulla kerran vai kahdesti, siinä kysymys
2019-06-03
Kuullun ymmärtämisen ikuisuuskysymys on, pitäisikö kuunneltava aines voida kuulla kahdesti vai riittäisikö kertakuuntelu. Monet isot kaupalliset testit ovat valinneet linjakseen kertakuuntelun, koska se lyhentää testaukseen kuluvaa aikaa ja säästää täten kustannuksia. On olemassa paljon tutkimusta siitä, miten kerran/kahdesti kuunteleminen vaikuttaa pisteisiin. Lisäksi on nostettu esiin kysymys, muuttaako kuuntelukertojen määrä myös testin konstruktia.
Franz Holzknechtin Dublinissa esittelemä tutkimus tuo mukaan uuden näkökulman: millaisia kognitiivisia prosesseja eri kuuntelumäärät tuottavat ja miten ne edelleen vaikuttavat testituloksiin. Testausasetelma sisälsi sekä monivalinta- että avokysymyksiä. Aineistona olivat testitulokset, kysely kuuntelustrategioista ja koetusta stressistä, tilastolliset analyysit sekä silmänliikkeiden tunnistamisen stimuloima ääneenajattelu.
Kuten aiemmatkin tutkimukset ovat osoittaneet, Holzknechtinkin mukaan kahdesti kuunteleminen parantaa saatua pistemäärää. Lisäksi se lieventää testaustilanteessa ilmenevää stressiä ja vähentää sitä kautta arvaamista sekä lisää erilaisten kuuntelustrategioiden määrää ja ylemmän tason kognitiivisia prosesseja, joita ovat lausetasolla operointi, merkitysten etsintä sekä kokonaisuuksiin keskittyminen.
Tulosten perusteella Holzknecht suosittelee kuuntelemista kahdesti tai osallistujan oman valinnan mukaan. Hän toteaa myös, että todellisuudessakin ollaan varsin harvoin tilanteessa, jossa kuunneltava asia kuullaan vain kerran. Esimerkiksi yhä useammat opiskelumateriaalit ladataan verkkoon, jossa opiskelijat voivat kuunnella niitä omien tarpeidensa mukaan.
(Tarpeen vaatiessa kuuntele/lue kolumni uudelleen.)
(EALTA Conference 2019: Transitions in Language Assessment, Dublin 31.5.-2.6.2019)
Elina Stordell
Franz Holzknechtin Dublinissa esittelemä tutkimus tuo mukaan uuden näkökulman: millaisia kognitiivisia prosesseja eri kuuntelumäärät tuottavat ja miten ne edelleen vaikuttavat testituloksiin. Testausasetelma sisälsi sekä monivalinta- että avokysymyksiä. Aineistona olivat testitulokset, kysely kuuntelustrategioista ja koetusta stressistä, tilastolliset analyysit sekä silmänliikkeiden tunnistamisen stimuloima ääneenajattelu.
Kuten aiemmatkin tutkimukset ovat osoittaneet, Holzknechtinkin mukaan kahdesti kuunteleminen parantaa saatua pistemäärää. Lisäksi se lieventää testaustilanteessa ilmenevää stressiä ja vähentää sitä kautta arvaamista sekä lisää erilaisten kuuntelustrategioiden määrää ja ylemmän tason kognitiivisia prosesseja, joita ovat lausetasolla operointi, merkitysten etsintä sekä kokonaisuuksiin keskittyminen.
Tulosten perusteella Holzknecht suosittelee kuuntelemista kahdesti tai osallistujan oman valinnan mukaan. Hän toteaa myös, että todellisuudessakin ollaan varsin harvoin tilanteessa, jossa kuunneltava asia kuullaan vain kerran. Esimerkiksi yhä useammat opiskelumateriaalit ladataan verkkoon, jossa opiskelijat voivat kuunnella niitä omien tarpeidensa mukaan.
