Saavutettavampi kuuntelutesti: vähemmän lukemista, vähemmän kirjoittamista

2023-10-17

Mikä testeissä maksaa niin?

2023-09-11

Miten laatia ymmärtämistaitojen tehtävä?

2022-11-25

Kannattaako kielitaidon arviointia tehdä etänä?

2022-08-16

Kielitaito kansalaisuuden saamisen esteenä?

2022-06-10

Testipisteen tusina: 12 vuotta testausta

2022-04-06

Luotettava, eettinen ja tehokas: adaptiivinen kielitesti käyttöön

2021-12-14

Älä vaadi täydellistä kielitaitoa – selvitä, millainen kielitaito riittää

2021-10-01

Syksyn uutiskirje

2021-10-01
Meillä on ollut monta rautaa tulessa: olemme saaneet valmiiksi B2-tasojen testin, koulutamme OPH:n S2-kehittämispäivillä, meitä on konsultoitu koto-opsiin ja uudistuvan kotokoulutuksen tiimoilta... Lue lisää syksyn 2021 uutiskirjeestä täältä.

Testipiste mentioned as an example by OECD!

2021-05-07

Neljä toivetta kotoutumiskoulutuksen uudistuvalle päättöarvioinnille

2021-05-07

Suomen kielen opetus hoiva-alalla

2020-12-15

Miten liian vähän suomea voi olla tarpeeksi?

2020-08-11

”Erityisesti odotan saavani käyttöön ammattialaesitteitä” – tule mukaan kehittämään ammatillisen suomen kielen materiaalia käytännön tuntityöskentelyyn

2020-06-17

Kesätesti - tunnetko arvioinnin uudet avainsanat?

2020-06-12

Kirjastot, kesäteatterit - ja Ammattien Taitoavain?

2020-05-05

24. etäkuuta 2020

2020-04-08

Maahanmuuttajan kanssa opiskelemassa

2019-11-20

Mitä saa, kun janoaa vertaistukea?

2019-11-19

Kiitos palautteesta! Thanks for your feedback!

2019-11-14

Ammattien Taitoavain starttasi

2019-09-23

Running with Ed Sheeran – how to keep your motivation flying high?

2019-09-11

Kuinkas sitten kävikään? Äidinkieliset puhujat B2-tason testissä

2019-06-03

TÄH? Turvapaikanhakijoille korkeakouluun riittävä kielitaito vuodessa

2019-06-03

Kuulla kerran vai kahdesti, siinä kysymys

2019-06-03

Testipiste mainittu!

2019-02-20

Avaimia viitekehyksen tulkintaan

2019-02-19

Hei vaan Eero

2019-02-04

Arvioinnin tuskaa

2018-12-21

Kielitaito-omena taitotasojen kuvaajana

2018-12-18

Miten lyhyestä tuli enemmän

2018-10-31

Testipiste kiittää palautteesta!

2018-09-28

Miksi EVK ei riitä? Eli miksi juristeja tarvitaan?

2018-09-18

Suomea puhutko?

2018-08-28

Taitoavain: Työkaluja taitotasojen ja tavoitteiden avaamiseksi ja selittämiseksi S2-oppijalle – yliopisto-opiskelijan näkökulma

2018-05-30

Opettajan kokemuksia ja ajatuksia taitotasoja käsittelevästä opetustuokiosta ja Taitoavain-materiaalin käytöstä (kevät 2018)

2018-05-30

Miten kertoa eurooppalaisesta viitekehyksestä S2-oppijalle?

2017-12-19

Työkaluja taitotasojen ja tavoitteiden avaamiseksi ja selittämiseksi S2-oppijalle

2017-12-19

Parasta ennen

2017-05-15

Opiskeluvalmiuksien testi kielitaitoa ennakoimassa?

2017-05-15

Outoja tuloksia ja tärkeitä kysymyksiä

2017-02-23

B1- ja B2-tasojen lopputesti käyttöön

2016-12-19

Mikä vaikuttaa tekniseen lukutaitoon suomen kielellä?

2016-09-02

Tilastoja Testipisteen asiakaskunnasta

2016-08-12

Opetusharjoittelijana Testipisteessä

2016-08-10

Arvioijan aakkosia

2016-08-10

Millaista koulutusta turvapaikanhakijoille?

2016-05-02

Saavutettavampi kuuntelutesti: vähemmän lukemista, vähemmän kirjoittamista

2023-10-17
Saavutettavuus, reiluus ja monimuotoisuus ovat päivän sanoja kielitaidon arvioinnissa, tämä tuli selväksi niin ALTE:n (Association of Language Testers in Europe www.alte.org) kuin EALTA:n (European Association for Language Testing and Assessment www.ealta.eu.org) kansainvälisissä konferensseissa keväällä ja kesällä 2023.

Pääsin ALTE:n konferenssiin esittelemään pienimuotoista tutkimustani saavutettavammasta kuullun ymmärtämisen testistä. Tutkimusmateriaalina oli Testipisteessä A2-tasoille laadittu kuuntelutesti, jonka tarkoituksena on tukea etenkin vähemmän koulutettuja ja/tai lukutaitokoulutuksen käyneitä opiskelijoita vähentämällä testissä tarvittavan lukemisen ja kirjoittamisen määrää. Testi on ollut käytössä vuodesta 2018. Moni kotoutumiskoulutuksen opettaja tuntee testin niin sanottuna välitestinä, mutta testiä käytetään jonkin verran myös muissa A2-tasoisissa kielikoulutuksissa. 

Mukana kokonaan suullinen kuuntelutehtävä

Testi on kaksiosainen. Ensimmäinen osa sisältää monivalintakysymyksiä ja avokysymyksiä, joissa on pyritty vähentämään lukemisen ja kirjoittamisen määrää. Toinen osa koostuu suullisesti vastattavasta kuuntelutehtävästä, jossa opiskelijan tarvitsee ainoastaan kuunnella ja puhua. Koska toinen osa edellyttää puheen tallentamista, se on järjestettävä kielistudiossa tai tietokoneluokassa.

Suullisessa tehtävässä on muutamia aihepiirejä, ja kuhunkin aiheeseen liittyy eritasoisia kysymyksiä. Esimerkiksi liikkumisesta kysytään muun muassa: Seuraavaksi puhutaan liikkumisesta ja matkustamisesta. Millä sinä tulet kouluun? Kuinka kauan sinun koulumatka kestää? Kuinka paljon rahaa sinulla menee liikkumiseen kuukaudessa?

Tehtävässä arvioidaan puhumista vain siltä osin, osoittaako vastaus kysymyksen ymmärtämistä vai ei. Niinpä vaikkapa tällaiset vastaukset ensimmäiseen kysymykseen ovat kaikki yhden pisteen arvoisia: Busi. Bussilla ja metrolla. Minä tule busisa. Yleensä minä tulen bussilla, mutta joskus autolla.

Perinteisen kuuntelutestin haasteita

Miksi tällainen suullisen osuuden sisältävä kuullun ymmärtämisen testi sitten on kehitetty? Opettajat ovat vuosien mittaan antaneet palautetta Testipisteen kuuntelutestien haastavuudesta, sillä testit sisältävät paljon lukemista ja kirjoittamista, mikä houkuttelee etenkin heikommin lukevia arvaamaan. Myös lopputestin tulosten tarkastelu osoittaa, että opiskelijoiden tulokset jäävät kuuntelussa alemmiksi kuin puhumisessa, vaikka suullisten taitojen voisi olettaa olevan melko samaa tasoa. Niistä opiskelijoista, jotka saavuttavat puhumisessa tason B1.1, jopa yli 90 prosenttia jää kuuntelussa A-tasoille. Näin suuri ero ei selittyne pelkästään kuuntelutestin tiukoilla pisterajoilla tai opettajien lempeillä puhumisen arvioilla, vaan myös testitekniikalla lienee merkitystä.

Myös Testipisteen lähtötason arvioinnissa nähdään, että puolet aloittelijoista (preA1- ja A1-tasoilla olevista asiakkaista) saavuttaa korkeamman tason suullisessa kuuntelutestissä kuin perinteisessä monivalinnassa. Lähtötason arvioinnissa käytetty suullinen kuuntelutesti muistuttaa tutkimuksessa ollutta testiä, mutta koska testi tehdään kasvokkain haastattelu- ja ohjaustilanteessa, arvioijan on tarvittaessa mahdollista säädellä kysymysten vaikeustasoa.

Suullinen kuuntelutehtävä toimii

Keräsin tutkimusmateriaalin vapaaehtoisilta kotoutumiskoulutuksen opettajilta ja heidän vapaaehtoisilta opiskelijoitaan. Opiskelijat olivat koulutuksen hitaan tai peruspolun toisen moduulin lopussa, jossa tavoitetasona on A2.1. Aikataulujen vuoksi aineisto jäi suhteellisen pieneksi, 155 opiskelijaan.

Taustakyselystä selviää, että opiskelijoiden mielestä vaikein suomen kielen taito on kuunteleminen. Näin ajatteli joka kolmas opiskelija. Tulos on mielestäni yllättävä: me opettajat pidämme usein opiskelijoita suullisesti vahvempina. Hyvin usein kuulee sanottavan: ”Hän ymmärsi kyllä kaiken, mistä puhuttiin mutta...”

Tilastollisen analyysin mukaan suulliset kuullun ymmärtämisen kysymykset toimivat varsin hyvin: niissä ei esiinny arvaamista, ja ne erottelevat eritasoisia opiskelijoita toisistaan. Myös perinteiset kirjalliset avokysymykset toimivat hyvin, mutta monivalintakysymyksissä on paljon arvaamista ja niiden erottelukyky on heikko.

Kuten seuraavat kuviot osoittavat, suullisesta tehtävästä saadaan selvästi enemmän A2.2-taitotasoa kuin monivalinnasta ja avokysymyksistä:





Tarkemmat tilastolliset analyysit (mm. t-testit) vahvistavat, että suullisen ja kirjallisten tehtävien tuloksissa on eroa. Tehtävien välillä on silti kohtalainen korrelaatio, mikä on odotuksenmukaista, sillä kaikkien tehtävien on tarkoitus mitata kuuntelua, ja puhutun ja kirjoitetun suomen sanasto ja rakenteet ovat hyvin lähellä toisiaan.

Kun otetaan huomio myös opiskelijoiden koulutustausta, nähdään, että suullisessa tehtävässä myös vähän koulutetut voivat saada korkeimpia mahdollisia tuloksia.





Tilastolliset analyysit vahvistavat, että suullisella tehtävällä ja koulutustaustalla ei juurikaan ole yhteyttä toisiinsa, toisin kuin kirjallisilla tehtävillä ja koulutuksella. Tämä on juuri se tulos, minkä halusimmekin kuulla: suullinen kuuntelutesti parantaa saavutettavuutta erilaisten osallistujien joukossa.

Pyysin vielä opiskelijoita vastaamaan testin jälkeen, mitä mieltä he olivat eri tehtävistä. Suullista tehtävää ja monivalintaa pidettiin yhtä helppoina, kun taas avokysymykset koettiin selvästi vaikeammiksi. Monivalintatehtävän pitämistä helppona saattaa selittää se, että opiskelijoista lukeminen ylipäätään on helpoin suomen kielen taito. Tosin voi olla, että lukeminen on tulkittu vain ääneen lukemiseksi.

Sain tutkimukseen vain vähän palautetta opettajilta, mutta osa teetti testiä useissa ryhmissä. Viisi kuudesta opettajasta piti uudenlaista kuuntelutestiä luotettavana tai melko luotettavana. Saman verran luotettiin suullisen tehtävän toimivuuteen (ohimennen: kukaan opettajista ei pitänyt monivalintaa luotettavana). Erityisen ilahduttavaa oli, ettei kukaan vastaaja huomauttanut suulliseen tehtävään kuluvasta pidemmästä arviointiajasta. Tässä kuitenkin vinkki arvioinnin nopeuttamiseksi: koneelle kannattaa ladata esimerkiksi ilmainen Audiotonic-ohjelma, joka lyhentää jonkin verran arviointiin tarvittavaa aikaa helpottamalla äänitallenteessa eteenpäin siirtymistä.

Miten eteenpäin?

Testistä on olemassa vasta  kaksi ensimmäistä versiota vuodelta 2018. Jos testiä päivitetään, voisi mielestäni harkita monivalintatehtävästä luopumista, sen tilalle toista lyhyttä avotehtävää, suullisen tehtävän lyhentämistä poistamalla ylimääräisiä A1-tason lämmittelykysymyksiä ja liian vaikeita B1-kysymyksiä sekä suullisten kysymystyyppien monipuolistamista. Lisäksi voisi kenties miettiä mahdollisuutta kuulla kysymykset kahdesti, kuullaanhan perinteiset keskustelut ja uutisetkin kuullun ymmärtämisen testeissä yleensä kahteen kertaan. Opettajat puolestaan toivoivat äänitallenteisiin hieman hitaampaa puhenopeutta sekä koulutuksen aikaista harjoittelumateriaalia, jotka myös ovat hyvin varteenotettavia ehdotuksia.

Elina Stordell


Mikä testeissä maksaa niin?

2023-09-11
J. Karjalainen laulaa: Kerro mulle, beibi, mikä shampoissa maksaa niin? En työskentele kosmetiikkateollisuudessa, mutta arvaan, että tuotekehitys ja markkinointi. Onneksi meillä kielitaidon arvioinnissa markkinointi tulee halvaksi, kun pärjätään ilman Julia Robertsia.

Osallistuin hiljattain kiinnostavaan ja sanomattakin selvää että kalliiseen koulutukseen, jossa kouluttaja Angela Verschoor heitti ohimennen ilmaan kysymyksen, paljonko testin ja yhden testikysymyksen laatiminen maksaa. No, ostajan kannalta tietysti ihan liikaa ja meidän Testipisteen näkökulmasta aivan naurettavan vähän. Kahdessa eri tutkimuksessa yhden testikysymyksen hinnaksi on arvioitu 2000 euroa ja 1000 dollaria.

Alkoi kummasti kiinnostaa, paljonko vaikka yhden kuullun ymmärtämisen testin laatiminen Testipisteessä maksaa. Olen laatinut kielitestejä vuodesta 2010 ja kokenut siirtymän kynä ja paperi -testeistä sähköisiin ohjelmiin ja edelleen adaptiiviseen testaukseen. Yritän seuraavassa listata erilaisia kulueriä, mutta jotain on saattanut unohtuakin.

Asiantuntemus
Luotettavien ja laadukkaiden kielitestien laatiminen edellyttää ehdottomasti vankkaa osaamista. Kirjallisuutta (1) voi tilata helposti verkkokaupoista, ja siitä oppii paljon, mutta syvällinen osaaminen vaatii mielestäni koulutuksiin (2) osallistumista. Hyödyllisiä sisältöjä ovat ainakin tehtävänlaadinta (puhuminen, kirjoittaminen, luetun ymmärtäminen, kuullun ymmärtäminen), tilastoanalyysi (niin klassinen testiteoria kuin item response theory), pisterajojen asettaminen ja nykyaikana adaptiivinen testaus. Suomesta emme ole tällaisia koulutuksia löytäneet, joten osallistumismaksujen lisäksi koulutuksista tulee myös matkakuluja (3). Alkuvaiheessa osaamista voi tietysti myös ostaa (4). Esimerkiksi tilastolliset analyysit ja äänitysstudion palvelut voi helposti hankkia ulkopuoleltakin, mutta pidemmän päälle se tulee kalliimmaksi kuin osaamisen hankkiminen koulutuksissa. Ei pidä myöskään unohtaa osaavaa IT-tukea (5).

Ohjelmistot ja tekniikka
Tavallisilla toimistotyökaluilla kuten Wordilla ja Excelillä pääsee alkuun. Äänitiedostojen raakaversiot voi tehdä ilmaisilla audio-ohjelmilla, mutta lopullisten kuuntelutestien äänitys vaatii studio-olosuhteita (6). Itse testitilanne on nykyään yhä useammin digitaalinen,  joten tarvitaan sähköinen testiohjelmisto (7), johon liittyy yleensä käyttäjämääriin perustuva lisenssi. Nykyaikaiset testit voidaan myös räätälöidä mukautumaan kunkin osallistujan osaamisen mukaisesti. Tällaiset adaptiivisen testauksen ohjelmistot (8) vasta maksavatkin. Kun testi on sitten saatu järjestettyä ja data kerättyä, testisuoritukset analysoidaan laadullisesti ja tilastollisesti (9), ja tässäkin tapauksessa moni ohjelma maksaa. Ilmaisiakin ohjelmistoja on olemassa, karvalakkimallista jopa sofistikoituneisiin – ilmaisten tee se itse -versioiden kohdalla kaupan päälle tulee sitten iltaisin opeteltua jotain ohjelmointikieltä.

Työtunnit
Isoin rahareikä testinlaadinnassa on eittämättä palkkakulut (10). Työtunteja kuluu lukemiseen, kouluttautumiseen, tehtävän laadintaan, äänittämiseen, tehtävien siirtämiseen käytettäviin ohjelmistoihin, suoritusten pisteytykseen, paperitestien vastausten koodaamiseen Excelissä, analyysiin, pisterajojen asettamiseen, ohjelmistojen opetteluun, tietoteknisiin ongelmiin, virheiden tekemiseen ja niiden korjaamiseen…  Yksin, työparin kanssa, koko tiimin kesken, isomman arvioijaraadin kanssa… Testipisteen miehitys on ohuimmillaan ollut neljä kokoaikaista työntekijää, ja luulen, että silloin mennään aivan äärirajoilla, koska on ensiarvoisen tärkeää, että syntyvää testiä katsotaan useiden silmäparien kautta. Minimimiehitys tarkoittaa myös sitä, että työssä saa olla melkoinen kymmenottelija, jos mielii hallita koko testinlaadinnan prosessin.

Joissakin tilanteissa olemme selvinneet Testipisteessä edullisesti. Kalliiden ääninäyttelijöiden (11) sijasta olemme voineet pyytää studioon lahjakkaita työtovereitamme, ja pisterajojen asettamisessa tarvittavat arvioijapaneelitkin (12) olemme saaneet koottua kokeneista opettajakollegoista. Lisäksi Testipisteellä on ollut onni pystyä tekemään tehtävien ja testikokonaisuuksien koekäyttöä (13) ilmaiseksi. Isojen pilotointien organisointiin menee tietysti työaikaa, sillä meillä yksi kuullun ymmärtämisen testi on yleensä vaatinut vähintään noin 600 opiskelijan osallistumista. Siitä voi sitten arvioida, kuinka paljon osallistujia on tarvittu Testipisteen yli 20 testipaketin kehittämisessä. On aivan huikeaa, että Testipiste-konsortion oppilaitosten eli Taitotalon, Axxellin, CareeriaPlussan ja Eiran aikuislukion opettajat ovat ryhmissään teettäneet testejämme normaalin opetuksensa lomassa! 

Jakelu ja ylläpito
Työ ei lopu siihen, että testi saadaan valmiiksi. Opetussektorillakin testiä on markkinoitava (14), ja opettajien tueksi on laadittava opas tai jokin muu käyttöönottoa tukeva materiaali (15). Pelkkä testimateriaalien jakelukin (16) käy työstä, jos käyttäjiä on liki sata. Myöhemmin testin toimivuutta pitää seurata (17) uutta dataa keräämällä ja analysoimalla, ja tarvittaessa testiä on päivitettävä.

Ei siis ole ihme, että testikysymykset kokoavaa tiedostoa tai järjestelmää kutsutaan osiopankiksi: jokainen kysymys eli osio on todellakin kullan arvoinen. Ethän siis jätä testimateriaalia lojumaan kopiokoneen viereen, ettei kiireinen sijainen nappaa sitä opetukseensa hyvänä matskuna.

Miten laatia ymmärtämistaitojen tehtävä?

2022-11-25
 Opettajat osaavat tehdä oppimateriaalia. Moni opettaja tekee omia tehtäviä päivittäin: laatii harjoituksia kielen rakenteista, etsii tekstejä, keksii kysymyksiä, ideoi keskustelutehtävien aiheita… Kokemuksen myötä voi oppia tekemään myös arviointiin sopivia puhumisen ja kirjoittamisen tehtäviä. Lukemisen ja kuuntelemisen testien laatiminen on kuitenkin ihan toinen juttu. Jos minun pitäisi kuvailla eri oppilaitoksissa näkemiäni lukemisen ja kuuntelemisen testejä muutamalla sanalla, sanoisin, että ne ovat lähes poikkeuksetta aivan liian vaativia, sekä tekstit että niihin laaditut kysymykset. 

Minulle on Testipiste-vuosien mittaan tullut tunne, että opettajille pitäisi olla tarjolla täydennyskoulutusta ymmärtämistaitojen tehtävien laadinnassa. Sekä testitehtävän laatimisen periaatteita että tehtävän toimivuuden arviointia tulisi avata. Tässä kirjoituksessa keskityn vain tehtävän laatimisen haasteisiin, koska toimivuuden arviointi vaatii sen verran resursseja (sekä aikaa, osaamista että parhaassa tapauksessa myös välineitä), etten usko juuri kenelläkään opettajalla olevan siihen mahdollisuuksia tavallisen työaikansa puitteissa.

Tehtävän laadinta alkaa taitotasoista
Testitehtävän tekeminen ei ala ”kivasta tekstistä”. Se alkaa päinvastoin melko kuivasta tekstistä, nimittäin Eurooppalaisesta viitekehyksestä ja sen taitotasokuvaimista. Monella on varmaan työhuoneessa tämä Euroopan neuvoston julkaisema sininen kirja, mutta sen sijasta kannattaisi käyttää Viitekehyksen uutta täydennysosaa. Sen voi ladata englanniksi Euroopan unionin sivuilta osoitteesta https://rm.coe.int/common-european-framework-of-reference-for-languages-learning-teaching/16809ea0d4. 

Viitekehys antaa sananmukaisesti raamit tekemiselle: mitä milläkin tasolla pitäisi ymmärtää, mitkä aiheet ja tekstilajit sopivat, mitä materiaalista voi pyytää tekemään.

Esimerkiksi melko alkuvaiheessa tasolla A2.1 pitäisi pystyä löytämään lyhyistä ja yksinkertaisista jokapäiväisistä teksteistä ennakoitavissa olevia keskeisiä tietoja sekä ymmärtämään yksinkertaisia, kuvin tuettuja ohjeita. Aihe- ja tekstilajiesimerkkeinä mainitaan lyhyet urheilu-uutiset, lääkereseptit, yksinkertaiset varausvahvistukset, arjen mainokset ja aikataulut sekä yksinkertaiset kuvaukset jostakusta henkilöstä. Tätä taustaa vasten on helpompi nähdä, miksi jokin sinänsä hauska ja erikoinen eläinuutinen ei ehkä sovi A2.1-tasolle: aihepiiri ei ole tuttu eikä tapahtuma odotuksenmukainen.