(Tarpeen vaatiessa kuuntele/lue kolumni uudelleen.)
(EALTA Conference 2019: Transitions in Language Assessment, Dublin 31.5.-2.6.2019)
Elina Stordell
Testipiste mainittu!
2019-02-20
Lue Taitoavain-hankkeesta uusimmasta Suomenopettajat-lehdestä (1/2019)!
Testipiste kiittää kaikkia mukana olleita antoisasta keskustelusta ja aktiivisesta otteesta!
Testipiste kiittää kaikkia mukana olleita antoisasta keskustelusta ja aktiivisesta otteesta!
Avaimia viitekehyksen tulkintaan
2019-02-19
Osallistuin ensimmäiseen Testipisteen Helsingissä järjestämään Taitoavain-koulutukseen 15.9.–8.12.2017. Koulutuksen tavoitteena oli tuottaa kielten Eurooppalaista viitekehystä avaavaa suomenkielistä materiaalia. Koulutus järjestettiin työpajatyyppisenä opettajien täydennyskoulutuksena, johon kuului kolme kontaktipäivää ja itsenäistä työskentelyä. Kontaktipäivät sisälsivät asiantuntijaluentoja, paljon keskustelua, taitotasojen arviointitehtäviä, kielitaidon arvioinnin haasteista keskustelua ja pohdintaa siitä, miksi, milloin ja kenelle sekä miten viitekehyksen taitotasoja on tarpeen avata tai havainnollistaa.
Viitekehyksen avaamista
Jokainen maahanmuuttajien parissa työskennellyt opettaja tai ohjaaja on havainnut työssään sen, että Eurooppalainen viitekehys on tärkeä työkalu, josta saatetaan puhua oppijan, työelämävalmiuksien ja ammatillisten kollegoiden ja oppijan lähipiirin (perhe, huoltajat, edustajat) ja yhteistyöverkostojen (opinto-ohjaajat, TE-toimiston asiantuntijat, sosiaalityöntekijät jne.) kanssa ammatilliseen tapaan ja asiakkaan näkökulmasta abstraktilla tavalla. Ja vaikka Viitekehys olisikin hyvin hallinnassa, käydään työpaikoilla kollegiaalista keskustelua siitä, mikä kullakin tasolla osataan. Viitekehyksen hyödyntäminen edellyttää kokemusta ja kykyä soveltaa sitä käytännössä. Ei siis voida olettaakaan, että kielenoppija saati hänen lähipiirinsä pystyisi sitä hyödyntämään ilman apua tai tukea.
Taitoavain-koulutuksessa pyrimme kehittämään käytännön opetustyössämme ja työtämme helpottamaan aineistoa, joka havainnollistaa Eurooppalaista viitekehystä, auttaa oppijoita asettamaan oppimiselleen tavoitteita ja ymmärtämään, mitä hän kyseisellä hetkellä osaa, mitä hänen pitäisi osata vaikkapa kurssin päättyessä, YKI-testiin osallistuessaan tai miten hän konkreettisesti voisi kehittää omaa osaamistaan. Koulutuksen aikana keskityttiin siis osaamiseen ja sen tunnistamiseen ja tunnustamiseen, ei havainnoimaan tai listaamaan sitä, mitä oppija ei vielä osaa.
Oppijat näkevät esim. kurssiesitteissä tai koulutustiedotteissa Eurooppalaisen viitekehyksen mukaisesti määritellyn kurssin tavoitetason tai ennakkovaatimuksen kielitaitotasosta, omasta todistuksestaan Viitekehyksen mukaisen arvion suomen kielen taitonsa eri osa-alueista ja yleisarvion. Käytännössä siis lyhyen luonnehdinnan osaamisesta ja numeron ja kirjaimet A, B tai C. Tämä ei riitä suulliseksi tai kirjalliseksi palautteeksi, sillä se ei auta oppijaa ymmärtämän kovin hyvin senhetkistä osaamista tai kehittämisen tarpeita. Eikä se selitä vaihtelua kielitaidon eri osa-alueiden osaamisessa.