Kun on löydetty kohderyhmälle relevantti aihe ja tilanne, on tutkittava tekstin haastavuutta: kuinka pitkä se on, millaista sen kieli on ja kuinka paljon tuttua tai vierasta sanastoa se sisältää. Esimerkiksi A2.1-tasolla tekstin on oltava lyhyt ja yksinkertainen, mahdollisesti kuvitettu. Kieli on yksinkertaista ja sanasto kaikkein tavallisinta. Alkuvaiheen oppijan tulisi ymmärtää tekstistä suurin osa.

Tekstistä kysymyksiksi
Tekstejä on A- ja usein B-tasollakin yksinkertaistettava, mutta sitä ei kannata rynnätä tekemään ennen kuin on laatinut kysymykset. Kysymysten laadinnan voi aloittaa vaikkapa siitä, miten kyseessä olevaa tekstilajia luetaan: mainoksesta haetaan erilaisia tietoja kuin lyhyestä tarinasta. Tekstin voi antaa vaikkapa kollegoille luettavaksi, ja pyytää heitä alleviivaamaan siitä keskeisinä pitämänsä asiat. Merkintöjä vertailemalla selviää, mikä on useimpien mielestä keskeistä. Sitten pääsee miettimään, miten asioita voisi kysyä, ja sen perusteella valitsemaan sopivinta tehtävätyyppiä. Viitekehys ei ota kantaa esimerkiksi avokysymysten tai monivalintatehtävien käyttöön.

On tärkeää tarkistaa Viitekehyksestä, millaista ymmärtämistä milläkin tasolla voi edellyttää. Teksti itsessään ei tee tehtävästä jonkin tasoista, vaan kysymyksillä on iso merkitys vaikeustasoon. A2.1-tasolla voi esimerkiksi poimia yksinkertaisia ja ennakoitavia tietoja, ymmärtää pääasiat tuttua aihetta käsittelevästä lyhyestä uutisesta tai ymmärtää yksinkertaiset, kuvitetut ohjeet. Mikäli mahdollista, tehtävän olisi hyvä mitata mahdollisimman monenlaista ymmärtämistä, mutta alemmilla kielitaitotasoilla variaatiota on luonnollisesti vähemmän.

Kysyminen on tekniikkalaji
Kysymysten kielen on oltava yksinkertaisempaa kuin ymmärrettävän tekstin, jotta ei kävisi niin, että opiskelija ymmärtää tekstin mutta ei kysymyksiä. Taitotasosta riippuu, kuinka paljon kysymyksessä voi olla luettavaa. Avokysymyksissä pitää välttää mahdollisuutta kopioida vastaus, mutta kaikkein alemmilla tasoilla tätä ei aina voi välttää sanaston suppeuden vuoksi. Samat sanat kysymyksessä ja tekstissä voivat helpottaa ymmärtämistä liikaa; toisaalta voi olla reilua, että jokin kysymyksen sana ohjaa keskittymään oikeaan kohtaan luettavaa tai kuunneltavaa tekstiä. 

Monivalinnoissa vastausvaihtoehtojen pitää olla symmetrisiä: suurin piirtein yhtä pitkiä, rakenteiltaan samankaltaisia ja merkitykseltään samansuuntaisia. Kun vaihtoehdot järjestetään pituusjärjestykseen, oikean vaihtoehdon pitäisi osua melko tasaisesti A-, B- ja C-vaihtoehtoihin. On muuten mielenkiintoista huomata, kuinka oikea vaihtoehto on usein selvästi lyhyin tai pisin. Kysymystä muotoilemalla pituutta pystyy kuitenkin yleensä säätelemään.

Kysymyksiin pitää löytyä vain yksi oikea vastaus – asia, jonka luulisi olevan itsestään selvää. Silti toisinaan näkee kysymyksiä, joissa yksikään vaihtoehto ei ole täysin oikein tai toinenkin vastaus olisi oikeastaan oikein. Vastaus ei saa edellyttää maailmantietoa tai vaikkapa laskutaitoa; toisaalta maailmantieto ei saa riittää oikein vastaamiseen, vaan kysymyksen on aina edellytettävä tekstin lukemista tai kuuntelemista. Kannattaa myös tarkistaa, ettei oikea vastaus löydy vahingossa jostakin muusta kohtaa tekstiä ja ettei se riipu johonkin toiseen kysymykseen oikein vastaamisesta. Voi olla mielenkiintoista antaa pelkät kysymykset (siis ilman tekstiä) kollegoille vastattavaksi: silloin näkee, kuinka pitkälle pelkillä päättelytaidoilla ja hyvillä strategioilla voi päästä.

Kun kysymykset ovat valmiit, aletaan karsia ja muokata tekstiä. Aivan alimmilla tasoilla ylimääräistä luettavaa tai kuunneltavaa jätetään vain vähän. Tekstiin pitäisi kuitenkin jäädä jotain vääriin vastauksiin houkuttavaa. Karsiminen on hyvä tehdä varoen ja säilyttäen aina alkuperäinen teksti. On huomattavasti vaikeampaa yrittää vaikeuttaa tekstiä, jos siitä on muokattu välillä liiankin yksinkertaiseksi.

Mitä muuta?
Testausorganisaatioissa tehtävänlaadintaa seuraa koekäyttö sadoilla osallistujilla, tilastollinen ja laadullinen tarkastelu, muokkaus ja uusi koekäyttö ja analyysi. Tilastollisessa analyysissa tarkastellaan muun muassa kysymysten toimivuuden johdonmukaisuutta, erottelukykyä, arvausta, suhteellista vaikeustasoa ja ylipäänsä tulosten luotettavuutta. Vasta kun tehtävät on todettu toimiviksi, niille asetetaan pisterajat standard settingissä, joka on taas oma proseduurinsa.

Tähän kaikkeen ei oppilaitoksissa ymmärrettävästikään ole mahdollisuuksia. Siitä huolimatta kannattaa pyrkiä laatimaan tehtävät mahdollisimman hyvin. Jatkuvaan arviointiin tai kevyempään arviointiin tämä saattaa riittää. Painoarvoltaan merkittävämpiin arviointitilanteisiin suosittelen kuitenkin valmiiden, standardoitujen testien hankkimista siihen perehtyneiltä asiantuntijoilta. Ystäväpiirille voi hyvin kokata itse, mutta tärkeisiin kahdensadan hengen juhliin on parempi tilata kokenut pitopalvelu.

Elina StordellKielitaidon arvioinnin asiantuntija


Kannattaako kielitaidon arviointia tehdä etänä?

2022-08-16
 Kielitaidon arviointi on vaikeaa. Vielä vaikeampaa on laatia hyvin toimiva testi. Siksi en halua pilata kumpaakaan etätestauksella.

Vaihtelevat valmiudet luovat epätasa-arvoa
Testauksen peruslähtökohta on toistettavuus: testin tulos ei saa riippua esimerkiksi testitilanteesta, testimateriaalista tai arvioijasta. Etätestauksessa testaustilanne voi asettaa osallistujat hyvin epätasa-arvoiseen asemaan. 


Etätestauksen perustyökalu on tietokone, joskus myös puhelin. Lähtötason arvioinnissa osallistujat ovat hyvin heterogeeninen joukko kuntien työvoimahallinnon asiakkaita, ja useimmilta heistä puuttuu tietokone. Puhelimellakin saa tietysti testilinkit auki, mutta lukeminen ja vastaaminen on hankalaa kännykän pienellä näytöllä. Ihan kaikilla asiakkailla ei aina ole edes omaa puhelinta, jolloin haastattelu ja testit on sovitettava jonkun perheenjäsenen aikatauluihin. 


Välineiden lisäksi puuttuu osaamista. Esimerkiksi tekstiviestillä lähetettävä linkki osataan avata, mutta vähänkin useampaa klikkausta vaativat sähköiset testiohjelmat ovat monelle liian vaikeita. Eikä linkin avaaminenkaan ihan yksinkertaista ole: yllättävän monen koulutetunkin asiakkaan on vaikeaa avata ja lähettää viestejä, ottaa kuvia ja käyttää kaiutintoimintoa puhelun ollessa käynnissä.


Ammatillisten koulutusten etäkartoituksissa osallistujien valmiudet ovat jo paremmat, mutta silti tekniset seikat aiheuttavat toistuvasti harmia: Teamsissa kamera tai chatti ei toimi ja video pätkii. Testiaikaa kuluu hukkaan, ja stressitaso nousee muutenkin jännittävässä tilanteessa.Haasteellisissa tilanteissa asiakkaiden mahdollisuudet saada apua ovat nekin epätasa-arvoiset. Kaikilla ei ole ketään auttamassa kotona (tai naapurissa: kerran kuulin, kuinka asiakas tassutteli tohveleissa porraskäytävään soittamaan naapurin ovikelloa), ja pienellä kielitaidolla on vaikea ymmärtää puhelimitse annettuja ohjeita. 


Totuuden nimessä on lisäksi sanottava, että testin järjestäjienkin valmiudet voivat vaihdella. Onnistuneessa etätestauksessa pitäisi olla käytössä helppokäyttöinen sähköinen ohjelmisto, mikä taitaa olla utopiaa useimmille oppilaitoksille. Pdf ei etätestistä käy, eikä Formsin tapaisellakaan ratkaisulla päästä kovin pitkälle.


Luotettavuutta on vaikea taata
Etätestauksen luotettavuutta on hyvin vaikea taata. Vaikka osallistujilta edellytettäisiin kameran pitämistä auki, valvoja ei silti näe, millaisia apuneuvoja osallistujalla on käytössään. Monista vastauksista näkee, että Googlessa on käyty. Toiseksi testimateriaalin leviämistä on vaikea estää. En ole vielä nähnyt kenenkään osallistujan kuvaavan tietokoneen näyttöä puhelimella, mutta kuvakaappauksiahan saa otettua huomaamattomasti. Tiedän jo lähitestauksesta, että asiakkaat haluavat ottaa testeistä kuvia ihan viattomassakin mielessä. Testipisteen ratkaisu oli uhrata vanhimmat testiversiot etätestaukseen eikä käyttää niitä enää myöhemmin missään muualla.


Jotakin on toki tehtävissä luotettavuuden parantamiseksi. Testilinkki voi olla kertakäyttöinen, mutta kannattaa varautua siihen, että asiakasta kohden tarvitaan useita käyttäjätunnuksia ja salasanoja, kun ohjelma vahingossa suljetaan. Testiaikaa voidaan rajoittaa ja taaksepäin siirtyminen estää. Kuullun ymmärtämisen testeissä kuuntelukertojen määrä voidaan rajata. Äänitiedostot voi jopa soittaa kokonaan valvojan koneelta, mutta ratkaisu tuntui kieltämättä kovin vanhanaikaiselta, kun sitä kokeilimme.


Moniajoa puhelimen molemmissa päissä
Jos joku ajattelee etätestauksen tuovat säästöä, niin voi ajatella uudelleen. Ohjeistaminen vei selvästi enemmän aikaa. Toiseksi Testipisteen kokemuksen mukaan yhteydenotot puolin ja toisin lisääntyvät: asiakasta joudutaan tavoittelemaan useita kertoja, testit lähetetään ehkä yksi kerrallaan aina edellisen valmistuttua, ja monia pitää maanitella jatkamaan testi loppuun. Tuntuu siltä, että osan on vaikea ottaa ”puhelintestiä” todesta: haastattelu ja lukutehtävä näyttivät sujuvan autoa ajaessakin, sillä vasta kirjoitustehtävän kohdalla asiakas pyysi yllättäen odottamaan hetken, että hän saisi auton parkkiin bussipysäkille. Tavallaan ymmärrän päiväkoti- ja kauppareissuilla olleita asiakkaita, koska tarkan kellonlyömän sijaan heille oli annettava pelkät suuntaa antavat aikavälit.


Testaajan kannalta etätestaus voi olla kaoottista. Itselläni oli näytöllä auki 10–15 välilehteä: eri pikaviestimet, sähköposti, opiskelijarekisteri, viranomaisen ajanvarausjärjestelmä, testaajien yhteinen excel, josta näki ketkä asiakkaat oli jo hoidettu, testimateriaalit ja lähetettävät testilinkit, ohjeet, palauteviestit… Samaan aikaan oli hoidettava useita keskeneräisiä asiakkaita: yhdelle piti lähettää seuraava testi, toista muistuttaa lähettämään vastaukset, kolmatta neuvoa, neljännen kanssa sopia lähitestausaika… ja uudellekin asiakkaalle olisi pitänyt soittaa aikataulussa. Ei ihme, että harvoin lähtötason arviointia tekevät kollegat olivat kauhuissaan tullessaan vuosilomasijaisiksi.


Jotain hyvääkin
Toki etätestauksessa on etunsakin. Niitä ei vain ole kovin monta. Osallistumisprosentti oli yllättäen tavanomaista korkeampi, mikä johtui kyllä yksinomaan Testipisteen sinnikkäistä haastattelijoista. Asiakkaille soitettiin kerta toisensa jälkeen, ja aikatauluissa oltiin joustavia. Niinpä työssä olevat ja flunssapotilaatkin pystyivät osallistumaan. Toisaalta osa asiakkaista katosi vähin äänin. Lähitestauksessa testit jäävät hyvin harvoin kesken.


Asiakaspalautetta tuli tavallista enemmän sekä henkilökohtaisina viesteinä että palautelinkin kautta, ja se oli 97,5-prosenttisesti kiittävää. Asiakkaat kokivat tilanteen sujuvaksi ja ohjeistuksen riittäväksi:

* I liked the way this test was conducted. The person on the other side of phone was very patient and explained me everything in details. Especially in corona times when you prefer not to go outside, conducting telephonic test is a good option.
* It was a good experience; the test process is well designed. The way the test is conducted is convenient and the evaluator explains well to understand about all the sections.
* Très bonne expérience, professeur a le sourir dans la voix et s'explique clairement et doicement afin de comprendre son message, très enchantée de cette expérience.

Milloin tekisin etätestausta?
Kun nyt vuonna 2 jälkeen koronan teimme omikronin myötä Testipisteessä jälleen valintaa lähi- ja etätestauksen välillä, päädyimme valitsemaan turvavälit ja FFP2-maskit. Lähitestauksessa pystymme takaamaan tasa-arvoisemman testitilanteen ja auttamaan asiakkaitamme enemmän, voimme toteuttaa arvioinnin luotettavasti emmekä joudu luopumaan mistään testeistä asiakkaiden testiteknisten vaikeuksien vuoksi.


Tulevaisuudessa tarjoaisimme kuitenkin mielellämme hybriditestausta pitkien matkojen päässä asuville alkuvaiheen kielenoppijoille. Haastattelu ja yksinkertaisimmat testit onnistuvat puhelimessakin, ja monelle lähtötason arviointiin ohjatulle ne riittävät, koska suomen kielen taitoa ei vielä ole. Laajempiin suomen testeihin olisi sitten tultava paikan päälle. Vaikka olemme korona-aikana ottaneet käyttöön uuden ja astetta turvallisemman ja monipuolisemman sähköisen ohjelmiston, valvonnan haasteet ovat edelleen olemassa.


Elina Stordell on kielitaidon arvioinnin ja suomi toisena kielenä -opetuksen asiantuntija. Häntä kiinnostaa etenkin laadukas ja luotettava kielitaidon arviointi sekä kielitaidon merkitys yhteiskunnassa. Vapaa-aikanaan hän lukee liikaa dekkareita ja syö liikaa salmiakkia.



Kielitaito kansalaisuuden saamisen esteenä?

2022-06-10
Ei ole poliittisesti kovin korrektia vaatia maahanmuuton rajoittamista. Niinpä likainen työ on monessa eurooppalaisessa maassa ulkoistettu asettamalla oleskeluluville ja/tai kansalaisuudelle kovat kielitaitorajat.

Suomen kansalaisuuden kielitaitovaatimus

Suomessa kansalaisuutta hakevan maahanmuuttaneen on osattava suomea, ruotsia tai suomalaista/suomenruotsalaista viittomakieltä tasolla B1.1.

Mitä sitten tarkoittaa, että kielitaito on tasolla B1.1? Se tarkoittaa, että henkilö on juuri ja juuri saavuttanut itsenäisen kielenkäyttäjän tason. Hän ymmärtää pääkohdat selkeistä, usein esiintyvistä viesteistä esimerkiksi työssä ja vapaa-ajalla. Hän pystyy tuottamaan yksinkertaista tekstiä tutuista aiheista. Hän pystyy kertomaan tapahtumista, selittämään lyhyesti mielipiteitään ja kertomaan suunnitelmistaan. Euroopan neuvoston virallinen käännös Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoista


Toisin sanoen tällainen henkilö hoitaa (usein pakon edessä) tavallisia arjen asioitaan suomeksi, mutta se ei ole helppoa. Kuten näkyy, Euroopan neuvoston sivuilta löytyvä virallinen suomenkielinen käännös on täynnä rajoituksia: pääkohdat, usein esiintyvät tekstit, tutut aiheet, lyhyesti.


Ovatko kielitaitovaatimukset ajantasalla?

Suomi ei ole kielitaitovaatimuksissaan poikkeus. Vaatimuksia on kaikkialla, ja ne kovenevat koko ajan.

Osallistuin Erasmus+rahoituksella eurooppalaisten kielitaidon arvioinnin asiantuntijoiden konferenssiin European Association for Language Testing and Assessment (ealta.eu.org) kesäkuussa 2022. Erityisen paljon ajattelemisen aihetta antoi Bart Deygersin esitys, jossa hän kertoi Belgian kiristyneestä kielipolitiikasta.


Ennen vuoden 2015 turvapaikanhakija-aaltoa kielitaidon osoittamiseen riitti Belgiassa kielikurssille osallistuminen, nyt pakollisesta kielitestistä on saatava taso B1. Testin tulokset ovat rumat. Vähän koulutetuista vain 30 prosenttia saavuttaa vaaditun tason, korkeasti koulutetuista yli 90 prosenttia. Testi ei mitenkään huomioi sitä, että monella osallistujalla on heikko koulutustausta. Kaikkein heikoimmat tulokset tulevat kirjoittamisen testistä, ja Deygers kysyykin aiheellisesti, pitäisikö virallisia kielitaitovaatimuksia olla vain suullisissa taidoissa, toisin sanoen puhumisessa ja puheen ymmärtämisessä.


Suomessa monet maahanmuuttaneet osallistuvat kotoutumiskoulutukseen, jossa vain kolmannes saavuttaa tavoitetason B1.1. VTV-Tarkastuskertomus-15-2018-Kotoutumiskoulutus.pdf Samoin yleisessä kielitutkinnossa heikoimmat tulokset tulevat kirjoittamisen testistä (Sari Aholan kommentti postaukseeni LinkedInissä – huomaa kuitenkin, että parhaat tulokset saadaan yllättäen luetun ymmärtämisen testistä).


Deygersin ehdotus pelkästä suullisesta kielitaidosta kansalaisuuden vaatimuksena  on ehdottomasti harkitsemisen arvioinen. Voi myös kysyä, voisiko taidoksi riittää pykälää alempi, eli A2-taso, jos se on useimpien kohdalla todellisuutta. Lisäksi on varmistettava riittävät mahdollisuudet opiskella kieltä, eikä missään nimessä lyhennettävä kotoutumiskoulutuksen kestoa.


Ei kulttuuri- ja  yhteiskuntatesteille

Monissa maissa kansalaisuusvaatimuksiin liittyy myös kulttuuri- ja yhteiskuntatuntemusta mittaavia KoS-testejä (Knowledge of Science). Olen erittäinen tyytyväinen siihen, ettei tällaisia testejä ole otettu käyttöön meillä!

Ealtan konferenssissa Anna Mouti tarkasteli Kreikassa käytössä olevaa KoS-testiä. Kreikan kielitaitovaatimus on teoriassa alempi kuin Suomessa, sillä testistä on saatava taso A2. Todellisuudessa rima on kuitenkin korkeammalla: 17-sivuinen Kreikan maantieteen, kulttuurin, historian ja poliittisten instituutioiden tuntemusta mittaavan testin opetusmateriaali on nimittäin vaativuudeltaan B2-tasoa. Ei siis ole edes yritetty mahdollistaa A2-tasoisen kielenoppijan läpipääsyä testistä! Testimateriaali ja siihen liittyvä satojen kysymysten kysymyspankki on tarkoitus opiskella itsenäisesti. Kokeessa on sitten vastattavana satunnainen 20 kysymyksen setti. 


Kuinkahan moni suomalainen osaisi vastata oikein kysymyksiin esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta Suomessa tai sisällissodan kulusta?


Joissakin maissa testeissä on mukana arvoihin liittyviä kysymyksiä, mutta tietenkin jokainen kansalaisuuden haluava vastaa testissä, että sukupuolet ovat samanarvoisia riippumatta siitä, mitkä ovat todelliset mielipiteet. 


Tällaiset arvoja ja tietoja mittaavat testit tuntuvat hyödyttömiltä, ja toivon, etteivät ne tule koskaan käyttöön Suomessa. Ilmeisesti jonkinlaista noloutta asiaan liittyy myös Kreikassa, koska tutkija ei yrityksistään huolimatta pystynyt selvittämään, mitkä tahot ovat uuden kansalaisuustestin laatijoita.


Mitä voi tehdä?

Konferenssissa tuli eri tilanteissa esiin toive, että kielitaidon arvioinnin asiantuntijoiden ja alan instituutioiden olisi toimittava aktiivisemmin. Ei tule pitää itseään epäpoliittisena ihmisenä, vaan on tultava tietoiseksi virkamiesten ja poliitikkojen toimintatavoista. Vain tuntemalla päätöksenteon prosessia on mahdollista löytää tapoja vaikuttaa lopputulokseen.

Elina Stordell





Testipisteen tusina: 12 vuotta testausta

2022-04-06
Testipiste juhlii 12-vuotissynttäreitään! On ollut ilo saada kehittää eturivissä niin lähtötason arviointia kuin kotoutumiskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kielitaidon arviointia. Vuosien varrella olemme tavanneet kymmeniä alastaan innostuneita suomi toisena kielenä -opettajia ja maahanmuuttajien ohjaukseen perehtyneitä virkamiehiä. Toivottavasti yhteistyömme jatkuu vastakin!

Ensiaskeleet ESR-rahalla

Testipiste saa kiittää olemassaolostaan Lady Testipistettä eli Kristel Kivisikiä. Kristel uskalsi unelmoida suuria ja hakea ESR-rahoitusta pääkaupunkiseudun yhtenäisen lähtötason arviointimallin kehittämiseksi. Hankehakemus meni läpi Uudenmaan ELY-keskuksessa, ja huhtikuussa 2010 neljä pääkaupunkiseudulla toiminutta kotoutumiskoulutuksen järjestäjää eli Axxell, Amiedu (nykyisin Taitotalo), Edupoli (nykyisin CareeriaPlus) ja Eiran aikuislukio aloittivat yhteistyön Testipisteessä.

Olemme aina tähdänneet laadukkaaseen, kansainvälisten standardien mukaiseen arviointiin. Ei siis ihme, että aloitimme toiminnan osallistumalla Ealtan (European Association for Language Testing and Assessment) Collaboration in Language Testing and Assessment -konferenssiin Haagissa. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että vielä tuolloin esitysten sisällöt menivät melkein järjestään yli ymmärrykseni, niin eri tasolla arviointityöskentely oli muualla Euroopassa. 


Kotoraiteen mallista Testipisteen malliin

Ihan tyhjästä ei Testipistekään tietysti aloittanut. Oppilaitoksilla oli vuosien kokemus omista ja oppilaitosten yhteisistä lähtötason arvioinneista, ja ensimmäiset testausmallit ja testit oli kehitetty aiemmassa Kotoraide-hankkeessa. Kotoraiteen kauneimpana kukkana on jäänyt elämään monella nimellä tunnettu opiskeluvalmiuksien testi, alias nader-pader, alias rakenteellinen hahmottaminen, alias logiikkatesti. Sen idea on muuten tuontitavaraa Belgiasta hollanti toisena kielenä -koulutuksesta.

Lähtötason arvioinnin runko on pysynyt melko muuttumattomana jo toistakymmentä vuotta. Malliin kuuluu taustahaastattelu sekä opiskeluvalmiuksia ja suomen kielen taitoa mittaavat testit. Malli on aina ollut joustava: kullekin asiakkaalle valitaan tarpeelliset testit, eikä mitään turhaa tehdä.


Testaus käynnistyi varovasti. Syksyllä 2010 asiakkaita kävi vain 2–3 päivänä joka toinen viikko. Nuorimmat ovat olleet 17-vuotiaita ja vanhimmat yli kuusikymppisiä. Tulijoita on aina ollut kaikkialta maailmasta, vaikka maailmanpolitiikan tilanteet näkyvät tietysti asiakasvirroissa. Vain yksi ryhmä on jäänyt historiaan: inkeriläiset paluumuuttajamummot.


Kasvua, hermoilua ja etää

ESR-rahoitus päättyi vuoden 2013 lopussa, ja siirryttiin kilpailutuksiin. Olemme muutaman vuoden välein joutuneet hermoilemaan kovien tarjouspyyntöjen kanssa, mutta toistaiseksi olemme aina saaneet täydet laatupisteet ja tulleet selväksi ykköseksi. Jaska Jokusen sanoin: Meni hyvät hermoilut hukkaan!

Testipiste hoitaa nykyään koko Uudenmaan lähtötason arvioinnin, mutta mallimme ja materiaalimme ovat olleet ja ovat edelleen laajassa käytössä valtakunnallisesti aina Keminmaata myöten. Uudellamaalla testaamme nykyään tarvittaessa jopa viitenä päivänä viikossa, ja kahdentoista vuoden aikana asiakkaita on ollut yli 40 000. Suurin osa on edelleen kuntakokeilujen ja työvoimahallinnon asiakkaita, mutta mukaan on mahtunut kaupunkien maahanmuuttajapalvelujen asiakkaita, itse maksavia sekä Kelan kehittämishankkeiden asiakkaita tai peruskoulujen hakijoita.


Mielenkiintoinen mutta työläs kokemus oli myös käydä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella haastattelemassa ja arvioimassa tuhat turvapaikanhakijaa vuoden 2016 alussa.


Uusimpia muutoksia lähtötason arvioinnissa on ollut etätestauskäytäntöjen luominen tyhjästä. Noin puolentoista vuoden ajan teimme arviointia lähes poikkeuksetta etänä, joten näkemystä etäarvioinnin eduista ja haasteista on ehtinyt kertyä. Yksi konkreettinen koronasta seurannut edistysaskel oli siirtyminen adaptiiviseen testaukseen, jossa ainakin suomi toisena kielenä -puolella olemme saaneet tehdä pioneerityötä.


Osaamisen jakamista meillä ja maailmalla

Testipisteen tavoite on alusta alkaen ollut jakaa osaamistaan ja levittää arviointiosaamistaan valtakunnallisesti. Vaikka kovasti jännittikin, aloitimme jo hankkeen alkuvaiheessa kolmen päivän koulutuskokonaisuuksilla, joissa osallistujat kehittivät muun muassa jatkuvan arvioinnin materiaalia omaan opetukseensa. Sittemmin olemme järjestäneet kymmeniä koulutuksia: testimateriaalien käyttöönottokoulutuksia, kaikille avoimia arviointiaiheisia koulutuksia, oppilaitosten, opettajayhdistysten ja ELY-keskusten toiveiden mukaan räätälöityjä koulutuksia, luentoja ja esityksiä OPH:n tarpeisiin… Olemmepa kerran järjestäneet oman kansainvälisenkin konferenssin Paasitornissa. Onnellinen se, jolla on Testipisteen turkoosi konffakassi vielä tallessa! Kahdesti Testipiste on päässyt esiintymään myös kansainvälisille areenoille Ealtan ja Alten vuosittaisiin konferensseihin. Hui, se oli jännittävää!

Koulutusten lisäksi tuotamme jatkuvasti testimateriaaleja oppilaitosten käyttöön. Lähtötason arvioinnin materiaaleja emme kilpailutusten vuoksi voi enää luovuttaa ulkopuolisille, mutta kotoutumiskoulutuksen aikaiseen ja päättövaiheeseen tehdyt materiaalit ovat laajassa käytössä. Viime aikoina olemme laatineet arviointivälineitä, jotka soveltuvat kotoutumiskoulutuksen lisäksi esimerkiksi ammatillisen koulutuksen, aikuisten perusopetuksen ja vapaan sivistystyön käyttöön.


Suuntana tulevaisuus

Syntymäpäivänä on hyvä paitsi muistella menneitä, myös katsella tulevaisuuteen. 

Ensimmäiseksi toivoisin lähtötason arvioinnissa siirtymistä pois kilpailutuksista. Nyt on nähty, mitä keskenään eri tavoin toteutetuista kilpailutuksista seuraa. Yhdellä alueella hinnan painoarvo voi olla 20 prosenttia, toisella 80 prosenttia. Jollain alueella arviointi on keskitetty, mutta toisaalla jaettu usean koulutuksenjärjestäjälle, jotka eivät sitten löydä yhteisiä toimintatapoja. Harvalla toimijalla on mahdollisuuksia kehittää laadukkaita arviointivälineitä, kun toiminta on kahden vuoden välein katkolla. Ja voin kertoa, että testinkehittäminen on kallista, konkreettisista ohjelmistoista alkaen.


Toiseksi olisin toivonut uudelta kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelmalta yhtenäistä päättöarviointia. Se olisi niin opiskelijan, opettajan, oppilaitoksen, seuraavan oppilaitoksen kuin viranomaisen etu. Myös Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus esittää vertailukelpoisen tiedon keräämistä kotoutumiskoulutuksesta. Valitettavasti uusi opetussuunnitelma ei tähän vielä ohjaa, mutta emme anna sen masentaa vaan jatkamme laadukkaiden arviointimateriaalien laatimista.


Kuten yhdessä vanhimmista kuullun ymmärtämisen tehtävistämme sanotaan: Et sellasta. Ei mitään pieniä tavotteita, mut ei sitä mihinkään pääse, jos ei aseta tavotteita tarpeeks korkeelle.


Elina Stordell

 

Luotettava, eettinen ja tehokas: adaptiivinen kielitesti käyttöön

2021-12-14
 Testipiste siirtyi joulukuussa käyttämään adaptiivisia suomen kielen testejä. Niissä on jotain vanhaa, paljon uutta eikä mitään turhaa. 

Mitä adaptiivinen testi tarkoittaa?  
Adaptiivisella testillä tarkoitetaan testiä, joka mukautuu jatkuvasti testattavan henkilön taitojen mukaan. Testi valitsee kysymykset sen perusteella, miten testattava suoriutuu: jos vastaa oikein, saa haastavampia kysymyksiä, jos erehtyy, saa astetta helpompia kysymyksiä. 

Jos asia on sinulle uusi, kokeile vaikka tätä maksutonta, monikielistä Dialang-testiä. http://148.88.22.223/

Miksi adaptiivinen testi?
Siirtymä perinteisestä ”kiinteästä” testistä adaptiiviseen ei ole mutkaton, mutta se kannattaa.

Testattavan henkilön kannalta mukautuva testi on tehokas ja miellyttävä. Aikaa säästyy, kun testi ei sisällä liian helppoja osia. Testistä jää myös parempi maku suuhun, kun testi ei myöskään sisällä liikaa omat kyvyt ylittäviä tehtäviä. Perinteisillä testeillähän testaustilanne voi olla joillekin hyvinkin masentava: jos testi on liian vaikea omaan osaamiseen nähden, lannistuu lopullisesti eikä halua enää edes yrittää opiskella.

Testin järjestäjän kannalta on yksinkertaisempaa käyttää yhtä testilinkkiä kuin montaa eritasoista testiä. Lisäksi on harvinaisempaa, että testattavalle annettaisiin liian helppo tai liian vaikea testi, jolloin tulos voi olla vaikka ”alle A2.1” tai ”alle 3”. Lopullisesti tästä ongelmasta päästään toki vasta siinä vaiheessa, kun testi oikeasti kattaa kaikki tasot pre A1:stä C2:een. Adaptiivisen testin tulokset saadaan automaattisesti reaaliajassa, koska ohjelma edellyttää sellaisia tehtävätyyppejä, jotka on mahdollista pisteyttää automaattisesti. 

Arvioijan kannalta luotettavuutta parantaa, että arvaamismahdollisuudet vähenevät. Ohjelma päättää testin, kun oikeita vastauksia ei ole riittävästi tai vaihtoehtoisesti vääriä vastauksia kertyy liikaa. Näin ollen hajanaiset irtopisteet sieltä täältä jäävät saamatta. Lisäbonus on, että testi sisältää enemmän variaatiota, koska ohjelma valitsee kullekin vastaajalle kysymyksiä yksilöllisesti ja vähentää näin mahdollista lunttausta vastauksia vieruskaverilta.

Mitä siirtyminen adaptiiviseen testaamiseen vaatii?
Kuten kaikessa arvioinnissa, tarvitaan luotettaviksi ja toimiviksi todetut testit. Kysymyspankin on oltava iso, todennäköisesti jopa isompi, kuin aluksi luulisi: Adaptiivisen testin kysymykset ovat yleensä irrallisia, kun taas perinteisissä ”kiinteissä” testeissä yhteen tekstiin liittyy yleensä useita kysymyksiä. Vanhoja testejä on haastavaa pätkiä osiin niin, että teksti pysyy mielekkäänä ja kohtuumittaisena ja että kysymykset edelleen kattavat useita funktioita ja lukemisen/kuuntelemisen tapoja.

Jotta adaptiivisen testin ominaisuuksista saa kaiken irti ja jotta testi varmasti on tasalaatuinen ja luotettava, on oltava tarkka tieto kysymysten vaikeustasosta. Emmehän halua, että ohjelma sattuu valitsemaan yhdelle helpoimmat B1.1-tason kysymykset ja toiselle kaikkein vaikeimmat.

Ennen ohjelmiston valintaa on hyvä olla käsitys adaptiivisen testin logiikasta ja omista tarpeista, jotta ohjelmiston toimittajalta osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Testipisteellekin kävi useasta palaverista huolimatta niin, että meille myytiin meille sopimaton lisäosa, joka kylläkin saatiin vaihdettua sopivampaan, kun asia konkretisoitui hankintaan sisältyneissä käyttöönottokoulutuksissa.

Mikä mietityttää?
Yhtä jännittävää kuin uuden oppiminen ja uusien testien käyttöönotto oli, on myös uuden datan kertyminen. Odotan malttamattomana hetkeä, kun pääsen tekemään tilastoanalyysia uudesta aineistosta. Miten aiemmin hyviksi ja erinomaisiksi todetut kysymykset toimivat uudessa ympäristössä?

Jatkossa testimateriaalia laatiessa otetaan alusta alkaen huomioon sen sopivuus adaptiiviseen testiin. Pohdittavaa on varmasti ainakin siinä, miten erillisillä kysymyksillä voidaan todeta edistyneempiä tasoja ilman, että luettavan/kuunneltavan materiaalin määrä kasvaa kohtuuttomaksi kysymysmäärään verrattuna. Adaptiivisen testin yksi tavoitehan on lyhentää testiä.

Avoimia kysymyksiä siis riittää, mutta tekemällä oppii. Pian meillä on lisää kokemuksia kerrottavana. 

Elina Stordell on kielitaidon arvioinnin ja suomi toisena kielenä -opetuksen asiantuntija. Häntä kiinnostaa etenkin laadukas ja luotettava kielitaidon arviointi sekä kielitaidon merkitys yhteiskunnassa. Vapaa-aikanaan hän lukee liikaa dekkareita ja syö liikaa salmiakkia.

Älä vaadi täydellistä kielitaitoa – selvitä, millainen kielitaito riittää

2021-10-01
Tapahtui töissä: Haastattelin afrikkalaistaustaista nuorta miestä, joka puhui minua paremmin mm. kahta eurooppalaista valtakieltä ja jolla oli paperit kansainvälisestä IB-lukiosta sekä suomalaisesta ammattikorkeasta. Hän ei ollut löytänyt töitä, ja nyt lainaan asiakasta: ”Koska työnantajat haluavat, että osaa suomea kuin syntyperäinen.”

Samasta vaatimuksesta kirjoitti Hesarissa toimittaja Anni Lassila jutussaan Suomessa on jo nyt tuhansia koulutettuja maahanmuuttajia, joille työpaikkojen ovet eivät aukea: Diplomi-insinööriksi valmistunut Perez Okah työskenteli kaksi vuotta siivoojana - Talous | HS.fi


Miten käsittämätöntä osaamisen tuhlaamista! Onko työvoimapula yhtäkkiä kadonnut taivaan tuuliin, vai miten voi olla varaa jättää palkkaamatta päteviä tekijöitä vain siksi, että heidän äidinkielensä ei ole tämän pikkuruisen maan se vähän isompi kieli?


Olen suomi toisena kielenä -opettaja enkä odota työnantajien olevan perillä kielitaidon tasoista. Uskoisin kuitenkin kaikkien ymmärtävän, että kielitaidossa on sävyjä ja että muitakin vaihtoehtoja kuin osaa täydellisesti – ei osaa ollenkaan. Seuraavassa muutama vinkki työnantajille.


Mitä työnantaja voi tehdä?

Rekrytointivaiheessa työnantaja voisi kysyä, onko hakijalla todistusta kielitaidosta. Virallisia todistuksia ovat yleisen kielitutkinnon todistukset, joilla voi hakea esimerkiksi Suomen kansalaisuutta, sekä valtionhallinnon todistukset. Näihin testeihin on kuitenkin monesti vaikea päästä, koska testipaikkoja ei ole riittävästi, ja ne maksavat. Siksi voisi kysyä myös jonkin oppilaitoksen antamaa todistusta esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen suorittamisesta tai jonkin opiston kielikurssille osallistumisesta. Pääkaupunkiseudulla monella voi olla testitulos Testipisteen suomen kielen testistä. 

Mitä kielitaidon tasot sitten tarkoittavat?

Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että todistuksissa on kerrottu kielitaidon olevan tasolla A1, A2, B1, B2, C1 tai C2.

A1 ja A2 kuvaavat alkeistaitoa. Henkilö selviää kaikkein tutuimmista rutiinitilanteista. Hänelle voivat sopia avustavat työtehtävät tai sellaiset, joissa ei tarvitse juurikaan puhua suomea. Itse olen saanut hyvää palvelua esimerkiksi A2-tasolla autopesulassa.


B1 ja B2 ovat itsenäisen kielenkäyttäjän tasoja. Näillä taidoilla opiskellaan ammattia ja ollaan työssä monella alalla. B1 riittää kansalaisuuteen – sen voisi ajatella riittävän myös monenlaisiin töihin, jotka eivät ole kovin lukemis- ja kirjoituspainotteisia. B2-tasolla kielitaito on jo niin hyvä, että keskustelukumppanin ei juurikaan tarvitse muistaa olevansa tekemisissä kielenoppijan kanssa. Tällä taidolla saa esimerkiksi Valviralta luvan harjoittaa monia sote-alan ammatteja.


C-tasot ovat sitten akateemisen kielenkäyttäjän tasoja. Jännää on, etteivät kaikki äidinkielenäänkään suomea puhuvat ole kaikilla kielenkäytön osa-alueilla näillä tasoilla. Kaikki eivät kirjoita monimutkaisia tieteellisiä artikkeleja tai pidä vaativia esitelmiä abstrakteista aiheista. Myöskään suomenkielisten nuorten kielitaito ei yleensä ole näillä tasoilla esimerkiksi vasta kehittymässä olevan kriittisen ajattelun takia.


Millaista suomea työtehtävissä tarvitaan?

Hakijan kielitaidon selvittämisestä ei vielä ole iloa, jos ei tiedetä, millaista kielitaitoa kyseiset työtehtävät edellyttävät. Ennen työpaikkailmoituksen laatimista on siis hyvä selvittää konkreettisesti samaa työtä tekevien kanssa, millaisissa työtilanteissa uuden työntekijän pitää selvitä suomeksi. Mitä pitää osata ymmärtää suullisesti, mitä lukea, puhua, kirjoittaa? Mitä työstä selviytyminen edellyttää? Myönnän, ettei tämä ole ollenkaan helppo tehtävä. Mikäli työpaikalla on yhteyksiä ammatillisiin oppilaitoksiin, neuvoa voi kysyä niiden opettajilta. Esimerkiksi Opetushallituksen rahoittamassa Ammattien Taitoavain -hankkeessa suomi toisena kielenä -opettajat laativat välineitä eri ammattialojen ja työtehtävien vaatiman kielitaidon kuvaamiseksi.

Suomen opetusta työpaikalle

Suuryritykset ostavat usein johtoportaan työntekijöilleen suomen yksityisopetusta, vaikka työkielenä olisi englanti. Isommalle työntekijäryhmälle voitaisiin järjestää suomen opetusta työpaikalla vaikka muutama tunti viikossa. TE-hallinnosta on saanut tällaisiin koulutuksiin tukea https://www.ely-keskus.fi/web/tyovoimanliikkuvuus/tyopaikkasuomi-ja-ruotsi. Ammatillisilla oppilaitoksilla on kokemusta työpaikkasuomesta erittäin monilta ammattialoilta.

Yksittäisille vieraskielisille työntekijöille koulutuksia ei ehkä ole mahdollista hankkia, mutta he voisivat saada työnantajalta tukea vaikkapa kansalaisopistojen ja vastaavien kurssimaksuihin. (Miksi muuten kulttuuri- ja virkistysetua ei voi käyttää kielikurssiin mutta käsityökurssiin voi?!) Sopivan tasoisen opetuksen valitsemiseksi työntekijälle voi tarjota kielitaidon arvioinnin, jota tekee yli 10 vuoden kokemuksella muun muassa Testipiste http://testipiste.eu/FI/testipisteesta.


Mitä korkeakoulut voivat tehdä?

Helsingin Sanomien jutussa haastateltu diplomi-insinööri muistuttaa myös korkeakoulujen roolista. Suomen opetuksen korkeakouluopinnoissa tulisi olla pakollista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulisi tarjota enemmän kielikursseja eikä vain sitä hauskaa survival-kurssia, jossa opitaan iskemään suomeksi seuraa baaritiskiltä. Minun on vaikea ymmärtää, miksi haluamme maahan ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka suorittavat tutkintonsa englanniksi ja lähtevät sitten etsimään töitä muualta. Hulluinta on ollut kohdata sote-alalta valmistuneita, jotka vasta monen vuoden opintojen jälkeen tajuavat, etteivät he voi työllistyä omalle alalleen ilman suomen kieltä. Ilahduttavaa on se, että nykyään monet ammattikorkeakoulut tarjoavat korkeakouluopintoihin valmentavaa koulutusta sekä suomen kursseja esimerkiksi avoimessa ammattikorkeakoulussa.

Entä mitä SINÄ SIELLÄ voit tehdä?

Parasta, mitä meistä jokainen voi tehdä, on puhua sitkeästi suomea. On ikävää ja epäkohteliasta tyrmätä toisen yritys puhua suomea ja vaihtaa kieleksi englanti, jota kaikki maahanmuuttajat eivät edes osaa. Puhu siis suomea mutta hidasta hiukan tahtia ja sano uudelleen. Ei ole pakko lukea läpi selkosuomiopasta, mutta yleisohjeeksi voi sanoa, että vähemmän on enemmän. Keskity olennaiseen ja ole valmis auttamaan. Halu yrittää ymmärtää auttaa jo paljon.

Ja jos sinulla ei ole vieraskielisiä työkavereita, puhu suomea ruokalähetille, taksikuskille, siivoojalle ja tarjoilijalle. Moni heistä on ihan muun alan ammattilainen – ja ehkä jonain päivänä työkaverisi.


Elina Stordell on kielitaidon arvioinnin ja suomi toisena kielenä -opetuksen asiantuntija. Häntä kiinnostaa etenkin laadukas ja luotettava kielitaidon arviointi sekä kielitaidon merkitys yhteiskunnassa. Vapaa-aikanaan hän lukee liikaa dekkareita ja syö liikaa salmiakkia.



Syksyn uutiskirje

2021-10-01
Meillä on ollut monta rautaa tulessa: olemme saaneet valmiiksi B2-tasojen testin, koulutamme OPH:n S2-kehittämispäivillä, meitä on konsultoitu koto-opsiin ja uudistuvan kotokoulutuksen tiimoilta... Lue lisää syksyn 2021 uutiskirjeestä täältä.

Testipiste mentioned as an example by OECD!