”Sun kielitaito on nyt tasoa A2. Puhuminen on nyt A2.2. Kirjoittaminen edistyy hitaammin. Se on tasolla A1.3. Kuuntelu on A2.1. Luetun ymmärtäminen on A2.1.” Tämä palaute-esimerkki on fiktiivinen, mutta se toisaalta se voisi olla kenen tahansa oppijan saama palaute. Se antaa Viitekehystä tuntemattomalle niukasti informaatiota. Se ei anna vinkkejä siitä, miten kielitaitoa pitäisi kehittää tai millaista oma osaaminen juuri nyt on. Hyvä palaute ja arviointi tukevat oppijan realistisen käsityksen muodostumista omasta osaamisesta ja kielitaidon eri osa-alueiden kehittymisestä ja riittävyydestä eri tilanteissa.
Taitoavaimesta apua arkeen
Taitoavain-koulutuksen aikana keräsimme aineistopankkiin puhe- ja kirjoitusnäytteitä opiskelijoiltamme, joiden suomen kielen osaaminen oli tasolla A2–B1. Lisäksi kokosimme myös puheenymmärtämisen ja luetunymmärtämisen tehtäviä näille taitotasoille. Näitä näytteitä testattiin todellisilla opiskelijaryhmillä, jotka saivat antaa palautetta näytteiden soveltamisesta esim. opetustilanteissa. Opiskelijat saivat arvioida itseään materiaalin avulla. Lisäksi he saivat palautetta opettajalta. Taitoavain-koulutuksessa todettiin mm. kielen opiskelijoilta saatujen palautteiden ja omien havaintojen perusteella, että erilaiset oppijat hyötyvät viitekehystä avaavasta ja havainnollistavasta materiaalista, sillä materiaali konkretisoi osaamistarpeita.
Taitoavain-koulutuksen aikana tuotetut ja kerätyt tehtävät ja esimerkit olivat funktionaalisia eli liittyivät arkielämän kielenkäytön tilanteisiin. Näiden näytteiden valinta perustui koulutukseen osallistujien arviointiosaamiseen. Tuotetut ja valitut aineistot hyväksyivät Taitoavaimen aineistopankkiin Testipisteen asiantuntijat. Aineiston kerääminen ja asiantuntijuuden jakaminen innostivat koulutukseen osallistujia.
Koulutuksen aikana kiehtovaa oli pohtia sitä, miten saada oppijat arvioimaan ja tunnistamaan itse omaa osaamistaan ja asettamaan tavoitteita omalle osaamiselleen ja erityisesti sitä, miten esittää suomen kielen alkeisoppijalle Viitekehyksen taitotasot konkreettisella ja selkeällä tavalla. Sanojen lisäksi tarvitaan muutakin havainnollistavaa. Visuaalisuus tukee hahmottamista ja helpottaa muistamista (esim. pyramidi, portaat, värikoodattu ympyrä- tai laatikkokaavio, sanoin ja kuvin havainnollistettu laatikkomalli). Tuttuja havainnollistamisen malleja ovat mm. kielitaidon portaat, mutta kun niihin lisätään taitotason mukaisia esimerkkilauseita, havainnollistaa se oppijalle, mihin osaaminen riittää. Ihan alkeistason kielitaitoa havainnollistettiin kuvin. Näin pyrittiin havainnollistamaan sitä, että A1-tason ilmaisut ovat yksinkertaisia, viestintä rajoittuu hyvin konkreettisiin ja oppijan lähiympäristöön liittyviin asioihin, kun taas tasolla B1 abstraktiotaso ja ilmaisujen kompleksisuus lisääntyvät. Taitoavain-koulutuksessa pohdittiin, miten havainnollistavaan kaavioon saadaan liitettyä myös informaatiota siitä, millaisissa tilanteissa kielitaito riittää (esim. perusopetuksen päättövaihe, YKI, lukiokoulutus ja usein ammatillinen koulutus B1.1, korkeakoulu B2).