2021-05-07

I was happy to participate in a seminar for the launch of the OECD publication Making Integration Work: Language Training for Adult Migrants in the end of April.

The book summarises good practices in different OECD countries such as early access to language training, affordability, placement testing, integrating language learning with vocational training and work, new technologies, efficient co-ordination and evaluating the impact of language training.

In short, key findings are that for migrants, the language is a key to the employment and to a sense of belonging to the society. Four main challenges according to OECD are the personalisation and the quality of language training, the ease of access to such training, and finally the evaluation of the impact.

I’m very proud of our work for placement testing since 2010 – but I’m also ready to make it even better.

Elina Stordell

Language assessment specialist


Neljä toivetta kotoutumiskoulutuksen uudistuvalle päättöarvioinnille

2021-05-07

OKM on avannut keskustelua kotoutumisen edistämisen uudistustarpeesta, koska hallituksen selonteko aiheesta on ollut lausuntokierroksella. Myös OPH:ssa puidaan asiaa kotoutumiskoulutuksen uutta opetussuunnitelmaa laativassa työryhmässä. Siksi päätin pohtia, millainen olisi kaikkein hyödyllisin kotoutumiskoulutuksen lopputesti. 

 

1. Oman opettajan suorittama arviointi

Oman tai koulun toisen opettajan tekemä päättöarviointi on kannatettava ratkaisu monestakin syystä. Arviointia ei mielestäni ole hyvä ulkoistaa, vaan opettajan on tunnettava ja kannettava vastuunsa päätöksentekijänä. Vastuuta ei voi sysätä testille eikä jollekin testausinstituutiolle.  

Oman opettajan arvioinnissa on myös se etu, että testituloksen lisäksi otetaan huomioon koko koulutuksen aikainen jatkuva arviointi. Paraskin testi on kuin still-kuva: se vangitsee vain yhden hetken ja jää toisinaan epätarkaksi. Opettajan asiantuntemukseen kuuluu nähdä, milloin kuva on jostakin syystä tärähtänyt.  

En haluaisi jakaa opettajia kahteen eriarvioiseen luokkaan: niihin, jotka opettavat, ja niihin, jotka sitten arvioivat. Arviointi ja testi ovat mielestäni erottamaton osa opetusta, ja niillä on vaikutuksensa opetuksen laatuun. Tämä yhteys katkeaa tai ainakin heikentyy, mikäli arviointi karkaa kauas itse luokkahuoneesta.  

Päättöarviointi on myös ohjauksen väline, eikä pelkkä testistä saatava taitotaso ole ohjausta. Viimeiseksi arvioinnin toteuttaminen oppilaitoksessa tekee arvioinnista joustavaa ja käytännöllistä: osallistujamassat ovat etenkin pääkaupunkiseudulla valtavia, ja koulutuksia päättyy aivan nonstoppina. On kaikkien etu, että testi järjestetään heti ja sen tulokset ovat osallistujan, opettajan, seuraavan oppilaitoksen ja viranomaisen käytettävissä heti, mieluiten tietysti jo eilen. 
 

2. Yhteisessä käytössä oleva testimateriaali

Bachmanin ja Palmerin mukaan käytössä olevat resurssit: tarvittavat resurssit = testin käytännöllisyys. Laadukkaan testin laatiminen on hidasta ja kallista puuhaa. En vielä ole törmännyt oppilaitokseen, jolla ei olisi pulaa ajasta ja rahasta; yleensä myös syvällisessä testinlaadinnan osaamisessa on kehitettävää. Keskitetty testinlaadinta on etenkin pienten oppilaitosten ja yksinäisten koto-opettajien etu. Se on myös opiskelijan etu, kun hän voi paikkakunnasta ja sen tarjonnasta riippumatta saada luotettavan arvion omasta osaamisestaan.  

Arvioinnin vertailukelpoisuus on myös seuraavan oppilaitoksen etu: olisi hyvä päästä eroon jatkuvasta testirumbasta, jossa koton päättöarviointia seuraa lähes saman tien ammatillisen koulutuksen pääsykoe. Samoilla laadukkailla ja luotettaviksi todennetuilla välineillä tehty arviointi yhdenmukaistaa arviointia, vaikka sitä tekisivätkin koulutusten omat opettajat.  

Vertailtavuus on myös viranomaisen etu: on helpompi tutkia esimerkiksi koulutuksen tavoitetason saavuttamista ja päättää tarjottavasta koulutusvalikoimasta, kun käytettävissä oleva tieto on yhteismitallisempaa. 
 

3. Koko kielitaitoprofiilin kattava testi

Kotokoulutuksen osallistujat ovat heterogeeninen joukko, ja osaaminen vaihtelee paitsi osallistujien välillä, myös yhden opiskelijan eri taidoissa. On (pinta)sujuvalta kuulostava trendinuori, jolle kirjoittaminen ja asiatekstien lukeminen on tuskaa. Ja sitten on se lahjakas kielenoppija, joka imee sanaston hengitysilman mukana ja ymmärtää kielen rakenteiden logiikan valonnopeudella mutta jota ujostuttaa avata suunsa.  

Olisi toivottavaa, ettei eri osa-alueiden tuloksista jouduttaisi puristamaan niin sanottua kompromissia, joka ei pahimmassa tapauksessa anna todellista kuvaa yhdestäkään taidosta. Silloin joku jää vaikkapa ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle siksi, että heikot kirjalliset taidot piilottavat alleen paremmat suulliset taidot, ja toisaalla joku toinen hyväksytään itselleen liian vaativiin opintoihin, kunnes tie katkeaa keskeyttämiseen. 
 

4. Mukautuva testi

Valtiontalouden tarkastusviraston selvitys koton tavoitetason saavuttamisesta on karu: vain kolmannes saavuttaa tason B1.1. Kymmenisen prosenttia jää jopa A1-tasolle. (Selvityksestä ei käy ilmi, tarkoitetaanko saavuttamisella kaikkien osa-alueiden ”keskiarvoa” vai esimerkiksi yhdellä osa-alueella saavutettua taitotasoa. Sic!)  

Päättökokeen pitäisi siis kattaa jopa taitotasot A1-B2. Kaikkia tasoja alatasoineen ei luonnollisestikaan voida ahtaa samaan testipakettiin, joten testin on oltava mukautuva. Se voi tarkoittaa digitaalista ratkaisua, jossa seuraava kysymys esitetään sen mukaan, onko edelliseen vastattu oikein vai väärin, mutta mukautuvuus voidaan rakentaa toisinkin. Tässä oman opettajan tieto osallistujien osaamisesta on suureksi avuksi; ulkopuolinen testaajataho ei opiskelijoita tuntisi.  

Pääasia on, että toisaalta saadaan riittävän tarkka kuva osaamisesta (tulokseksi ei siis voida hyväksyä vaikkapa arviota ”alle B1.1”) ja että toisaalta osallistujaa ei rasiteta turhaan liian helpoilla tai liian vaikeilla tehtävillä. 

Parviäly käyttöön päättöarvioinnin kehittämisessä 

Olisi kiinnostavaa tietää, mitä mieltä sinä kotoutumiskoulutuksen opettajana, koulutuksen järjestäjänä tai hankkijana tai muutoin asianosaisena olet? Kerro, mistä olet samaa mieltä tai mitä en ole tullut ajatelleeksi. Tämän blogin tulokulma on tarkoituksella käytännönläheinen – pohditaan laadukkaan arvioinnin teoreettisempaa viitekehystä sitten toisella kertaa. 


Elina Stordell



Suomen kielen opetus hoiva-alalla

2020-12-15
Työskentelen ammatillisessa oppilaitoksessa suomen kielen ja äidinkielen opettajana. Tämän vuoden aikana olen opettanut suomea hoiva-avustajaryhmälle, jonka kaikki opiskelijat ovat maahanmuuttajataustaisia. Opiskelijoiden kielitaito on tasolla A2.2-B1.1.  

Hoiva-avustajaopintojen tavoitteena on antaa opiskelijalle valmiudet työllistyä hoiva-alan avustaviin tehtäviin. Oppilaitoksessamme opintoihin kuuluu kaksi tutkinnon osaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta (Kasvun ja osallisuuden edistäminen sekä Ikääntyvien osallisuuden edistäminen). Hoiva-avustajat toimivat asiakkaan tukena hyvinvointiin liittyvissä tukipalveluissa. Erilaisia tukipalveluja ovat esimerkiksi ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetus- ja saattajapalvelut sekä erilaiset sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut.  Käytännön työtehtävä hoiva-avustajalle on siis esimerkiksi vammaisten tai ikääntyneiden tukeminen arjen erilaisissa tilanteissa. (Pam.fi 2020.)  

Hoiva-avustajien suomen opetus aloitettiin kielikartoituksella, jotta sain ajankohtaisen kuvan opiskelijoiden kielitaidosta. Jo heti opetuksen alusta asti olemme käsitelleet sitä, miksi suomen kielitaito on tärkeää hoiva-avustajan ammatissa. Olemme pohtineet myös, missä erilaisissa tilanteissa kielitaitoa tarvitaan. Opinnot aloittaessaan opiskelijoilla ei välttämättä ole realistista käsitystä siitä, millaista kielitaitoa hoiva-avustajan työssä tarvitaan. Vaadittava kielitaito - niin suullisesti kuin kirjallisesti – tulee varmasti osalle opiskelijoista yllätyksenä. Sekä suullisen että kirjallisen kielitaidon tulee kuitenkin olla sujuvaa, jotta hoiva-alalle on mahdollista työllistyä.  

Lähdimme suomen opetuksessa liikkeelle kieliopin kertauksesta; harjoittelimme esimerkiksi verbien taivuttamista, erilaisia aikamuotoja sekä sijamuotoja. Harjoittelimme myös muun muassa kysymysten esittämistä ja tunneverbejä. Kaikki materiaalit ja tehtävät ovat aiheiltaan ja sanastoltaan liittyneet hoiva-alaan.  

Olemme harjoitelleet paljon myös erilaisia konkreettisia tilanteita, jossa suomen kieltä hoiva-avustajan ammatissa tarvitaan. Suullisia harjoituksia olemme tehneet roolileikkien avulla; tilanteita ovat olleet esimerkiksi voinnin kysyminen ja ajanvaraus. Kirjallisissa tehtävissä olemme harjoitelleet esimerkiksi kirjausten tekemistä. Mahdollisimman aitojen työtehtävien kaltaisten asioiden harjoittelu on ollut opiskelijoille mielekästä ja motivoivaa, sillä opiskelijat ymmärtävät, että juuri tällaisia taitoja he tulevaisuuden työelämässään tarvitsevat.  

Tämän vuoden aikana olen huomannut muutamia kehityskohteita hoiva-avustajien suomen kielen opetukseen. Uskon, että työn vaatima kielitaito avautuu opiskelijoille vielä paremmin ensimmäisten työssäoppimisten jälkeen, ja olisikin mielenkiintoista päästä tutustumaan opiskelijoiden työssäoppimispaikkoihin ja saada työpaikkaohjaajilta palautetta opiskelijan suomen kielen taidosta. Oleellista olisi saada mahdollisimman tarkkaa tietoa siitä, mitkä asiat kielitaidossa ovat mahdollisesti puutteellisia tai muutoin ongelmallisia. Olisi mielenkiintoista kehittää myös samanaikaisopetusta ammatillisten opettajien kanssa. Työssäoppimispaikkoihin tutustumisen ja samanaikaisopettajuuden avulla voisin päästä vielä tarkemmin sisään siihen, millaista kielitaitoa alalla tarvitaan ja mitkä asiat ovat tärkeitä osata. Tämä kyseinen ryhmä on oppilaitoksessamme kahden vuoden aikana toinen maahanmuuttajaopiskelijoiden hoiva-avustajaryhmä, ja opimme jatkuvasti uusia ja parempia tapoja tehdä asioita niin, että ne hyödyttävät opiskelijoita mahdollisimman hyvin.  

Pauliina NiemiS2-opettaja, Salon seudun ammattiopistoKirjoittaja osallistui syksyllä 2020 Testipisteen järjestämään Ammattien Taitoavain -koulutukseen


Miten liian vähän suomea voi olla tarpeeksi?

2020-08-11
Meni aamutee väärään kurkkuun, kun luin kesälomalla Hesarista pikku-uutisen maahanmuuttajista kotoutumispalveluiden käyttäjinä: ”72 prosenttia vastaajista oli mielestään saanut kotoutumiskoulutuksesta riittävän suomen kielen taidon.” (HS 27.6.2020.)

Ensimmäinen ajatukseni oli, että totisesti on vaikea tietää sitä, mitä ei tiedä. Jokaiselle todellisuutta tuntevalle opettajalle on päivänselvää, että harva kykenee kotoutumiskoulutuksen lopussa räätälöimään ansioluetteloaan työnantajakohtaisesti tai päivittämään ammatillista osaamistaan. Lisäksi aiemmin on osoitettu, ettei valtaosa kotoutumiskoulutuksen osallistujista saavuta tavoitetasoa B1.1, jota voi alkaa pitää itsenäisen kielenkäyttäjän taitotasona ja joka on sattumoisin myös yksi Suomen kansalaisuuden ehdoista. Ei kai tässä nyt yritetä todistaa, että nykyinen kotoutumiskoulutus on kyllin kattava, saati pyritä lyhentämään sitä säästö- tahi muista syistä, vaikka todellisuudessa kotoutumiskoulutuksesta ei saa tarpeeksi eväitä opiskeluun, työllistymiseen eikä kansalaisuuden saavuttamiseen?

Etsin luettavakseni uutisen taustalla olleen raportin ”Kaikki toimi kohdallani”: Selvitys kotoutumispalveluista koskevista näkemyksistä. Loppuraportti 22.6.2020. Sen on tilannut Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen koordinoima valtakunnallinen Kotona Suomessa -hanke (ESR). Selvitys lisäsi hämmennystäni entisestään.
http://www.ely-keskus.fi/documents/10191/40158036/Selvitys+kotoutumispalveluita+koskevista+n%C3%A4kemyksist%C3%A4/db7322c5-9230-4449-81fd-0334a747dc62

Raportin perusteella kotoutumiskoulutuksen loppuvaiheen opiskelijat ovat hyvin tyytyväisiä saamiinsa monenlaisiin kotoutumispalveluihin. Kiitosta sateli myös kotoutumiskoulutukselle: tyytyväisimpiä oltiin opettajien ystävällisyyteen (92 prosenttia vastaajista). Vähiten tyytyväisiä oltiin suomen opetukseen määrään: vain 53 prosenttia piti sitä riittävänä. Siis joka toinen katsoo saaneensa opiskella liian vähän suomea! Siis koulutuksen kenties kaikkein keskeisintä sisältöä ei opiskella riittävästi. Minun matematiikallani on vaikea käsittää, että 53 ja 72 prosenttia olisivat sama luku.

Selvityksestä käy myös ilmi, että vain joka kolmas kotoutumiskoulutustaan päättävä opiskelija piti itseään keskitasoisena suomen puhujana. Loput katsoivat olevansa aloittelijoita tai vieläkin heikompia. Lisäksi vuoden päästä jopa noin 40 prosenttia vastaajista olisi halunnut edelleen opiskella suomea. Eihän saatu opetus silloin voi mitenkään olla riittävää!

Ymmärrän, että selvityksessä halutaan nostaa esiin myönteisiä asioita, ja arvostan sitä, että maahanmuuttoon liittyvistä aiheista uutisoidaan valoisassa hengessä. Tällä kertaa tuntuu kuitenkin suorastaan karhunpalvelukselta julistaa katteetonta ilosanomaa. Kotoutumiskoulutusta on pääkaupunkiseudulla jo myllätty uusiksi, muu valtakunta seuranneen pian perässä, eikä käytännön kokemus osoita, että kielen oppiminen olisi ainakaan vahvistunut. Toivottavasti selvityksen perusteella ei vain haluta ”säilyttää nykyiset vahvuudet” vaan myös tartutaan toimiin havaittujen heikkouksien korjaamiseksi. Tässä alkajaisiksi kaksi sanaa, joilla pääsee hyvän alkuun: lisää opetusta!

Elina Stordell




”Erityisesti odotan saavani käyttöön ammattialaesitteitä” – tule mukaan kehittämään ammatillisen suomen kielen materiaalia käytännön tuntityöskentelyyn

2020-06-17
”On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon”, aloittaa Jane Austen rakastetuimman romaaninsa. Mikäli Jane olisi ollut ammatillisen koulutuksen opettaja, hän olisi todennäköisesti kirjoittanut: ”On yleisesti tunnustettu totuus, että ammatillisen opetuksen opettaja tarvitsee välttämättä avukseen kielitaito ammattialalla X -esitteitä.” Näin voi tiivistää ensimmäiseen Ammattien Taitoavain -koulutukseen osallistuneiden S2-opettajien ja ohjaavien opettajien tunnot muutama kuukausi koulutuksen jälkeen.



Palautekyselyyn vastanneista kukaan ei pitänyt koulutukseen osallistumista hyödyttömänä, vaikka siinä tuotettuja materiaaleja oli ehtinyt käyttää vasta joka toinen. Erityisen hauska oli kuulla, että lähes kaikkea materiaalia oli käytetty: niin kielitaidon eri osa-alueiden esimerkkitehtäviä, näytesuorituksia taitotasoarvioineen ja kommentteineen, itsearviointilomaketta kuin edellä mainittuja ammattialaesitteitä. Jo ensimmäisestä koulutuskokonaisuudesta kertyikin mukava määrä materiaalia: esimerkkitehtäviä eri taitotasoilta, kielitaidon eri osa-alueilta ja eri ammattialoilta liki 30 tehtävää – puhumisen ja kirjoittamisen näytesuorituksia kommentteineen yli 20. Näitä sekä opettajien ykkössuosikkia ammattialaesitteitä kertyy toivoaksemme runsaasti lisää syksyn 2020 koulutuksissa.
Osallistujien erittäin tarpeellisena pitämä kielitaito ammattialalla X on nelisivuinen esite, joka esittelee alan tutkintoja ja ammatteja, antaa konkreettisia esimerkkejä työtehtävien kielenkäyttötilanteista sekä kertoo, mitä opinnoissa pitää osata lukea ja kirjoittaa suomeksi, mitä ymmärtää ja puhua. Lisäksi esitteessä on mukana aiemmassa Taitoavain-hankkeessa laadittu helppolukuinen kielitaitoasteikko. Esitteen avulla esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen päättövaiheen tai valma-koulutuksen opiskelija saa tietoa jatkosuunnitelmien tekoon; ammatillisessa jo opiskeleva voi peilata omaa osaamistaan työelämän vaatimuksiin ja asettaa itselleen konkreettisia oppimistavoitteita. Haluamatta kuulostaa itserakkaalta en voi kuin ihmetellä, ettei tällaista materiaalia jo ole ollut olemassa! Samaan hengenvetoon toivotan myös YTO-opettajat tervetulleiksi koulutukseen, koska jo mukana olleet opettajat näkevät tilausta YTO-esitteellekin.
Moni palautetta antanut nosti esiin työpajatyyppisen työskentelyn antoisuuden, ja jatkossa Testipiste varaakin etenkin ammattialaesitteiden konkreettiselle laatimiselle enemmän aikaa, toteutuvatpa koulutukset syksyllä 2020 sitten turvaväli- tai etäopetuksena. Tervetuloa mukaan, sinä ammatillisen koulutuksen S2-ope, ohjaava kouluttaja, YTO-ope ja ammatillinen guru!

Aikataulut ja ilmoittautumiset pikapuolin www.testipiste.eu

”Koulutus oli onnistunut myös verkostoitumisen kannalta, ja kouluttajat olivat osaavia ja innostuneita asiastaan. Kiitos!”

Elina Stordell


Kesätesti - tunnetko arvioinnin uudet avainsanat?

2020-06-12

1. CV
a) Koronaviruksen lyhenne.
b) Oltava kunnossa tänä keväänä lomautuksen varalta.
c) EVK:n täydennysosa vuodelta 2018. Uusia kuvaimia, uusi taitotaso, uusia asteikkoja. Lue lisää Euroopan neuvoston sivuilta; suomenkielistä käännöstä ei vielä ole olemassa.

2. Pre A1
a) Post Ö29:n vastakohta.
b) Vaikea sanoa mutta kuulostaa jotenkin ranskalaiselta.
c) Uusi taitotaso 0:n ja A1:n välissä. Esim. tunnistaa nimiä ja numeroita puheesta ja tuttuja sanoja kuvitetusta ruokalistasta, osaa kertoa nimensä ja kansallisuutensa, käyttää joitakin yleisiä fraaseja kuten ”kiitos” ja ”anteeksi” sekä kysyä, mikä jokin on.

3. Mediaatio
a) Tuossa on selvästi kirjoitusvirhe!
b) Taitotasoarviointia kristallipallon avulla.
c) Siltojen rakentamista ja merkityksen välittämistä. Mediaatio yhdistää vastaanottamisen, tuottamisen ja vuorovaikutuksen. CV sisältää paljon mediaatiotehtäväideoita opetukseen.

4. Integroitu tehtävä
a) Tehdä etätöitä ja pyörittää lounasravintolaa lapsille samaan aikaan.
b) Tom Cruise kerrankin helpossa ja vähemmän salaisessa tehtävässä, jossa ei tarvitse juosta kovaa.
c) Yhdistää kahta tai useampaa kielitaidon osa-aluetta, esimerkiksi tulkitaan ja kommentoidaan luettua tekstiä. Kielitaidon arvioinnin nykytrendi.

5. Uusi lopputesti
a) Vasta-ainetesti koronaan sairastuneille.
b) 100 punnerrusta (Googlen 9. paras hakutulos sanalla ”lopputesti”).
c) Testipisteen taitotasotesti A2-B1, joka on viimeinkin valmis ja tilattavissa oppilaitoksen käyttöön www.testipiste.eu.

Onneksi olkoon! Olet oikea guru arviointiin liittyvissä kysymyksissä. Muista kuitenkin huolehtia riittävästä palautumisesta ja viettää ihana kesäloma!

(Tässäkin tapauksessa huomaamme, miten monivalintatestissä on tärkeää huolehtia siitä, että oikea vastaus ei erotu harhauttajista esim. pituudeltaan. Lisäksi oikea vastaus ei saa olla aina samassa vaihtoehdossa.)

Elina Stordell



Kirjastot, kesäteatterit - ja Ammattien Taitoavain?

2020-05-05
Satuin avaamaan television juuri parahiksi pääministeri Marinin kertoessa rajoitustoimenpiteiden asteittaisesta purkamisesta. Kirjastojen uloslainaus alkaa välittömästi – tykkään, vaikka en vielä tiedäkään, mitä se oikein tarkoittaa! Ravintolat raottavat oviaan – naurava naama sille! Kesän 2020 kohokohdaksi eivät ehkä jääkään valkoposkihanhien kakkivat parvet lenkkipolun varrella vaan vähitellen vapautuvat palvelut ja kodeistaan päivänvaloon kömpivät kansalaiset – olen aivan sanaton!

Avautuvista kirjastoista ja kesäteattereista ajatus siirtyi nopeasti omaan työhön ja siihen, mitä koronarajoitusten vähittäinen höllentäminen merkitsee Testipisteelle. Ehkä seuraavat lähtötason arvioinnin asiakkaat eivät enää luule minua koronajäljittäjäksi, kun kerron soittavani Testipisteestä? Hyvä on, taisin innostua hiukan liikaa.

Vakavasti ottaen harkittavaksi tuleva lähiopetus ja 50 hengen kokoontumisten salliminen mahdollistavat paluun pulpettiin myös ammatillisessa koulutuksessa ja Testipisteessä. Olisikohan syksyllä mahdollista järjestää myös seuraavat Ammattien Taitoavain -koulutukset, jotka kevään osalta jouduttiin perumaan?

Ensimmäinen Ammattien Taitoavain pidettiin syksyllä 2019 Helsingissä. Kolmen lähipäivän ja kahden etäjakson aikana innostuneet ammatilliset S2-opettajat tuottivat käsittämättömän hienoja materiaaleja ammatillisen kielitaidon arvioinnin avuksi. Koulutuksen tavoitteena oli pohtia ammatillisen kielitaidon olemusta ja kehittää konkreettisia työkaluja taidon avaamiseksi ja arvioimiseksi. Lopputuloksena koulutuksista kertyy havainnollinen materiaalipankki, joka sisältää näytteitä eri ammattialojen kielenkäyttötilanteista eri osataidoissa ja eri taitotasoilla. Lisäksi tuotetaan kielitaito alalla x -esitteitä. Ne kertovat alan tutkinnoista ja ammateista, esittelevät työssä tarvittavaa kielitaitoa työtehtävien ja tilanteiden kautta, pohtivat kielitaidon osuutta tutkinnon perusteissa ja havainnollistavat opiskelijalle, mitä työssä pitää osata puhua ja ymmärtää, mitä lukea ja kirjoittaa. Ensimmäiset valmistuneet materiaalit ovat niin hienoja, että haluaisin olla ammatillinen opettaja!



Mitä sinun syksysi näyttää? Olisitko halukas osallistumaan koulutukseen, jossa on kolme (lähi)päivää sekä kaksi intensiivistä etäjaksoa? Lähipäivät koostuvat pienistä luennoista ja työpajatyöskentelystä; etäjaksoilla kerätään ja koekäytetään materiaaleja ja saadaan runsaasti ohjausta ja palautetta oppimisalustalla. Koulutuksen kesto saattaisi olla esimerkiksi syyskuun lopusta joulukuun alkuun. Koulutus on tarkoitettu etenkin ammatillisen koulutuksen S2-opettajille mutta se sopii myös ohjaaville kouluttajille ja ammattiaineiden opettajille etenkin yhdessä suomen opettajan kanssa. Opetushallitus rahoittaa hanketta, jolloin koulutus on maksuton, mutta sijaiskulut, matkat ja majoitukset jäävät osallistujien vastuulle. Aikaisempien osallistujien kommentteja löytyy Testipisteen kotisivujen blogeista www.testipiste.eu/FI/blogi.
Voit kertoa alustavasta kiinnostuksestasi oheisessa minikyselyssä

Olen aina pitänyt kouluttamisesta ja kouluttautunut mielelläni itsekin, milloin se vain on ollut mahdollista, mutta tämä etätestauksen ja Teams-palaverien aika on todella saanut kaipaamaan niin asiakkaita, työkavereita kuin kouluttajakollegoita ympäri Suomea. Toivottavasti tavataan pian – vaikka sitten kahden metrin turvaväleillä oppilaitoksen isoimmassa auditoriossa! Tervetuloa mukaan Ammattien Taitoavaimeen, kunhan syksy koittaa!

Elina Stordell




24. etäkuuta 2020

2020-04-08



Rakas päiväkirja

Tänään oli taas ihan tavallinen etätestipäivä, neljäs viikko on jo menossa. Aamulla rakensin taas keittiön pöydälle etästudion, ja tuli mieleen Crownin jakso, jossa Buckinghamin palatsiin pystytetään studio kuningatar Elizabethin joulutervehdyksen äänittämistä varten. Tuli melkein ylevä ja juhlava olo kunnes…

Ensimmäinen asiakas oli soittaessani pahassa paikassa ja pyysi soittamaan takaisin puolen tunnin kuluttua. Sitten en saanutkaan häntä enää kiinni, koska numero ei yhtäkkiä ollut käytössä.

Toinen vastasi – tamiliksi varmaan. Puhelintulkkaus järjestyi onneksi nopeasti, ja kielivalintakin osoittautui onnistuneeksi. Hyvin selvittiin, vaikkei sitä sanelua sitten koskaan kuulunut takaisin, vaikka Google Translatella käänsin pyynnön tamiliksi ja lähetin tekstareita Messages for Webillä.

Seuraavalla oli tulkki omasta takaa naapuriasunnossa. Kuului hyvin, miten aamutossuissa hiippailtiin porraskäytävään ja soitettiin ovikelloa. Tykkään kovasti näistä omatoimisista asiakkaista, voiskohan itseohjautuvuuden perusteella suositella nopeaa koulutuspolkua?

Sitten oli päivän ulkomaanpuhelun vuoro, Britanniaan, kuinkas sattuikaan. Todellisuudessa mam asui Malmilla, suomalainen liittymä oli vain jäänyt hankkimatta. Onneksi olen jo oppinut, ettei tekstari tahdo tavoittaa näissä tapauksissa, joten ensin sanelua Whatsappissa ja sen jälkeen olikin helppo lähettää lukutehtävä takaisin päin. Missähän vaiheessa työnantaja alkaa kysellä ulkomaan numeroista tarkemmin?

Päivän viides oli puoliso. Vaikka normaalisti olen tosi tarkka siitä, että keskustelen asiakkaan enkä puolison kanssa, näin etänä siitä tulee joustettua. Siitä pidin kuitenkin kiinni, että rouva jätti hetkeksi lounaan valmistamisen ja tuli itse lukemaan ja tekemään sanelua.

Pitihän tämänkin kai joskus tapahtua: seuraavankin asiakkaan puoliso tarjoutui ystävällisesti toimimaan tulkkina, ja hän osasikin oikein hyvin suomea. Puhelun lopussa hän sitten kertoi työskentelevänsä kilpailevalle toimijalle. Että terkut vaan sinne X:ään! Onneksi ei ole käytössä oikeat testiversiot, siinä olisi mennyt testisalaisuus!

Loput tapaukset taisivat olla ihan normeja, mitä nyt sanelun sijaan oli kopioitu lukutehtävä tai kirjoittamisessa oli vain pari vaivaista lausetta, vaikka puhumisesta annoin vahvan A2:n. Sitten oli yksi poloinen, joka kolkutteli Testipisteen ulko-ovella, kun ei ollut eilen vastannut puhelimeen eikä ollut tietoinen etätestaukseen siirtymisestä. Ei ollut kynää, ja sanelu näytti Whatsappiin kirjoitettuna siltä, että ranskan kielen ennustava tekstinsyöttö oli jäänyt päälle: youva, ranouwa, baynyou… Mais ça ne fait rien!

Päivän lopuksi tekstailin koulutussuosituksia ja etäopiskelumateriaaleja, onneksi verkkoyhteys pelitti tänään moitteetta. Asiakkailta tuli peukkuja.

Näihin tunnelmiin päätän etästudion lähetyksen tältä päiväl-

Elina Stordell

Maahanmuuttajan kanssa opiskelemassa

2019-11-20
Työskentelen ohjaavana kouluttajana ammatillisessa oppilaitoksessa. Tänä syksynä olen tehnyt työtä maahanmuuttajataustaisen opiskelijan ja ammatillisen koulutuksen rajapinnassa. Tehtäväni on ollut varmistaa oppimistilanteen toimivuus ja se, että molemmat osapuolet ymmärtävät toisiaan.

Tämä työ eli kielituki on ollut jatkeena keväällä pilotoidulle OPVA-ryhmälle (oppimisvalmiuksia tukevat opinnot), jossa keskitytään oppimisvalmiuksien ja kielitaidon parantamiseen ammatillisen koulutuksen vaatimusten mukaisesti.

Opiskelijan kielitaidon lähtötasoksi määritellään OPVA-jaksolla A2.2. Tavoitetasoksi asetetaan B1.1. Alakohtaisia eroja löytyy, mutta edellä mainitut tasot edustavat useimpien alojen kielitaitovaatimuksia koulutuksen alkaessa. Jakson lopussa kielitestauksen jälkeen taitotasohajonta ulottuu A2.2:sta B2.1-tasolle. Mielestäni opiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet suoriutua ammatillisesta koulutuksesta, etenkin kun kielituki jatkuu vielä syksyn ajan. Kommentit opiskelijoiden kielitaidosta ammatillisessa koulutuksessa kuitenkin ovat olleet mm. ”opettakaa niille suomea” ja ”ymmärtää ihan OK, mutta puhuu huonosti” (opiskelijan taso B2.1). Esimerkkinä mainittakoon myös se, että opiskelijoilla on suomeksi suoritettu työturvallisuuskortti, mutta useat opetushenkilöstöön kuuluvat mainitsevat, että kielitaidon puute on työturvallisuusriski, kun opiskelija ei ymmärrä ohjeita. Tämä on pilottiryhmän suuri ongelma, ennen kuin ammatilliset osastot tottuvat tilanteeseen ja osaavat myös helpottaa omaa kieltään ja opetusmateriaaliaan opetus- ja ohjaustilanteissa.  Tässä rajapinnassa on paljon tehtävää! 

Olen ollut mukana oppimistilanteissa niin teoria- kuin työsaliopetuksessa. Pääsääntöisesti maahanmuuttajaopiskelija kokee teoriaopetuksen vaikeampana, koska uusia ammattisanoja tulee nopeasti paljon. Yhdistettynä opettajan käyttämään puhekieleen kokonaisuus voi olla mahdoton hahmottaa. Näissä tilanteissa maahanmuuttajataustaisen opiskelijan täytyy tehdä itsenäisesti paljon työtä, että oppii käyttämään uutta sanastoa.

Työsaliopetuksessa sanaston haltuun ottaminen on vaivattomampaa, koska silloin voidaan näyttää konkreettisesti mitä tarkoitetaan ja puhua ja kirjoittaa sanoja samalla kertaa. Opetustilanteet, joissa itse olen ollut mukana, etenevät usein niin, että ammatillisen opettajan ohjeiden jälkeen varmistan, onko opiskelija ymmärtänyt tehtävän. Tämän jälkeen työn tekeminen aloitetaan ja samalla kartoitetaan työvaiheet ja työkalut. Työtä tehdessä pyydän opiskelijaa kertomaan, mitä työvaihetta hän tekee, mitä työkaluja hän käyttää jne. Usein käytän myös kuvia oppimistilanteista, koska niihin on helppo palata ja ne havainnollistavat opittuja asioita.  Viimeisenä vaiheena prosessia eli työn valmistuttua opiskelija voi kirjoittaa tai tallentaa puhumalla tehdyt asiat. Viimeinen vaihe on ollut ehdottomasti tärkein, koska opiskelija voi rauhassa vielä reflektoida oppimaansa.

Kielitietoinen opetus ammatillisessa koulutuksessa on tullut hieman tutummaksi viime aikoina. Kielitietoista opetusta ei kuitenkaan hyödynnetä vielä kovinkaan paljon, vaikka siitä hyötyisivät kiistatta sekä kantaväestö että maahanmuuttajataustaiset opiskelijat. Uskon, että oma selkokielinen puheeni opiskelijan kanssa on avannut myös opettajien silmiä siihen suuntaan, missä kielitietoisuus opetus saa jalansijaa. Tästä esimerkkinä on vaikkapa ammatillinen ohjaaja, joka aiemmin puhui opiskelijan kanssa vain englantia mutta joka nyt on useissa ohjaustilanteissa selkeyttänyt ja hidastanut omaa puhettaan suomeksi, kun on huomannut, että vaarana on kommunikaatiokatko. Hieno juttu!

Omassa työssäni olen huomannut ammattisanaston kapeuden myös kantasuomalaisilla opiskelijoilla. Yllämainitut keinot hyödyttäisivät varmasti myös oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevaa kantasuomalaista opiskelijaa.

Ohjaava opettaja Minna Hietala
Ammattien Taitoavain -koulutuksen osallistuja


Seuraava Ammattien Taitoavain -koulutus järjestetään Jyväskylässä talvella 2020. 
Lisätiedot ja ilmoittautuminen Testipisteen kotisivuilla.




Mitä saa, kun janoaa vertaistukea?

2019-11-19
Huomasin mainoksen Testipisteen Ammattien taitoavain -koulutuksesta hyvissä ajoin keväällä. Minun piti kuitenkin odottaa työpaikan kehityskeskustelua toukokuun loppuun ennen kuin sain luvan ilmoittautua. Siinä vaiheessa kurssi oli jo täyttynyt, mutta ilmoittauduin jonoon.

Elo-syyskuussa sain sähköpostia, että kurssille oli vapautunut paikkoja. Ilmoittauduin heti, ja minulle varattiin ensimmäiseen päivään lentoliput aamuvarhaiselle ja iltamyöhälle. Siinä vaiheessa ei muita ”halpoja” lippuja enää ollut. Onneksi kahdelle muulle lähipäivälle aikataulut saatiin inhimillisemmiksi.

Ensimmäinen lähipäivä meni ihmetellessä: vaikutti siltä, että suurin osa osallistujista ei ollut tekemisissä ammatillisen koulutuksen kanssa. Ajattelin, että olin ymmärtänyt kurssin sisällön väärin ja ettei kai se auta, kuin kärsiä loppuun. Tietysti oli kivaa pohtia kielitaitotasoja, koska olen aikaisemmin toiminut kotoutumiskoulutuksessa, mutta nykyisessä työssäni yhteisten tutkinnon osien suomi toisena kielenä -opintojakson opettajana en tee kielitaidon arviointia kuin muutaman kerran vuodessa.

Koska aihepiiri ei oikein innostanut minua, päädyin pohtimaan ihmisten rooleja. Olen osallistunut useisiin täydennyskoulutuksiin ja huomannut, että kaikissa on aina paikalla muutama hallitseva persoona, jotka saavat eniten puheaikaa. Mietin, miten puheenvuoroja voisi jakaa tasaisemmin. Samalla vertasin kouluttajien toimintaa omaan toimintaani luokassa. Miten tulisi kysyttyä enemmän hiljaisilta? En usko, että kukaan on koskaan onnistunut saamaan isossa ryhmässä kaikkien ääntä kuuluviin. Kaikki eivät haluakaan ilmaista näkemystään, mutta se ei silti tarkoita, että he olisivat samaa mieltä äänekkäiden kanssa. Miten edes voisi ilmaista eriävää näkemystään tilanteessa, jossa suurin osa tuntuu olevan samaa mieltä? Puheliailla on usein tukenaan voimakas äänenkäyttö ja enemmistö. Voisiko kouluttaja tai opettaja tässä tilanteessa kyseenalaistaa hallitsevan näkemyksen ilman, että joku menettää tilanteessa kasvonsa? Olen edelleen sitä mieltä, että vastaus on ei.

Toiseen lähipäivään lähdin vähän sekavissa tunnelmissa. Matka oli jo tuttu, joten minua ei enää jännittänyt ja väsyttänyt niin paljon. Päivä lähti mukavasti käyntiin, kun vieruskaveriksi osui toinen ammatillisen koulutuksen opettaja. Pienryhmätehtävässä paljastui, että meitä oli muitakin ja että ammattialatkin olivat osittain samoja. Sitten juttelimme työmme ongelmakohdista niin kiihkeästi, että annettu tehtävä valmistui vain osittain. Oli mukavaa huomata, ettei ollut ongelmineen yksin, mutta oli toisaalta turhauttavaa, kun toisilla kuulosti olevan paljon hienompia käytänteitä kuin omassa oppilaitoksessa.

Kuten keskustelun kiihkeyden perusteella voi arvata, koulutuksessa oli muitakin, jotka kaipasivat vertaistukea. Kävi ilmi, että monet suomi toisena kielenä -opettajat toimivat oppilaitoksissa aika yksinään. Vastapuolella tuntuivat olevan sekä ammatilliset opettajat että äidinkielen opettajat. Vaikka äidinkielen ja s2:n opettajilla on käsittääkseni sama pohjakoulutus, yhteistyö vaikutti usein olevan mahdotonta. Oppilaitoksessa pitäisi aina olla vähintään pari saman aineen opettajaa, jotta vertaistukea ja suunnitteluapua olisi saatavilla.

Ehkä siksi, että olin istunut yhden lähipäivän koulutuksessa hiljaa, minusta tuli toisena lähipäivänä puhelias. Kerroin mielipiteeni kaikkiin mahdollisiin väleihin. Enää en pystynyt olemaan sanomatta, kun kerrankin sain siihen tilaisuuden. Olin luullut olevani ainoa radikaalisti s2-opetuksesta ammatillisessa koulutuksessa ajatteleva, mutta en ollutkaan. En ollut ainoa sellainenkaan, jonka kannattaa olla työpaikallaan hiljaa näkemyksistään. Oli kivaa olla kerrankin samaa mieltä monen muun kanssa!

Ei se haittaa, vaikkei työpaikalla voi keskustella s2-opetuksen sisällöstä. Jo tietoisuus siitä, että on muitakin, jotka kipuilevat saman asian parissa, auttaa jaksamaan ja ponnistelemaan opiskelijoiden hyväksi. Kolmas lähipäivä voi minun puolestani olla sisällöltään mitä tahansa, olen silti tyytyväinen: olin kiinnostunut täydennyskoulutuksesta, jaksoin lähteä, halusin osallistua ja oppia uutta. Toivottavasti en sammaloidu jatkossakaan.

Kati Liikamaa-Pasma


Kiitos palautteesta! Thanks for your feedback!

2019-11-14
Testipiste kiittää saamastaan palautteesta! Vähän niin kuin joulu olisi tullut meille etuajassa... Toivotamme kaikille asiakkaillemme onnea suomen kielen opiskeluun!

It feels like Christmas already! We want to thank you for your very kind feedback, and we wish you all a merry Finnish course and a happy new year 2020!



  • Kiitos paljon. Oli mukava ola täällä. Ja toivon kaikki mene hyvine minulle ja kaikille opiskeljalle.
  • oli mukava kokemus, yllätyin itsekin, et niin hyvin meni:)


  • Det var mycket trevligt bemötande av personalen. Mycket tydliga information om testet och trevliga personal.


  • Tänanepäev läks yllatavalt hästi, kartsin,et ei oska midagi aga natuke ikka oskasin.Väga toredad inimesed kes seda koolitust läbiviisid. Suured kiitused :)
  • Väga abivalmid öpetajad, köik oli arusaadav ja sujus hästi.


  • Thank you for your kind attitude and quick processing of the test results.
  • It was a very professional office, and the staff was very prompt, kind and helpful. Thank you.
  • This is my first time to undergo an assessment of a language I am interested in learning and I must say that everything from start to finish was very efficient with regard to guiding me with the entire process. I came here intimidated by the idea of not knowing what to expect but Hanna was very accommodating and thoroughly explained to me what was going to take place and she was very helpful and friendly. The lovely woman in the exam classroom was also very pleasant in providing assistance. I'm grateful for the experience. Kiitos!
  • Very positive experience. Tests were explained in a way I could understand and run very efficiently. Staff were all very helpful and polite.


  • Je suis satisfait de l'acceuil et des tests effectués, adaptés à tous les niveaux de language et niveaux professionels. Je recommande!


  • El trato excelente, y muy eficiente el servicio
  • Todo funcionó excelente, se dieron el tiempo de explicarme cada uno de los procesos en inglés y en espanol. Muchas gracias!


  • Hartelijk bedankt.
  • Heel erg fijn om geholpen te Worden door het team hier bij Testipiste, behulpzaam en makkelijk om mee om te gaan. Goede plek om te beginnen aan de reis naar het begrip van Suomi!


  • credo che il test di valutazione del T-office sia molto utile per indirizzare i propri studenti verso il piu giusto livello per la preparazione futura


  • isha shum e knaqur me kete eksperienc si dhe me njerziteqe punojn kete







Ammattien Taitoavain starttasi

2019-09-23



Testipisteen uusin arviointikoulutus Ammattien Taitoavain käynnistyi lähipäivällä syyskuun lopussa. Koulutuksen tavoitteena on pohtia ammatillisen kielitaidon avaamista aikuiselle S2-oppijalle ja kehittää konkreettisia välineitä tavoitteiden havainnollistamiseksi. Koulutusta rahoittaa Opetushallitus.

Ensimmäisenä päivänä aiheeseen johdatti mm. professori Ari Huhta Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksesta. Ari nosti esiin sen, miten heikosti työelämä ja yritysmaailma tuntevat kielitasoja, ja toisaalta sen, miten Eurooppalainen viitekehys rohkaisee käyttäjiään laatimaan sovelluksia taitotasoasteikosta erilaisiin tarkoituksiin ja eri kohderyhmille. Viitekehyksestä saa jonkin verran osviittaa kehitystyöhön, tarkasteleehan se kielitaitoa neljästä näkökulmasta: yksityisestä ja julkisesta sekä ammatillisesta ja koulutuksellisesta. Ari mainitsi myös konkreettiset mallit, ja juuri näitä tällä koulutuksella pyritään luomaan. Viitekehyksen lisäksi kannattaa tutkailla, miten Euroopan neuvoston amerikkalainen vastine ACTFL asiaa lähestyy, sekä tietysti myös ammattikorkeakoulujen ammatillisia viitekehyksiä.

Innostunutta pulinaa syntyi etenkin Arin pyytäessä osallistujia miettimään, mitä on ammatillinen kielitaito esim. A-tasoilla, B1-tasolla ja sitä edistyneempien kohdalla. Keskusteluissa kuultua:
A2 - työvälineet, tavanomaisimmat työhön liittyvät verbit, apuna konkreettinen näyttäminen
B1 - itsenäisempi työskentely, osaa selittää tarpeeksi kysyäkseen apua, pikku hiljaa puhelimessa selviytyminen
B2 ja yli - prosessin kuvaus, rekisterin hallinta, säädösten mukainen toiminta

Tästä on hyvä jatkaa! Kiitos kaikille mukana oleville, ja muille tiedoksi, että seuraava koulutuskokonaisuus alkaa alkuvuonna 2020 Jyväskylässä.