Taitoavain-koulutuksen aikana totesimme, että tarvittaisiin itsearviointiaineistoa, esimerkkejä, tehtäviä ja havainnollistavia näytteitä myös tasolle A1 ja lukutaitokoulutukseen. Mitä vähäisempi oppijan koulutustausta ja esim. itsearviointikokemus on, sitä suurempi Viitekehyksen taitotasojen avaamisen tarve on. Havaitsimme, että yleiseen kielitutkintoon valmistautuva oppija pystyy usein ohjattuna tunnistamaan kielen eri osa-alueitten osaamistaan ja hyödyntämään tavallaan tätä viitekehyksen koodikieltä sekä arvioimaan omaa osaamistaan suhteessa esimerkkeihin. Lisäksi hän oppii asettamaan tavoitteita oppimiselleen.
Oppijan on opintojen alusta asti hyvä ymmärtää, ettei kielitaito kehity pelkästään opiskelemalla tiettyjä oppikirjoja tai käymällä kursseja vaan käyttämällä kieltä arjen eri tilanteissa. Lisäksi kielitaidon eri osa-alueet kehittyvät usein eri tahtiin. Tietyn taitotason saavuttaneiden oppijoiden osaamisessakin on eroja. Taitoavain-työpajoissa tuotetun materiaalin käsittely oppimistilanteissa avaa edellä mainittuja näkökulmia.
Opettajien työn kannalta kollegiaalinen vuorovaikutus, mahdollisuus tutustua muiden opettajien työhön ja yhteistoiminnallinen työssä tarvittavien työkalujen tuottaminen olivat koulutuksen parasta antia. Minulla ei ollut tuon kurssin aikana sopivaa opetusryhmää, jossa olisin voinut tuottaa Taitoavain-materiaalia tai testata sitä. Pääsin kollegani Sanna Heinosen kursseille seuraamaan opetusta, keräämään materiaalia, opettamaan ja testaamaan tuottamaamme materiaalia. Taitoavain-koulutus oli toiminnallinen, käytännön työtä rikastava ja verkostoitumismahdollisuuksia avaava kokonaisuus, jonka myötä ammattilaisten ammattitaito päivittyi.
Tiia Ylhäinen-Holstila
S2-opettaja, Omnia, aikuisten perusopetus
P.S. Lisää Taitoavaimesta voi lukea uusimmasta Suomenopettajat-lehdestä (1/2019)!
Viitekehyksen avaamista
Jokainen maahanmuuttajien parissa työskennellyt opettaja tai ohjaaja on havainnut työssään sen, että Eurooppalainen viitekehys on tärkeä työkalu, josta saatetaan puhua oppijan, työelämävalmiuksien ja ammatillisten kollegoiden ja oppijan lähipiirin (perhe, huoltajat, edustajat) ja yhteistyöverkostojen (opinto-ohjaajat, TE-toimiston asiantuntijat, sosiaalityöntekijät jne.) kanssa ammatilliseen tapaan ja asiakkaan näkökulmasta abstraktilla tavalla. Ja vaikka Viitekehys olisikin hyvin hallinnassa, käydään työpaikoilla kollegiaalista keskustelua siitä, mikä kullakin tasolla osataan. Viitekehyksen hyödyntäminen edellyttää kokemusta ja kykyä soveltaa sitä käytännössä. Ei siis voida olettaakaan, että kielenoppija saati hänen lähipiirinsä pystyisi sitä hyödyntämään ilman apua tai tukea.