Elina Stordell





Running with Ed Sheeran – how to keep your motivation flying high?

2019-09-11



I meet hundreds of test takers every year. Most of them are eager and anxious to start their studies in Finnish; some are just anxious after taking several language courses with pretty poor results. So how to maintain motivation, or even, how to find it again if one feels all is lost already?

When we talk about motivation, we are talking about needs and wants and desires that require satisfaction. According to Steven Reiss there are 16 basic desires which motivate our actions. Could some of theme help language learners to keep their motivation flying high?

1. Acceptance, the need for approval – Motivates many migrants because for Finnish citizenship, B1 in Finnish or Swedish is required. Another question is whether a passport really brings acceptance or is one going to be ‘a permanent migrant’ forever.

2. Curiosity, the need to learn – I have met test takers passionately interested in Finnish heavy metal and/or the Moomins, even in Finnish ski jumper Matti Nykänen, so I suppose this reason is as good as any other. J. R. R. Tolkien loved and learnt Finnish and was inspired to create whole new languages. Imagine Aragorn and Arwen speaking Finnish at Rivendell!

3. Eating, the need for food – I certainly learnt to use chopsticks in the very first evening in Japan because I was hungry enough, but I fear it’s far too easy to buy food from supermarkets without speaking at all.

4. Romance, the need for sex – I’d put my money on this one: test takers with Finnish boy/girlfriends seem to be on a steep learning curve. But be aware: married couples tend to prefer English – or maybe they just communicate less?

5. Social contact, the need for friends – Well, maybe in another place. We Finns are notoriously famous to keep quiet in several languages, as the poet says.

Reiss lists 16 desires, but something seems to be missing according to my experience from this summer. Or how would you explain 50 percent increase in my running kilometers – thanks to Ed Sheeran singing in my earplugs? (It’s surely not romance…) And how can we help our students and test takers to find their very own edsheerans to keep their motivation flying high?

Elina Stordell





Kuinkas sitten kävikään? Äidinkieliset puhujat B2-tason testissä

2019-06-03
Kielen oppimista ja kielitaitoa kuvataan usein jatkumona, jossa edetään vähitellen tasolta toiselle, kunnes ahkerimmat ja lahjakkaimmat opiskelijat lopulta pullahtavat ulos C2:ina, liki äidinkielisen puhujan tasoisina. No niinpä! Jokainen S2-opettaja ymmärtää ajatuksen mahdottomaksi. Harva tulee kuitenkaan epäilleeksi kieltä äidinkielenään puhuvien taitoja, poikkeuksina varmaankin peruskoulun äidinkielen opettajat, joiden kyky hahmottaa jäsentymätöntä, emojien kuvittamaa ajatuksen virtaa lähentynee maailmankaikkeuden äärirajoja.

Elke Gilin ja Lieve De Wachter osoittavat kuitenkin uudessa tutkimuksessaan, että moni äidinkielinen puhuja jää taidoissaan alle B2-tason. Samansuuntaisia tuloksia on saatu aiemmin Hollannissa, jos kadunmiesten hollannin taito oli tyypillisesti B2-tasoa. Ja lieneekö tuo oikeastaan ihme, C-tasojen kuvaimethan kuvaavat pitkälti akateemisen maailman kielenkäyttötilanteita.

Belgian Flanderissa yliopistoon mennään tyypillisesti lukion päättötodistuksella. Ensimmäisen yliopistovuoden lopussa jyvät erotellaan akanoista, ja keskimäärin 60 prosenttia opiskelijoista reputtaa. Hurjaa voimavarojen haaskausta! Yksi merkittävä tekijä saattavat olla juuri opiskelijoiden puutteelliset äidinkielen taidot.

Gilinin ja De Wachterin tutkimuksessa lukion päättävät opiskelijat pantiin osallistumaan B2-tasoa mittaavaan hollanti toisena kielenä kokeeseen, joka koostuu luetun ja kuullun ymmärtämisestä sekä kieli käytössä –osiosta (sanasto, rakenteet ja aukkotehtävä). Yliopistoissahan ympäri maailman on tyypillistä, että vieraskielisiltä opiskelijoilta vaaditaan opiskelukielessä taitotasoa B2. Tutkimukseen osallistuneista peräti 32 prosenttia reputti testin. Joukossa oli etenkin maahanmuuttajataustaisia oppijoita mutta myös äidinkielisiä, joilla oli alempi sosioekonominen tausta.

Tutkimus herättää huolen opiskelijoiden tasaveroisesta asemasta. Onko kohtuullista vaatia vieraskielisiltä opiskelijoilta B2-tasoa, jos samaan aikaan sisään pääsee kieltä heikommin taitavia henkilöitä? Catoa mukaille muuten olen sitä mieltä, että heikommalla kielitaidolla korkeakoulumaailmassa menestyminen lienee likipitäen mahdotonta.

(EALTA Conference 2019: Transitions in Language Assessment, Dublin 31.5.-2.6.2019)

Elina Stordell




TÄH? Turvapaikanhakijoille korkeakouluun riittävä kielitaito vuodessa

2019-06-03
Vuoden 2015 lopussa Eurooppa Suomi siinä sivussa oli uuden tilanteen edessä, kun turvapaikanhakijoiden aalto pyyhki yli mantereen. Suurimmat tulijajoukot hakeutuivat Saksaan, joka yhdisti voimansa tulijoiden kotouttamiseksi.

Anika Müller-Karabil ja Claudia Harsch esittelivät EALTA:n vuoden 2019 konferenssissa käynnissä olevaa tutkimustaan turvapaikanhakijoiden polusta korkeakouluihin. Räätälöitiin vuoden mittainen valmentava koulutus, joka koostui intensiivisestä saksan kielen opiskelusta ja tuutoroinnista. Tutkimuksessa mukana olevat maahanmuuttajat olivat valmennuksen alkaessa saksan kielessä taitotasoilla A1, A2 ja B2. Valmennuksen tulokset ovat mykistävät: vain yhdessä vuodessa 90 prosenttia opiskelijoista saavutti yliopistossa vaaditun tason C1!

Müller-Karabil ja Harsch korostavat, että tutkimuksessa mukana olleet ensimmäisen aallon turvapaikanhakijat olivat erittäin motivoituneita, hyvin koulutettuja ja vieraita kieliä opiskelleita. Silti tulos vetää hiljaiseksi ja panee miettimään, mikä suomalaisessa kielikoulutuksessa mättää. Meillä ammattikorkeakoulujen valmentavaan koulutukseen hakeutuvalla maahanmuuttajalla tulee olla B1-kielitaito, ja puolen vuoden mittaisen koulutuksen tavoitteena on taitotaso B2. Puhutaan siis huomattavasti vaatimattomammasta muutoksesta.

Tutkimuksessa seurataan myös yliopistoon päässeiden opiskelijoiden näkemyksiä opinnoissa menestymisestä. Alkuvaiheessa vaikeuksia tuottaa etenkin kuullun ymmärtämisessä luentomuistiinpanojen teko. Seuraavassa vaiheessa haastavaksi koetaan tyypillisesti kirjoittaminen ja lopussa vastaavasti puhuminen. Lisäksi opiskelijat toivat haastatteluissa toistuvasti esiin harkitsevansa opintojen keskeyttämistä. Samalla tutkijat huomauttavat, että valmistavan vuoden jälkeen saksan kielen opiskelu jää useimmilla syrjään, koska opiskelijat kokevat sen muiden opintojen ohella liian kuormittavaksi. Samoin pettymystä tuottaa korkeakoulumaailman kovaksi koettu kilpailuhenkisyys, jossa maahanmuuttajat tuntevat jäävänsä ilman tukea.

Tämän tutkimuksen tuloksia kannattaa jäädä odottamaan, ja toivottavasti kuulolla ovat myös ammattikorkeat ja yliopistot!



(EALTA Conference 2019: Transitions in Language Assessment, Dublin 31.5.-2.6.2019)

Elina Stordell




Kuulla kerran vai kahdesti, siinä kysymys

2019-06-03
Kuullun ymmärtämisen ikuisuuskysymys on, pitäisikö kuunneltava aines voida kuulla kahdesti vai riittäisikö kertakuuntelu. Monet isot kaupalliset testit ovat valinneet linjakseen kertakuuntelun, koska se lyhentää testaukseen kuluvaa aikaa ja säästää täten kustannuksia. On olemassa paljon tutkimusta siitä, miten kerran/kahdesti kuunteleminen vaikuttaa pisteisiin. Lisäksi on nostettu esiin kysymys, muuttaako kuuntelukertojen määrä myös testin konstruktia.

Franz Holzknechtin Dublinissa esittelemä tutkimus tuo mukaan uuden näkökulman: millaisia kognitiivisia prosesseja eri kuuntelumäärät tuottavat ja miten ne edelleen vaikuttavat testituloksiin. Testausasetelma sisälsi sekä monivalinta- että avokysymyksiä. Aineistona olivat testitulokset, kysely kuuntelustrategioista ja koetusta stressistä, tilastolliset analyysit sekä silmänliikkeiden tunnistamisen stimuloima ääneenajattelu.

Kuten aiemmatkin tutkimukset ovat osoittaneet, Holzknechtinkin mukaan kahdesti kuunteleminen parantaa saatua pistemäärää. Lisäksi se lieventää testaustilanteessa ilmenevää stressiä ja vähentää sitä kautta arvaamista sekä lisää erilaisten kuuntelustrategioiden määrää ja ylemmän tason kognitiivisia prosesseja, joita ovat lausetasolla operointi, merkitysten etsintä sekä kokonaisuuksiin keskittyminen.

Tulosten perusteella Holzknecht suosittelee kuuntelemista kahdesti tai osallistujan oman valinnan mukaan. Hän toteaa myös, että todellisuudessakin ollaan varsin harvoin tilanteessa, jossa kuunneltava asia kuullaan vain kerran. Esimerkiksi yhä useammat opiskelumateriaalit ladataan verkkoon, jossa opiskelijat voivat kuunnella niitä omien tarpeidensa mukaan.

(Tarpeen vaatiessa kuuntele/lue kolumni uudelleen.)

(EALTA Conference 2019: Transitions in Language Assessment, Dublin 31.5.-2.6.2019)

Elina Stordell




Testipiste mainittu!

2019-02-20
Lue Taitoavain-hankkeesta uusimmasta Suomenopettajat-lehdestä (1/2019)!

Testipiste kiittää kaikkia mukana olleita antoisasta keskustelusta ja aktiivisesta otteesta!




Avaimia viitekehyksen tulkintaan

2019-02-19
Osallistuin ensimmäiseen Testipisteen Helsingissä järjestämään Taitoavain-koulutukseen 15.9.–8.12.2017. Koulutuksen tavoitteena oli tuottaa kielten Eurooppalaista viitekehystä avaavaa suomenkielistä materiaalia. Koulutus järjestettiin työpajatyyppisenä opettajien täydennyskoulutuksena, johon kuului kolme kontaktipäivää ja itsenäistä työskentelyä. Kontaktipäivät sisälsivät asiantuntijaluentoja, paljon keskustelua, taitotasojen arviointitehtäviä, kielitaidon arvioinnin haasteista keskustelua ja pohdintaa siitä, miksi, milloin ja kenelle sekä miten viitekehyksen taitotasoja on tarpeen avata tai havainnollistaa.

Viitekehyksen avaamista

Jokainen maahanmuuttajien parissa työskennellyt opettaja tai ohjaaja on havainnut työssään sen, että Eurooppalainen viitekehys on tärkeä työkalu, josta saatetaan puhua oppijan, työelämävalmiuksien ja ammatillisten kollegoiden ja oppijan lähipiirin (perhe, huoltajat, edustajat) ja yhteistyöverkostojen (opinto-ohjaajat, TE-toimiston asiantuntijat, sosiaalityöntekijät jne.) kanssa ammatilliseen tapaan ja asiakkaan näkökulmasta abstraktilla tavalla. Ja vaikka Viitekehys olisikin hyvin hallinnassa, käydään työpaikoilla kollegiaalista keskustelua siitä, mikä kullakin tasolla osataan. Viitekehyksen hyödyntäminen edellyttää kokemusta ja kykyä soveltaa sitä käytännössä. Ei siis voida olettaakaan, että kielenoppija saati hänen lähipiirinsä pystyisi sitä hyödyntämään ilman apua tai tukea.

Taitoavain-koulutuksessa  pyrimme kehittämään käytännön  opetustyössämme ja työtämme helpottamaan aineistoa, joka havainnollistaa Eurooppalaista viitekehystä,  auttaa oppijoita asettamaan oppimiselleen  tavoitteita ja ymmärtämään, mitä hän kyseisellä hetkellä osaa, mitä hänen pitäisi osata vaikkapa kurssin päättyessä, YKI-testiin osallistuessaan tai miten hän konkreettisesti voisi kehittää omaa osaamistaan. Koulutuksen aikana keskityttiin siis osaamiseen ja sen tunnistamiseen ja tunnustamiseen, ei havainnoimaan tai listaamaan sitä, mitä oppija ei vielä osaa.

Oppijat näkevät esim. kurssiesitteissä tai koulutustiedotteissa Eurooppalaisen viitekehyksen mukaisesti määritellyn kurssin tavoitetason tai ennakkovaatimuksen kielitaitotasosta, omasta todistuksestaan Viitekehyksen mukaisen arvion suomen kielen taitonsa eri osa-alueista ja yleisarvion. Käytännössä siis lyhyen luonnehdinnan osaamisesta ja numeron ja kirjaimet A, B tai C. Tämä ei riitä suulliseksi tai kirjalliseksi palautteeksi, sillä se ei auta oppijaa ymmärtämän kovin hyvin senhetkistä osaamista tai kehittämisen tarpeita. Eikä se selitä vaihtelua kielitaidon eri osa-alueiden osaamisessa.

”Sun kielitaito on nyt tasoa A2. Puhuminen on nyt A2.2. Kirjoittaminen edistyy hitaammin. Se on tasolla A1.3. Kuuntelu on A2.1. Luetun ymmärtäminen on A2.1.” Tämä palaute-esimerkki on fiktiivinen, mutta se toisaalta se voisi olla kenen tahansa oppijan saama palaute. Se antaa Viitekehystä tuntemattomalle niukasti informaatiota. Se ei anna vinkkejä siitä, miten kielitaitoa pitäisi kehittää tai millaista oma osaaminen juuri nyt on.  Hyvä palaute ja arviointi tukevat oppijan realistisen käsityksen muodostumista omasta osaamisesta ja kielitaidon eri osa-alueiden kehittymisestä ja riittävyydestä eri tilanteissa.

Taitoavaimesta apua arkeen

Taitoavain-koulutuksen aikana keräsimme aineistopankkiin puhe- ja kirjoitusnäytteitä opiskelijoiltamme, joiden suomen kielen osaaminen oli tasolla A2–B1. Lisäksi kokosimme myös puheenymmärtämisen ja luetunymmärtämisen tehtäviä näille taitotasoille. Näitä näytteitä testattiin todellisilla opiskelijaryhmillä, jotka saivat antaa palautetta näytteiden soveltamisesta esim. opetustilanteissa. Opiskelijat saivat arvioida itseään materiaalin avulla. Lisäksi he saivat palautetta opettajalta. Taitoavain-koulutuksessa todettiin mm. kielen opiskelijoilta saatujen palautteiden ja omien havaintojen perusteella, että erilaiset oppijat hyötyvät viitekehystä avaavasta ja havainnollistavasta materiaalista, sillä materiaali konkretisoi osaamistarpeita.

Taitoavain-koulutuksen aikana tuotetut ja kerätyt tehtävät ja esimerkit olivat funktionaalisia eli liittyivät arkielämän kielenkäytön tilanteisiin. Näiden näytteiden valinta perustui koulutukseen osallistujien arviointiosaamiseen.  Tuotetut ja valitut aineistot hyväksyivät Taitoavaimen aineistopankkiin Testipisteen asiantuntijat. Aineiston kerääminen ja asiantuntijuuden jakaminen innostivat koulutukseen osallistujia.
Koulutuksen aikana kiehtovaa oli pohtia sitä, miten saada oppijat arvioimaan ja tunnistamaan itse omaa osaamistaan ja asettamaan tavoitteita omalle osaamiselleen ja erityisesti sitä, miten esittää suomen kielen alkeisoppijalle Viitekehyksen taitotasot konkreettisella ja selkeällä tavalla. Sanojen lisäksi tarvitaan muutakin havainnollistavaa. Visuaalisuus tukee hahmottamista ja helpottaa muistamista (esim. pyramidi, portaat, värikoodattu ympyrä- tai laatikkokaavio, sanoin ja kuvin havainnollistettu laatikkomalli). Tuttuja havainnollistamisen malleja ovat mm. kielitaidon portaat, mutta kun niihin lisätään taitotason mukaisia esimerkkilauseita, havainnollistaa se oppijalle, mihin osaaminen riittää.  Ihan alkeistason kielitaitoa havainnollistettiin kuvin. Näin pyrittiin havainnollistamaan sitä, että A1-tason ilmaisut ovat yksinkertaisia, viestintä rajoittuu hyvin konkreettisiin ja oppijan lähiympäristöön liittyviin asioihin, kun taas tasolla B1 abstraktiotaso ja ilmaisujen kompleksisuus lisääntyvät. Taitoavain-koulutuksessa pohdittiin, miten havainnollistavaan kaavioon saadaan liitettyä myös informaatiota siitä, millaisissa tilanteissa kielitaito riittää (esim. perusopetuksen päättövaihe, YKI, lukiokoulutus ja usein ammatillinen koulutus B1.1, korkeakoulu B2).

Taitoavain-koulutuksen aikana totesimme, että tarvittaisiin itsearviointiaineistoa, esimerkkejä, tehtäviä ja havainnollistavia näytteitä myös tasolle A1 ja lukutaitokoulutukseen. Mitä vähäisempi oppijan koulutustausta ja esim. itsearviointikokemus on, sitä suurempi Viitekehyksen taitotasojen avaamisen tarve on. Havaitsimme, että yleiseen kielitutkintoon valmistautuva oppija pystyy usein ohjattuna tunnistamaan kielen eri osa-alueitten osaamistaan ja hyödyntämään tavallaan tätä viitekehyksen koodikieltä sekä arvioimaan omaa osaamistaan suhteessa esimerkkeihin. Lisäksi hän oppii asettamaan tavoitteita oppimiselleen.

Oppijan on opintojen alusta asti hyvä ymmärtää, ettei kielitaito kehity pelkästään opiskelemalla tiettyjä oppikirjoja tai käymällä kursseja vaan käyttämällä kieltä arjen eri tilanteissa. Lisäksi kielitaidon eri osa-alueet kehittyvät usein eri tahtiin. Tietyn taitotason saavuttaneiden oppijoiden osaamisessakin on eroja.  Taitoavain-työpajoissa tuotetun materiaalin käsittely oppimistilanteissa avaa edellä mainittuja näkökulmia.
Opettajien työn kannalta kollegiaalinen vuorovaikutus, mahdollisuus tutustua muiden opettajien työhön ja yhteistoiminnallinen työssä tarvittavien työkalujen tuottaminen olivat koulutuksen parasta antia. Minulla ei ollut tuon kurssin aikana sopivaa opetusryhmää, jossa olisin voinut tuottaa Taitoavain-materiaalia tai testata sitä. Pääsin kollegani Sanna Heinosen kursseille seuraamaan opetusta, keräämään materiaalia, opettamaan ja testaamaan tuottamaamme materiaalia. Taitoavain-koulutus oli toiminnallinen, käytännön työtä rikastava ja verkostoitumismahdollisuuksia avaava kokonaisuus, jonka myötä ammattilaisten ammattitaito päivittyi.

Tiia Ylhäinen-Holstila
S2-opettaja, Omnia, aikuisten perusopetus


P.S. Lisää Taitoavaimesta voi lukea uusimmasta Suomenopettajat-lehdestä (1/2019)!



Hei vaan Eero

2019-02-04



Ja kiitos viimeisestä: hienoa, että olette saaneet valmiiksi eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnön kotouttamisen toimivuudesta. Sain sen juuri luettua loppuun. Eihän se mikään page turneri ollut mutta ihan ok, kolme tähteä antaisin.

Mutta Suomen Kuvalehden (1.2.2019) ja Uuden Suomen (22.1.2019) haastatteluja vähän ihmettelin. Että miten niissä semmoisia väitteitä oli.

Otetaan nyt vaikka tuo toive tai ehdotus tai ajatusjumppa, että kansalaisuuden ehdoksi voitaisiin laittaa kielitaidon osoittaminen. Onkohan eduskunnassa menossa jokin epidemia, kun poliitikko toisensa perään ehdottelee säädettäväksi semmoisia, mistä laissa jo määrätään? Et ole tietenkään ymmärrettävistä syistä Suomen kansalaisuutta koskaan itse hakenut, mutta esimerkiksi Maahanmuuttoviraston sivuilla on kerrottu tosi selkeästi kansalaisuuden edellytykseksi suomen tai ruotsin kielen taito. En oikein tiedä, kumpi on pahempaa: että valiokunnan puheenjohtaja on asiasta tietämätön vai että näin vaalien alla keräillään irtopisteitä populistisilla heitoilla.

Kommentoit myös kotoutumiskoulutuksen onnistumista. (Sivumennen sanoen on aika jännä, että nykyään monella on siitä mielipide, vaikka 13 vuotta sitten kukaan tutuistani ei tiennyt, mitä uusi työni kotoutumiskoulutuksen kouluttajana oikein meinasi.) Selvityksen mukaan 35 prosenttia kotoutumiskoulutukseen osallistuneista saavutti tavoitetason B1.1. Onko se silti ”murheellinen” tai ”hälyttävä” asia? Minusta se on odotuksenmukaista. Mahtaisiko suomalainen kansanedustaja oppia vuodessa niin hyvin bengalia tai kiinaa, että voisi työllistyä senkieliseen työyhteisöön? Ihan en osta valiokunnan parannusehdotustakaan: että kotoutumisaika olisi kääntäen verrannollinen saavutettavaan kielitaitoon. Ehdotus kotoutumiskoulutukseen sisältyvästä kielitaitoa mittaavasta kokeesta puolestaan on jälkijättöinen: FYI että kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet velvoittavat nykyiselläänkin suomen tai ruotsin kielen taidon arviointiin ja että valtakunnallisesti laajassa käytössä ovat Testipisteen laatimat päättövaiheen testit.

Älä kuitenkaan kadota toivonrikkauttasi millään tavalla: kyllä mietinnössä hyvää ja kaunistakin oli, kuten vaikka turvapaikanhakumenettelyn ja koulutukseen pääsyn nopeuttaminen sekä koulutuksen kilpailutuksista luopuminen. Niitä odotellessa!

Terkuin Elina Stordell


Arvioinnin tuskaa

2018-12-21
Olen toiminut suomi toisena kielenä –opettajana jo niin kauan, että silloin kun aloitin, ei taidettu meistä opettajista edes vielä käyttää tätä nimitystä. Olimme vain suomen kielen opettajia. Eikä ollut olemassa vielä yhtään sellaista oppikirjaa, joka olisi laadittu nimenomaan Suomeen asumaan tulleita kielen opiskelijoita ajatellen. 

Paljon on tapahtunut kehitystä vuosien varrella: koulutusten kestot ja nimitykset ovat muuttuneet, opetusmenetelmät, -välineet ja -materiaalit monipuolistuneet, yhteydet työelämään tiivistyneet. Kaikesta huolimatta opiskelijat ja heidän opettamisensa on periaatteessa yhä samanlaista. Ja edelleen pidän työstäni todella paljon. Paitsi yhdestä asiasta - arvioinnista. On mahtavaa kohdata uusia ihmisiä, tutustua heihin, tukea ja ohjata heitä ja seurata oppimisen edistymistä. Kun aloitetaan kielen opiskelu ihan alkeista ja päätetään siihen, että voidaan keskustella monista asioista suomeksi, on kokemus molemmin puolin palkitseva. Opettajana voin iloita yhdessä opiskelijoiden kanssa, kun kielitaidon kehittyessä elämä uudessa kotimaassa alkaa tuntua helpommalta ja jatko-opiskelupaikka tai työpaikka löytyy. Mutta aina ennen kuin yhteinen taipaleemme päättyy, joudun käymään läpi työni ikävimmän puolen – kielitaidon arvioinnin. 

En tiedä, kuinka moni muu S2-opettaja jakaa kanssani saman kokemuksen ja tunteen. Tuntuu joskus aivan liian vaikealta arvioida kielitaidon tasoa. Ja kun siihen liittää vastuun, joka liittyy todistuksen kirjoittamiseen, niin tuskan ja riittämättömyyden tunne on taattu. Eikä edes vuosien kokemus ole mainittavasti helpottanut tilannetta. 

Onneksi kotoutumiskoulutusta varten on Testipisteessä laadittu erittäin toimivat ja luotettavat lopputestit. Toki niissäkin tuottamisen taitojen eli puhumisen ja kirjoittamisen tason määritteleminen jää opettajan/opettajien arviointitaitojen varaan. Eurooppalaisen viitekehyksen (EVK) antamat kriteerit eivät valitettavasti aina helpota arviointia, niin tulkinnanvaraisia jotkin kohdat ovat. Vuosien varrella olen käyttänyt ja itsekin laatinut joitakin taulukoita arvioinnin avuksi. Ja silti – aina yhtä vaikeaa. 

Taitoavain–arviointikoulutus antoi taas uuden työkalun. Arviointia ja kriteerejä lähestyttiin kielen oppijan näkökulmasta, mutta samalla kun EVK:n taitotasoja avataan selkeästi ja havainnollisesti opiskelijoille, avautuvat ne myös opettajalle. Koulutuksen aikana syntyi EVK:n sovellus, jossa vastataan seuraaviin kysymyksiin: Mitä osaan, missä tilanteissa selviän? Mikä voi olla vielä vaikeaa? Mitä minun tarvitsee oppia seuraavalle tasolle päästäkseni? Mihin koulutukseen tai työhön kielitaitoni riittää? Tämä taulukko tulee varmasti käyttöön, ja mielelläni jaan sitä työkavereilleni. Uskon, että se auttaa monia ymmärtämään paremmin, millaisia tavoitteita opiskelussa on ja mitä oikein tarkoittaa, kun todistuksessa suomen kielen taito on A2.2 tai B1.1. Taitotasojen visuaaliseen esittämiseenkin löytyi monta uutta vaihtoehtoa perinteisen portaikon rinnalle. Nyt voin valita, havainnollistanko kielitaidon kehittymistä ympyröiden, amfiteatterin vai vaikkapa omenapuun oksien avulla!

Tarja Dejanova






Kielitaito-omena taitotasojen kuvaajana

2018-12-18
Mitä ne kielitaitotasot oikein ovat? Mikä ero on A2.1 ja A2.2 tasolla? Miten paljon tai hyvin osaa puhua B1.1? Miksi mun teksti on A2.1 ja kaverin A2.2?

Suomen kielen kouluttaja kuule usein tällaisia kysymyksiä. Lisäksi opettajan pitäisi kurssin alussa avata kurssin tavoitteita opiskelijoille. Esimerkiksi kotoutumiskoulutuksessa yksi kurssin tavoitteista liittyy nimenomaan kielitaitotasoon. Miten siis havainnollistaa heti kurssin alussa miten hyvin toivoisimme opiskelijan puhuvan kurssin lopussa, kun yhteistä kieltä ei vielä ole?

Havainnollistamisvälineeksi olen keksinyt ja piirtänyt omenapuumallin. Kuvan olen tehnyt kotoutumiskoulutusta ja sen tavoitteita ajatellen, eli edistyneempiä tasoja ei ole kuvattu niin tarkasti kuin alkupään tasoja.  Tarkoituksenani on kuvalla kannustaa opiskelijaa näkemään, että heti alkuvaiheessakin kielitaito karttuu. Kuva toki toimii kaikenlaisilla kursseilla taitotasojen havainnollistamiseen.




Mitä kuvat tarkoittavat?

0-A1.3:
Liikkeelle lähdetään itäneestä siemenestä, joka kasvaa A1.3 tasolle päästessä pieneksi yksinkertaiseksi oksaksi, joka ovat vielä melko hutera ja hento. Rakenteet ovat siis vielä hyvin horjuvia ja lauseet pieniä ja yksinkertaisia. Ennen tasoa A1.3 opiskelija osaa joitakin sanoja tai fraaseja.

A2:
A2.1-oksa on jo kasvanut ja lehdet ovat isommat, kukatkin ovat jo nupullaan.  Lauseissa voi olla jo jonkin verran yksinkertaista sidosteisuutta, mutta tuotos on vielä suppeaa ja rakenteet yksinkertaisia. Oksat ovat siis vielä hentoja ja haarautuminen vasta pientä. Hennon oksat tarvitsevan vielä tukea. A2.2 –tasolla oksan ja tuotoksen massa kasvaa, rakenteet (eli oksat) monipuolistuvat ja vahvistuvat, kukat aukeavat. A2.2-oksa on kuitenkin vielä hento, vaikka vahvistuukin, eli toisia oksia ja puita tarvitaan vielä avuksi. Eiväthän kukatkaan yksin pölyty.

B:
Omenaiset oksat ovat jo itsenäisiä kielenkäyttäjiä. Omenoita voi ajatella abstraktina tasona, omasta tilanteesta laajemmalle tasolle pääsemisenä kirjoituksessa ja puheessa.  B-tason oksat ovat vahvempia, eli ne eivät tarvitse tukea samalla tavalla kuin hennommat oksat. Rakenteet eli oksat ovat monipuolisempia, vahvempia ja yltävät kauemmaksi. B1-tasolla kielenkäyttäjä ei ehkä vielä hallitse useita eri tyylejä ja siksi oksia on vain yksi. B2-tasolla oksia on jo useampia ja erilaiset tyylit ja käyttötilanteet ovat tuttuja ja paremmin hallussa. B2 on siis kattavampi ja tukevampi, varmempi kuin B1.

C:
Metsä on kieliyhteisö, jonka täysivaltainen jäsen oksa ja puu ovat. Yhteisö, siis metsä on monipuolinen ympäristö, jossa vastaan tulee erilaisia puita, oksia, muita kasveja ja eläimiä.

Esimerkkejä käytöstä

Kurssin alussa kuvasta opiskelijat näkevät, että siemenestä kasvaa jotain isoa, vaikka sanallinen selitys ei silloin toimisikaan. Kurssin edistyessä kuvaa voi avata tarkemmin opiskelijoille Eurooppalaisen viitekehyksen eli EVK:n mukaan tai yllämainittua selitystä mukaillen.

Olen usein ottanut kuvan esille, kun annan opiskelijoille palautetta esim. kirjoitelmasta tai kun harjoittelemme, miten puheessa pääsisi seuraavalle tasolle.  Eräs opiskelija esimerkiksi oli kirjoittanut paljon lauseita ja lauseet olivat hyviä. Omasta mielestään hän oli kirjoittanut paljon ja oli harmissaan siitä, että hänen tasonsa oli A2.1 ja kaverilla oli A2.2.  Opiskelija oli kirjoittanut paljon lauseita, mutta ne olivat kaikki yksinkertaisia päälauseita peräkkäin. Kuvan kanssa opiskelijalle oli helppo selittää (ja hänen ymmärtää), että hänellä oli paljon näitä suoria A2.1-oksia, mutta ei ollut vielä sidosteisuutta tai rakenteita eli haaroja, joita A2.2-oksissa jo on. Oksan rakennetta tutkiessa olen samalla piirtänyt oksaa sormella ja kertonut esimerkkejä oksan haaroista esim. ”Menin kauppaan (pääoksa), mutta unohdin lompakon kotiin (sivuoksa) ja minun piti mennä takaisin kotiin”.  Esimerkkejä voi aina antaa tason mukaan ja sen mukana mihin seuraavaksi tähdätään.
 
Samaa mallia voi käyttää puhettakin arvioidessa ja havainnollistaessa. Puheessa haaroja ovat yhtä lailla perustelut ja sivulauseet (koska, mutta, jos, toisaalta...). Opiskelija siis voi myös puhua paljon määrällisesti (kuten edellisen esimerkin opiskelija kirjoitti), mutta taso voi silti olla A2.1, jos koko tuotos on vain helppoja ja yksinkertaisia lauseita, epätarkkuutta on paljon, eikä sidosteisuutta tai perusteluja juuri ole. Risukasaa siis.  

Tekemääni puuta voit käyttää opetuksessa taitotasojen selventämisessä opiskelijoille. Pidäthän tekijän tiedot mukana kuvassa.  Mikäli haluat levittää sitä muuten tai käyttää sitä minkäänlaisessa kaupallisessa tarkoituksessa, ota yhteyttä minuun. Kysy käyttöoikeutta aina, jos olet epävarma asiasta.

Toivottavasti omenapuumallistani on iloa muillekin!

Hanna Leikas



Miten lyhyestä tuli enemmän

2018-10-31
Tapaan työkseni maahanmuuttajia, jotka tarvitsevat suomen kielen opetusta. Vuodessa arvioin noin tuhannen tulijan kielitaitoa ja opiskeluvalmiuksia sekä ohjaan heitä eteenpäin kunkin tulevaisuudensuunnitelmia kuunnellen. Olen tehnyt työtäni jo yli kahdeksan vuoden ajan. Uskaltaisin väittää, että minulla on tuntumaa aiheeseen.

Viime aikoina olen ihmeissäni seurannut muotia, jossa maahanmuuttajille suunnattuja koulutuksia halutaan lyhentää kuin hameita nousukaudella. Mitä lyhyempi, sitä parempi, tuntuu moni koulutuksesta päättävä ajattelevan. Järjetöntä - kuten muoti niin usein! Tässä otteita tämän syksyn erikoistarjouksista: Suomea 7 kk ja sitten ammattiopintoihin. Suomea 10 viikkoa ja sitten ammatillisia opintoja 3 kk!

Suomalainen teini on ammatilliseen koulutukseen hakeutuessaan opetellut lukemaan ja kirjoittamaan omalla äidinkielellään 9 vuotta, ja ammatin perusteiden oppimiseen hänen katsotaan tarvitsevan vielä kolme vuotta lisää. Silti uskomme maahanmuuttajalla olevan lyhytkoulutuksen jälkeen yhtä hyvät menestymisenmahdollisuudet uusien ammattilaisten catwalkilla. Kärsimmekö järjettömän pintamuodin lisäksi harhoista? Testipisteen tilastot kertovat, että esimerkiksi vuonna 2016 meille lähtötason arviointiin ohjatuista irakilaisista (835 henkeä, turvapaikanhakija-aallon suurin ryhmä) joka kolmannella oli alle 9 vuotta peruskoulua. Latinalaisten aakkosten hallinnassa oli vakavia puutteita 48 prosentilla. Mutta mitä niitä numeroita tuijottelemaan: pikakurssille vain ja työelämään!

Tapaan säännöllisesti maahanmuuttajia, joiden opinnot on keskeytetty puutteellisen kielitaidon takia: ”Ope sano että mun suomen kieli ei riitä.” Ihmiset ovat pettyneitä, heidän itsetuntonsa on saanut kolauksen, ja seuraava valintakoe kiinnostaa taas vähän vähemmän kuin edellinen. Pitkäkestoisimmilla koulutuksilla voidaan ehkäistä pettymyksen ja arvottomuuden tunteita, vähentää maahantulijoiden jatkuvaa testausta ja arviointia sekä lyhentää nivelvaiheissa kuluvaa odotteluaikaa.

Eikä siinä vielä kaikki: pidemmässä koulutuksessa myös oppii enemmän!

Elina Stordell



Testipiste kiittää palautteesta!

2018-09-28
Työtä työtä työtä tehdään... Tässä otos syyskuussa saamastamme asiakaspalautteesta. Testipiste kiittää kaikkia kävijöitä ja toivottaa onnea opintoihin!

  • Thank u so much for your support and immediate result.
  • Attitude of everybody is good. All are treated equally. That's nice. Thank you!
  • Everyone was very nice and helpful, it was easy to find the place. It was a nice experience. Thank you.
  • test facil et rapide et un bon encadrememt du personnel, j ai ete tes alaise
  • They were all very polite and did their jobs in a professional and encouraging manner. Thanks!
  • hyvät ja selvät kysymykset testissä
  • The staff is great, very understanding, friendly. I felt at ease taking part in the testing period for the Finnish courses at this location. I very much appreciate their service and work.
  • well well, i was very greatful to carry out the test though it was not that easy since have never speak nor read finnish before. on the other hand, it was good trying to learn a new language. cant wait to start the lesson or to start school cos will be happy to start.
  • credo che il test di valutazione del T-office sia molto utile per indirizzare i propri studenti verso il piu giusto livello per la preparazione futura.
  • I am extremely happy and satisfied with the help and services provided by Testipiste today. Keep up with the awesome work.
  • The test was simple to understand and teachers here made me feel very comfortable and relaxed. Good Job.
  • kiitos testista.Oli pitkä aikaa... Toivottavasti tulee hyvä tulokset.
  • Very kind and welcoming center. One feels intimidated because of our language limits, but the staff ensures that all are comfortable when they are here. Thank you!





Elina Stordell



Miksi EVK ei riitä? Eli miksi juristeja tarvitaan?

2018-09-18
Taitoavain-täydennyskoulutus suomi toisena kielenä -opettajille pyörähti kolmannen kerran käyntiin Testipisteessä. Ensimmäisenä lähipäivänä päädyttiin heti olennaisen äärelle professori Ari Huhdan luennon myötä.



Ari pyysi osallistujia pohtimaan, millaisten kielenoppijoiden on helpompi tai vaikeampi ymmärtää (esimerkiksi opetussuunnitelman) taitotasokuvauksia. Todettiin, että kuvauksia ymmärtääkseen täytyy olla lähes tulkoon pitkälle suomen opinnoissa edistynyt eurooppalainen lingvisti ja että me S2-opettajatkin tulkitsemme kuvaimia usein eri tavoin. Ari vertaisikin Eurooppalaista viitekehystä lakiteksteihin: kummatkin pyrkivät yksiselitteisyyteen, mutta silti juristeille riittää kysyntää.

Läpinäkyvyyden ja ymmärrettävyyden lisäämiseksi tarvitaan siis erilaisia asteikkoja eri tarkoituksiin ja eri kohderyhmille. Tämän toteaa myös viitekehys itse. Opettajilla on käyttöä yhdenlaiselle asteikolle, opiskelijat ja oppilaat ymmärtäisivät paremmin toista, vanhemmat, työnantajat ja viranomaiset kukin omaansa.

Eikä tässä vielä kaikki! Ari muistutti meitä siitä, että tulkinnaltaan haastavien tasokuvainten lisäksi myös maamerkit eli näytesuoritukset eri tasoilta ovat keskeisiä. Ne havainnollistavat konkreettisesti sitä, mistä kuvaimet puhuvat. Ja jotta maamerkissä saataisiin näkyviin juuri kullekin tasolle olennaisia seikkoja, on arviointitehtävänkin sovittava asteikkoon. Tuottamistaidoissa maamerkkejä voidaan kerätä asiantuntijaraadin avulla, mutta ymmärtämistaidoissa prosessi on huomattavasti monimutkaisempi ja edellyttää muun muassa tilastollisten menetelmien käyttöä.

Näihin tarpeisiin Testipisteen Taitoavain-hanke pyrkii löytämään työkaluja. Tavoitteena on löytää ja laatia opetukseen sopivia materiaaleja, joilla taitotasoja voidaan tehdä läpinäkyvämmiksi kielenoppijoille. Hankkeessa mukana olevat opettajat keräävät niin maamerkeiksi käyviä puhumisen ja kirjoittamisen näytesuorituksia, luetun ja kuullun ymmärtämisen tehtäviä kuin kehittävät yhdessä Testipisteen kielitaidon arvioijien kanssa taitotasojen selkoasteikkoa. Työ on aloitettu ensimmäisen osallistujaryhmän kanssa syksyllä 2017, ja tuloksia kootaan yhteen tämän vuoden päättyessä. Sitä odotellessa!

Elina Stordell



Suomea puhutko?

2018-08-28


Pian syksy on. Syksyllä uusia harrastuksia paljon aloitetaan. Kielet miten olisi? Minusta puheen ollen suomen kielen opettaja olen joten, uudet kielet hyvä on. Japania kolme vuotta opiskelen. Japanin kielestä paljon pidän, mutta vielä vielä taitamaton olen. Raskasta on tiedätkös! Kirjoitelmastani puheen ollen, ekaluokkalainen kirjoittaa. Hiraganat ja katakanat ymmärrän, mutta kanjeista en niin pidä… Ne ovat vähän…  Joka päivä kielioppia opiskella en haluaisi. Paljon opiskelkaa olkaa hyvä. Tsemppiä!

Tekeepä hyvää istua välillä pulpettiin ja katsoa kielen opiskelua toisesta näkökulmasta. Outo kirjoitusjärjestelmä tekee lingvististäkin lukutaidottoman tai korkeintaan semilukutaitoisen, ja muutenkin normaalilla järjenjuoksulla varustettua turhauttaa, kun pystyy tuottamaan vain yksinkertaisia, lapsellisen oloisia ilmauksia. Vaikka opettajat ovat innostuneita ja innostavia, huomaa, miten helposti aika tuhraantuu rakenteiden tankkaamiseen. Opiskelijatkin taitavat mieluummin tehdä turvallisia drillejä kuin ottaa ja avata suunsa. Sanaston mieleen painaminen alkaa olla keski-ikäiselle haastavaa, ja ilman lentolippuja motivaatiota ei tahdo aina löytyä. Ja entäs sitten se, kun saa paikkalippunsa hankittua ja hotelliinsa kirjauduttua eikä ymmärrä vastauksesta juuri mitään! Uudelle kurssillehan sitä pitää taas ilmoittautua.

Tsemppiä kaikille vieraiden kielten opiskelijoille ja terve menoa kurssille!

Elina Stordell


Taitoavain: Työkaluja taitotasojen ja tavoitteiden avaamiseksi ja selittämiseksi S2-oppijalle – yliopisto-opiskelijan näkökulma

2018-05-30
Taitoavaimen koulutus Oulussa osui omalta kannaltani juuri sopivaan aikaan, sillä alkuvuodesta suoritin yliopistolla S2-opintojen perusopintoihin kuuluvan kurssin Kielitaidon arviointi. Kurssin pohjalta olin entistä enemmän ymmälläni arvioinnin suhteen: miten se voi olla luotettavaa? Kuinka opettaja osaa tehdä juuri ryhmälleen sopivat testit? Voiko arviointi koskaan olla täysin tasa-arvoista? Ymmärrys arvioinnin monipuolisuudesta laajeni ja syveni. Kaikkien kysymysten keskellä mielessä pyöri myös lohdullinen ajatus siitä, että arviointia tehdään koko ajan ja aivan onnistuneestikin. Se täytyy siis olla mahdollista.

 Kurssin tavoitteena oli oppia kielitaidon arvioinnin perusteet ja tutustua valtakunnallisiin ja eurooppalaisiin arvioinnin taitotasoihin. Teorian lisäksi harjoittelimme yhden tai useamman kielen osa-alueen testausta ja arviointia todellisen suomenoppijoiden ryhmän kanssa.

Kurssilla tutustuttiin eurooppalaisen viitekehyksen lisäksi yleiseen kielitutkintoon ja myös eri kouluasteiden opseihin. Törmäsin aikalailla ensimmäistä kertaa eurooppalaiseen viitekehykseen ja sen taitotasoihin. Äkkiseltään tasot ja niiden luonnehdinnat tuntuivat haastavilta hahmottaa, millaista puhetta tuottaa A1-tasolla oleva opiskelija, entä millaista tekstiä B2-tasoinen opiskelija ymmärtää? Omaa ymmärrystäni helpotti huomattavasti se, että käsittelimme myös eritasoisten oppijoiden tuotoksia, asetimme niitä mielestämme sopiville taitotasoille.

Arviointia tarkasteltiin monelta kantilta ja kuinka monenlaista se voikaan olla! Perinteisesti arviointi tuo mieleen kokeet ja koearvosanat, yliopisto-opiskelijalle kenties kirjatentit, joihin päntätään etukäteen, ja kuukauden päästä voikin muistella mitä tuli opittua... Mitä tentti siis itseasiassa testasikaan? Kertoiko se siitä, mitä olen todella oppinut? Näitä kysymyksiä pyöritellessä päädyin pohtimaan sitäkin, mitä se oppiminen oikeastaan on? Entä mikä voisi olla parempi tapa sen mittaamiseen? Itseäni jäi toden teolla mietityttämään se, mitä kielen oppiminen on ja kuinka sitä todella olisi parasta ja oikeudenmukaisinta mitata. Paljonko kokeessa menestymiseen voi vaikuttaa se, että koe jännittää tai kokeessa oleva tehtävätyyppi ei ole opiskelijalle tuttu? Miten tällaisia asioita huomioidaan arvioinnissa vai huomioidaanko niitä?