Taitoavain-koulutuksessa pyrimme kehittämään käytännön opetustyössämme ja työtämme helpottamaan aineistoa, joka havainnollistaa Eurooppalaista viitekehystä, auttaa oppijoita asettamaan oppimiselleen tavoitteita ja ymmärtämään, mitä hän kyseisellä hetkellä osaa, mitä hänen pitäisi osata vaikkapa kurssin päättyessä, YKI-testiin osallistuessaan tai miten hän konkreettisesti voisi kehittää omaa osaamistaan. Koulutuksen aikana keskityttiin siis osaamiseen ja sen tunnistamiseen ja tunnustamiseen, ei havainnoimaan tai listaamaan sitä, mitä oppija ei vielä osaa.
Oppijat näkevät esim. kurssiesitteissä tai koulutustiedotteissa Eurooppalaisen viitekehyksen mukaisesti määritellyn kurssin tavoitetason tai ennakkovaatimuksen kielitaitotasosta, omasta todistuksestaan Viitekehyksen mukaisen arvion suomen kielen taitonsa eri osa-alueista ja yleisarvion. Käytännössä siis lyhyen luonnehdinnan osaamisesta ja numeron ja kirjaimet A, B tai C. Tämä ei riitä suulliseksi tai kirjalliseksi palautteeksi, sillä se ei auta oppijaa ymmärtämän kovin hyvin senhetkistä osaamista tai kehittämisen tarpeita. Eikä se selitä vaihtelua kielitaidon eri osa-alueiden osaamisessa.
”Sun kielitaito on nyt tasoa A2. Puhuminen on nyt A2.2. Kirjoittaminen edistyy hitaammin. Se on tasolla A1.3. Kuuntelu on A2.1. Luetun ymmärtäminen on A2.1.” Tämä palaute-esimerkki on fiktiivinen, mutta se toisaalta se voisi olla kenen tahansa oppijan saama palaute. Se antaa Viitekehystä tuntemattomalle niukasti informaatiota. Se ei anna vinkkejä siitä, miten kielitaitoa pitäisi kehittää tai millaista oma osaaminen juuri nyt on. Hyvä palaute ja arviointi tukevat oppijan realistisen käsityksen muodostumista omasta osaamisesta ja kielitaidon eri osa-alueiden kehittymisestä ja riittävyydestä eri tilanteissa.
Taitoavaimesta apua arkeen
Taitoavain-koulutuksen aikana keräsimme aineistopankkiin puhe- ja kirjoitusnäytteitä opiskelijoiltamme, joiden suomen kielen osaaminen oli tasolla A2–B1. Lisäksi kokosimme myös puheenymmärtämisen ja luetunymmärtämisen tehtäviä näille taitotasoille. Näitä näytteitä testattiin todellisilla opiskelijaryhmillä, jotka saivat antaa palautetta näytteiden soveltamisesta esim. opetustilanteissa. Opiskelijat saivat arvioida itseään materiaalin avulla. Lisäksi he saivat palautetta opettajalta. Taitoavain-koulutuksessa todettiin mm. kielen opiskelijoilta saatujen palautteiden ja omien havaintojen perusteella, että erilaiset oppijat hyötyvät viitekehystä avaavasta ja havainnollistavasta materiaalista, sillä materiaali konkretisoi osaamistarpeita.
Taitoavain-koulutuksen aikana tuotetut ja kerätyt tehtävät ja esimerkit olivat funktionaalisia eli liittyivät arkielämän kielenkäytön tilanteisiin. Näiden näytteiden valinta perustui koulutukseen osallistujien arviointiosaamiseen. Tuotetut ja valitut aineistot hyväksyivät Taitoavaimen aineistopankkiin Testipisteen asiantuntijat. Aineiston kerääminen ja asiantuntijuuden jakaminen innostivat koulutukseen osallistujia.
Koulutuksen aikana kiehtovaa oli pohtia sitä, miten saada oppijat arvioimaan ja tunnistamaan itse omaa osaamistaan ja asettamaan tavoitteita omalle osaamiselleen ja erityisesti sitä, miten esittää suomen kielen alkeisoppijalle Viitekehyksen taitotasot konkreettisella ja selkeällä tavalla. Sanojen lisäksi tarvitaan muutakin havainnollistavaa. Visuaalisuus tukee hahmottamista ja helpottaa muistamista (esim. pyramidi, portaat, värikoodattu ympyrä- tai laatikkokaavio, sanoin ja kuvin havainnollistettu laatikkomalli). Tuttuja havainnollistamisen malleja ovat mm. kielitaidon portaat, mutta kun niihin lisätään taitotason mukaisia esimerkkilauseita, havainnollistaa se oppijalle, mihin osaaminen riittää. Ihan alkeistason kielitaitoa havainnollistettiin kuvin. Näin pyrittiin havainnollistamaan sitä, että A1-tason ilmaisut ovat yksinkertaisia, viestintä rajoittuu hyvin konkreettisiin ja oppijan lähiympäristöön liittyviin asioihin, kun taas tasolla B1 abstraktiotaso ja ilmaisujen kompleksisuus lisääntyvät. Taitoavain-koulutuksessa pohdittiin, miten havainnollistavaan kaavioon saadaan liitettyä myös informaatiota siitä, millaisissa tilanteissa kielitaito riittää (esim. perusopetuksen päättövaihe, YKI, lukiokoulutus ja usein ammatillinen koulutus B1.1, korkeakoulu B2).
Taitoavain-koulutuksen aikana totesimme, että tarvittaisiin itsearviointiaineistoa, esimerkkejä, tehtäviä ja havainnollistavia näytteitä myös tasolle A1 ja lukutaitokoulutukseen. Mitä vähäisempi oppijan koulutustausta ja esim. itsearviointikokemus on, sitä suurempi Viitekehyksen taitotasojen avaamisen tarve on. Havaitsimme, että yleiseen kielitutkintoon valmistautuva oppija pystyy usein ohjattuna tunnistamaan kielen eri osa-alueitten osaamistaan ja hyödyntämään tavallaan tätä viitekehyksen koodikieltä sekä arvioimaan omaa osaamistaan suhteessa esimerkkeihin. Lisäksi hän oppii asettamaan tavoitteita oppimiselleen.
Oppijan on opintojen alusta asti hyvä ymmärtää, ettei kielitaito kehity pelkästään opiskelemalla tiettyjä oppikirjoja tai käymällä kursseja vaan käyttämällä kieltä arjen eri tilanteissa. Lisäksi kielitaidon eri osa-alueet kehittyvät usein eri tahtiin. Tietyn taitotason saavuttaneiden oppijoiden osaamisessakin on eroja. Taitoavain-työpajoissa tuotetun materiaalin käsittely oppimistilanteissa avaa edellä mainittuja näkökulmia.
Opettajien työn kannalta kollegiaalinen vuorovaikutus, mahdollisuus tutustua muiden opettajien työhön ja yhteistoiminnallinen työssä tarvittavien työkalujen tuottaminen olivat koulutuksen parasta antia. Minulla ei ollut tuon kurssin aikana sopivaa opetusryhmää, jossa olisin voinut tuottaa Taitoavain-materiaalia tai testata sitä. Pääsin kollegani Sanna Heinosen kursseille seuraamaan opetusta, keräämään materiaalia, opettamaan ja testaamaan tuottamaamme materiaalia. Taitoavain-koulutus oli toiminnallinen, käytännön työtä rikastava ja verkostoitumismahdollisuuksia avaava kokonaisuus, jonka myötä ammattilaisten ammattitaito päivittyi.
Tiia Ylhäinen-Holstila
S2-opettaja, Omnia, aikuisten perusopetus
P.S. Lisää Taitoavaimesta voi lukea uusimmasta Suomenopettajat-lehdestä (1/2019)!
Hei vaan Eero
2019-02-04