Teorian jälkeen olikin aika siirtyä käytäntöön: laadimme koko ryhmän voimin testin, jolla kävimme testaamassa suomen opiskelijoiden kielitaitoa. Tehtävänämme oli myös arvioida testit. Tätä osuutta pidin äärettömän opettavaisena ja toki myös haastavana. Arviointi herätti paljonkin kysymyksiä. Milloin siirrytään tasolta toiselle tai miten arvioidaan kokonaiskielitaito jos eri osa-alueiden tasot vaihtelevat suuresti? Entä jos opiskelijan tuotos ei ole tehtävänannon mukainen, mutta hän kuitenkin puhuu sujuvaa ja ymmärrettävää suomea, ei kai taito silloin ole olematon? Taitolaji on sekin, kuinka arviointi onnistuisi olemaan kannustavaa, eikä vain virheitä korostavaa. Arvioijan on työssään otettava huomioon monen monta seikkaa! 

Yliopiston kurssin jälkeen janosin lisää tietoa arvioinnista, eri taitotasoista ja käytännön arviointityöstä S2-opetuksessa. Tuntui, että arviointi oli paisunut niin moninaiseksi ja suureksi asiaksi, etten enää tiennytkään miten sitä käytännössä voisi toteuttaa tasa-arvoisesti, oikeudenmukaisesti ja kannustavasti. Taitoavaimen koulutuksessa on ollut opettavaista kuulla ammatissa toimivien opettajien mielipiteitä ja näkökulmia sekä kokemuksia. Vaikuttaa myös siltä, että he ovat tavallisia ihmisiä, eivät mystisiä arviointivelhoja, joilta homma vain luonnistuu. Tiedon ja tutkimuksen äärelle, kuin myös kokeneiden kollegojen luokse, on aina mahdollista hakeutua haastavissa tilanteissa. Haasteistaan huolimatta kun arviointia tarvitaan ja sillä on tärkeä paikkansa esimerkiksi oppijan opiskelujen ja työelämään sijoittumisen kannalta. 

Katariina Halonen


Opettajan kokemuksia ja ajatuksia taitotasoja käsittelevästä opetustuokiosta ja Taitoavain-materiaalin käytöstä (kevät 2018)

2018-05-30
Teetin tehtävän ammattikoulun pakollisiin YTO-aineisiin kuuluvalla S2-kurssilla. Paikalla oli kolme opiskelijaa. Kahdelle opiskelijalle taitotasot olivat jo entuudestaan tuttuja aiemmin suoritetun kotoutumiskoulutuksen myötä. Yksi opiskelija ilmoitti alkuun, ettei tiedä taitotasoasteikkoja, mutta muisti keskustelun aikana, että hän on käyttänyt niitä muun muassa työhakemuksessa ja CV:ssä kuvatessaan kielitaitoaan.

Opiskelijoilla oli selkeästi jo ymmärrystä siitä, miten taitotasoasteikko muodostuu. He osasivat nimetä, että taso B1 on kotoutumiskoulutuksen tavoitetaso ja että silloin on mahdollista esimerkiksi opiskella ammattikoulussa. Muiden tasojen sanallinen kuvaaminen oli sitten vaikeampaa. Tutustuimme sitten eri taitotasoasteikkoihin eurooppalaisen viitekehyksen, selkoversion ja erilaisten esimerkkien nimeämisen avulla. Läpikäynnin aikana visualisoin taululle myös taitotasoasteikon porras- ja aaltomallit edistymisen kuvaamiseksi. Esittelyn myötä syntyi vaikutelma, että kaikki kolme opiskelijaa hahmotti eri taitotasojen sisällöt hyvin ainakin yleisellä tasolla. Eri tason sisällä olevia tasoja (esimerkiksi A2.1 ja A2.2) pohdimme lyhyesti niin, että yksittäisen taitotasonkin sisällä voi olla vielä vähän heikko tai vahva osaaja.

Itsearvioinnin ja keskustelun aikana huomasin sen, että omia taitojaan opiskelijat lähestyivät yleensä negatiivisen kuvailun kautta. He nimesivät asioita mitkä ovat vaikeita tai mitä he eivät vielä osaa. Esimerkiksi sanaston hallinta oli monen mielestä heillä puutteellista. Vasta opetustuokion loppupuolella he alkoivat vaikeuksien sijasta nimetä asioita, mitä he jo osaavat ja viestintätilanteita, jotka ovat heille helppoja. Myös itsearvioinnin loppupuolella oman taitotason arvioinnissa oma kielitaito arvioitiin korkeammaksi kuin tunnin alkupuolella.

Oman kielellisen "itsetunnon" paraneminen tuntui paranevan yleisen keskustelun, tehtävänäytteiden ja vastausnäytteiden myötä. Esittelin opiskelijoille kirjoittamisen näytetehtävät taitotasoilla A1 (tekstiviesti), A2 (harrastus) ja B1 (ongelma). Katsoimme ensin taitotason A1 tehtävän ja kaikki totesivat sen olevan helppo. Tarkastelimme myös tehtävän opiskelijanäytteitä. Opiskelijat analysoivat ja kommentoivat vastauksia - halusivatpa myös jopa korjata niissä olevia virheitä. Seuraavaksi tarkastelimme A2-tason tehtävää, jonka opiskelijat myös saivat tehdä. Kaikki suoriutuivat tehtävästä noin 10-15 minuutissa. Tämän jälkeen kävimme läpi myös näytevastauksia. Opiskelijat selvästi tässä vaiheessa vertailivat omia vastauksiaan näihin näytteisiin todella tarkasti. Tehtävää kommentoitiin helpoksi, koska aihe ja tehtävämuoto (sähköposti) ovat heille tuttuja. He myös mainitsivat, että tehtävä onnistui hyvin myös ilman sanakirjaa. Tehdyn A2-tason tehtävän jälkeen esittelin opiskelijoille vielä B1-tason tehtävän. Opiskelijat lukivat tehtäväannon ja kommentoivat, että tehtävä vaikuttaa sellaiselta, että sen tekeminen heiltä onnistuu, vaikka "tarvitsee miettiä nyt enemmän". Opiskelijat myös pohtivat, että aikaa menee varmasti paljon enemmän. Kaikki kolme halusivat ottaa tehtävän itselleen kotitehtäväksi ja tavoitteena oli "kirjoittaa pitkä teksti". Jokainen opiskelija tosiaan arvioi, että suoriutuu kyllä vähintään tyydyttävästi tehtävästä.

Näytteiden ja tehdyn tehtävän jäljiltä jokainen opiskelija vaikutti tietyllä tapaa itsevarmemmalta. He nimesivät yhä esimerkiksi kirjoittamisen vaikeimmaksi osa-alueeksi ja että sitä pitää jatkossa treenata. Toisaalta he kommentoivat olevansa nyt myös tietoisempia siitä, miten kielitaito on kehittynyt ja että millä osa-alueilla he ovat vahvoilla. Keskustelussa ja oman osaamisen kuvailussa toistui enemmän positiivisia kommentteja.

Lopussa pyysin, josko voisin vielä yhteisten keskustelujen jälkeen haastatella yhtä opiskelijoista. Opiskelijat eivät tästä innostuneet, vaan halusivat mieluiten kommentoida kaikki yhdessä. Nauhoitus selvästi jännitti opiskelijoita ja keskustelu ikään kuin tyssäsi heti kun nauhoitus alkoi. Siispä haastattelusta tulikin lopulta varsin opettajavetoinen ja opiskelijoiden vastauksista kovin lyhyitä. Yritin vielä haastattelun aikana nostaa erikseen esiin muutamia keskustelussa käsiteltyjä seikkoja, mutta opiskelijat eivät aivan innostuneet asiaa enää kommentoimaan nauhalle. Sinänsä en koe tätä ongelmaksi, koska opetustuokion lopputulokset olivat silti ryhmässä hyvät ja todella positiiviset.

Kielitaidon itsearviointi ja yhteinen arviointi osaamisesta olivat todellakin hyödyksi. OSAOn äidinkielen ja S2:n viidennessä eli viimeisessä osaamisjaksossa opiskelijat arvioivat osaamistaan ja kehityskohteita jakson loppupuolella. Toisinaan itsearviointia hyödynnetään myös muilla osaamisjaksoilla, mutta tässä viidenessä osaamispisteessä itsearviointi on mainittu erilliseksi jakson seurantakohteeksi. Tämän tekemäni opetustuokion jälkeen silti koen, että itsearviointia pitäisi kyetä toteuttamaan paljon runsaammin opinnoissa, varsinkin enemmän kuin vain koko viiden osaamispisteen mittaisen osion lopussa. Tällöin opiskelija on selvästi paremmin kartalla siitä, mitä hän jo hallitsee ja osaa sekä missä hänellä on vielä harjoiteltavaa. Vastedes aion toteuttaa itsearviointeja vähintään jokaisen osaamispisteen jakson lopussa. Näiden kolmen opiskelijan kohdalla myös arvioisin, että opetustuokio toimi kaiken lisäksi myös motivaatiota lisäävänä tekijänä.
 
Laura Niva


Miten kertoa eurooppalaisesta viitekehyksestä S2-oppijalle?

2017-12-19
On tiedettävä tavoitteet saavuttaakseen ne. Niinpä Testipisteen kurssilla ”Työkaluja taitotasojen ja tavoitteiden avaamiseksi ja selittämiseksi S2-oppijalle” pohdimme eräänä tehtävänä, miten määrittelisimme selkosuomeksi, mitä taitotasojen osaamiseen kuuluu ja miten tasoja voisi oppijalle konkretisoida. Kurssista kokonaisuudessaan voi lukea aikaisemmasta blogipostauksestani.

Kurssin osallistujat kokivat tärkeäksi kertoa oppijoilleen, että eurooppalaisen viitekehyksen avulla arvioidaan neljää kielen osa-aluetta: puhumista, kirjoittamista, puheen ymmärtämistä ja tekstin ymmärtämistä. Arviointi ei kohdistu rakenteisiin, vaan kommunikatiivisuuteen: mitä oppija osaa ja millaisista tilanteista hän selviää.  Kuvausta käytetään esimerkiksi testeissä ja kansalaisuutta haettaessa, mutta se on väline myös oppijan itsearviointiin. Tärkeänä tuotiin esiin myös se, että eteneminen osa-alueilla ei välttämättä ole samantahtista. Lisäksi haluttiin kertoa, että kielitaidon taitotasoasteikko on Euroopassa yhteinen eri kielissä, ja sen kuvaukset löytyvät verkosta.

Kurssilla yhteisesti tuotettavaan selkokieliseen taitotasoasteikkoon kaikki pienryhmät toivoivat kirjattavaksi tilanteet, joissa kielen oppija kullakin tasolla pärjää. Muutoin kannatus jakaantui sen suhteen, mihin kuvauksissa tulisi keskittyä: Työelämän ja opiskelun kielitaitovaatimukset ja funktiot koettiin valaiseviksi, ja toisaalta taas ymmärtämisen ja tuottamisen hyvyys, helppous tai sujuvuus. Kannatusta kirjattaviksi asioiksi saivat myös teemojen käsittelykyky, sanaston ja rakenteiden osaaminen sekä funktioiden hallinta. Eräs ryhmä koki tärkeäksi kirjata ylös sen, mitä ei vielä osaa tai mikä tuntuu vaikealta. Sen sijaan mikään ryhmistä ei ensisijaisesti lähtisi määrittelemään tasoja strategioiden käyttämisen tai oppijan tekemien virheiden perusteella. Kaikki ryhmät toivoivat selkokieliseen asteikkoon erilliset kuvaukset kielen neljästä osa-alueesta. Kuvausten tulisi olla kielellisesti helppoja ja sisältää konkreettisia esimerkkejä.

Selkokielinen asteikko ei ole ainoa konkreettinen työkalu, jolla kurssin osallistujat visioivat selittävänsä taitotasoja. Visuaalisesti taitotasojen laajenemista ja erikokoisuutta haluttiin hahmottaa esimerkiksi sivuprofiililla portaista, joiden askelmat ovat erikokoisia. Myös amfiteatterin ylöspäin leveneviä kaaria sekä minän ympärille yhä kasvavia renkaita ajateltiin mahdollisina kuvallisina selityksinä. Oppijoille haluttiin tehdä selväksi, että sama määrä työtä tai aikaa ei johda tasaisesti seuraavalle tasolle.

Kunkin tason tuotoksia eri muodoissa kaavailtiin havainnollistaviksi esimerkeiksi. Kurssilaiset innostuivat videoklipeistä, jotka esittelisivät vuorovaikutusta eri tasoilla. Nämä videoklipit voisivat esittää esimerkiksi asiointitilanteita, arkisia juttelutuokioita tai työtilanteita, joiden jälkeen oppija saisi vielä selkokielisen kuvauksen tasosta: ”Sinä olet kahvilassa. Tasolla A1.3 sinä osaat... ja ymmärrät...”. Toisaalta videoilla voisi kertoa myös, mikä vielä voi olla vaikeaa. Videon koettiin havainnollistavan vuorovaikutustilanteissa tarvittavaa kielitaitoa paremmin kuin pelkän ääninäytteen ja olevan näin alkeistasollakin valaiseva. 

Liikkuvaa kuvaa helpompaa ja nopeampaa on kuitenkin tuottaa teksti- ja ääniesimerkkejä eri tasoista. Kurssilla yhteisesti koostettua materiaalipankkia pidettiin myös hyvänä tapana tuoda taitotasojen eroja esiin. Osa kurssilaisista keräsi tehtäväesimerkkejä puhutun ja kirjoitetun ymmärtämisestä, osa tuotatti oppijoillaan ääntä ja tekstiä. Keskusteltaessa esimerkeistä todettiin, kuinka erilaisia samantasoiset näytteet keskenään voivat olla, joten oppijoiden kanssa olisi hyvä vertailla erilaisia samankin tason esimerkkejä.

Eläviäkin esimerkkejä muista tasoista ehdotettiin vierailijoiden muodossa: ryhmä voisi tavata yksittäisen edistyneemmän opiskelijan, tai opettaja järjestää kahden eritasoisen ryhmän kohtaamisen vaikkapa haastattelun muodossa. Jos mahdollisuus on, ryhmät voisivat keskustella omalla äidinkielellään tai suomeksi ekplisiittisesti kielitasoista. Suomea osaava opiskelija voi yhtä hyvin piipahtaa alkeistason kurssilla toteamassa, kuinka on itse edistynyt opinnoissaan. Oman osaamisen dokumentointi jollakin tapaa (esimerkiksi portfoliolla), pienten välitestien sekä helppojen väitelauseiden avulla tapahtuva itsearviointi koettiin myös mahdollisuuksina motivointiin. 

Oppimisen kantava voima, sisäinen motivaatio, ei synny opettajan antamista raameista, vaan oppijan on ymmärrettävä ja hyväksyttävä tavoitteensa itse. Opettaja voi toki auttaa tällä tiellä tarjoamalla välineitä, muun muassa taitotasot, helposti ymmärrettävässä muodossa. Kurssin aikana tuotettua materiaalipankkia saa kernaasti käyttää omassa opetuksessaan motivaation tukemiseen. Pankki täydentyy keväällä 2018 pidettävien kurssien myötä.

Jenni Virtanen



Työkaluja taitotasojen ja tavoitteiden avaamiseksi ja selittämiseksi S2-oppijalle

2017-12-19
Palautteen antaminen on taitolaji, joka on paljon muutakin kuin oppijan virheiden osoittamista. Palautetta voidaan toki antaa itse tehtävästä, mutta palaute käsittää myös oppimisen strategiat (kognitiiviset, metakognitiiviset, affektiiviset ja sosiaalis-interaktionaaliset) sekä palautteen itsestä persoonana. Minkäänlainen palaute ei kuitenkaan ole tehokasta, ellei oppija ensin tiedosta, mihin hän haluaa tähdätä. (Alderson & al. 2015: 325-336). Suomen kielen oppijaa tavoitteiden asettamisessa auttaa selkokielellä esitetty kuvaus eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoista.

Testipisteen tarjoama koulutus ”Työkaluja taitotasojen ja tavoitteiden avaamiseksi ja selittämiseksi S2-oppijalle” (5 op) tarjoaa ympäristön miettiä, mitä taitotasot ovat ja miten ne liittyvät oppimiseen. Vertaisryhmissä työstetään ajatuksia siitä, minkälaista osaamista tietty taitotaso edellyttää ja missä tilanteissa taitotasolla pärjää. Kurssilla luodaan yhdessä konkreettista kättä pidempää mallien, esimerkkitehtävien ja helppojen taitotasokuvausten muodossa. Tämä työkalupakki tulee lopuksi kaikkien käyttöön.

Ensimmäisenä lähipäivänä sukelsimme taitotasoarvioinnin, tavoitteiden ja palautteen yhteenkietoutumiseen kielenoppimisessa. Mietimme myös taitotasojen havainnollistamista sekä näytesuorituksia oppijan näkökulmasta. Etätyöskentelyjaksolla tutustuimme kirjallisuuteen diagnostisesta palautteenannosta ja kävimme vilkasta keskustelua oppimisalustalla mm. kouluttajien esimerkkitehtävistä ja arvioinnista.
Ensimmäisen etäjakson tehtäviin kuului myös yhden kielen osataidon (kirjoittaminen, puhuminen, luetun ymmärtäminen, kuullun ymmärtäminen) tietyn taitotason esimerkkien koostaminen kommentteineen. Toisella lähijaksolla kävimmekin läpi pienryhmissä näitä osin omista opetusryhmistä kerättyjä näytteitä, jotka nivoimme isommiksi kokonaisuuksiksi ja esittelimme koko ryhmälle. Kurssilla pohdimme yhdessä, kuinka erilaisia näytteitä ja näytepaketteja voisi käyttää opiskelijaryhmässä esimerkkinä taitotasoista, mitä niistä voi selkokielisesti sanoa ja mitkä piirteet erityisesti tulisi tietyn taitotason kuvaajina nostaa esiin. 

Toisella etäjaksolla testasimme saamaamme itsearviointipohjaa, hahmottelemiamme taitotasokuvauksia sekä näytepakettia suomen kielen kursseilla. Jokainen sai tehtäväksi myös haastatella tarkemmin yhtä oppijaa tehtyjen itsearviointien pohjalta. Käyttökokemuksia purimme kolmannella tapaamiskerralla, jolloin tarkastelimme myös selkoasteikkoa ja sen käyttöä opetuksessa.

Osallistujana suosittelen lämpimästi koulutusta kaikille, jotka pohtivat eurooppalaisen viitekehyksen kielitaitotasoja, oppijoiden motivoimista, arviointia ja palautteen antamista sekä tavoitteiden asettamista.   Koulutus järjestetään uudestaan vuonna 2018 Oulussa ja Helsingissä.

Lähde: Alderson, J. Charles, Haapakangas, Eeva-Leena, Huhta, Ari, Nieminen, Lea & Ullakonoja, Riikka. 2015. The Diagnosis of Reading in a Second or Foreign Language. London: Routledge.

Jenni Virtanen



Parasta ennen

2017-05-15


Tervetuloa Testipisteen koekeittiöön! Tänään on tarjolla koulujen päättymistä silmällä pitäen ehdotus juhlapöydän testimenuksi.

Testimenumme resepti on oma versiomme arviointimenestykseksi nousseesta Eurooppalainen viitekehys -klassikosta, jota tuunaamme trendikkäästi muun muassa satokauden uusilla mediation-kuvaimilla. Käytämme vain kotimaisia aineistoja. Testi on opiskelijaystävällinen ja sopii myös skarppaajille. Se saattaa kuitenkin sisältää lisäaineita edistyneempiä oppijoita varten.

Testimenumme kehitystä voi kuvata kestäväksi, sillä sitä on kestänyt jo vuodesta 2010 asti. Kaikki testit tehdään rakkaudella ja käsityönä. Valmistusprosessia valvotaan tarkasti, ja kaikilla testinkeittäjillämme on aina voimassa oleva hygieniapassi. Menussamme maistuu onnellisen opettajan tekemä testi!

Testimenustamme on helppo tilata kokeeksi jopa neljän testilajin setti, joka sisältää makupaloja aina esi-A1:stä B2-tasolle asti. Testit voi tilata hyvissä ajoin etukäteen ja koristella vasta tarjolle pantaessa. Koekeittiömme hoitaa logistiikan ja kylmäketjun; sinun täytyy vain huolehtia oikeasta säilytyksestä käyttöhetkeen asti. Testiä ei tule säilyttää esimerkiksi kopiokoneen lämmössä, jotta se säilyy tuoreena ja raikkaana. Kuvassa tarjoiluehdotus.

Elina Stordell

Opiskeluvalmiuksien testi kielitaitoa ennakoimassa?

2017-05-15
Testipiste otti toukokuussa 2017 merkittävän askeleen ja esiintyi ensimmäistä kertaa kansainväliselle yleisölle Bolognassa. Arvostettu kielitaidon arvioijien järjestö Association of Language Testers in Europe (ALTE) hyväksyi abstraktiehdotukseni ja myönsi minulle uuden tutkijan stipendin konferenssiin osallistumista varten. Konferenssin teemana oli tällä kertaa Learning and Assessment: Making the Connections.

Testipisteen lähtötason arvioinnissa on kansainvälisestikin katsoen käynyt jo melkoinen määrä asiakkaita: toukokuussa 2017 yli 23 000 asiakasta. Meille onkin kertynyt asiakkaista ja heidän testisuorituksistaan runsaasti monipuolista aineistoa, josta myös Helsingin ja Jyväskylän yliopistot ovat olleet kiinnostuneita. Koska olen itsekin tullut opiskelleeksi tilastotieteen alkeita niin työn kuin huvinkin puolesta, halusin kokeilla, mitä voisin saada materiaalista irti.

Testi

Arvioimme suomen kielen taidon lisäksi asiakkaiden opiskeluvalmiuksia, ja yksi keskeinen työvälineemme on rakenteellisen hahmottamisen testi. Sen juuret ovat Testipistettä edeltäneessä Kotoraide-projektissa, joka vieraili vuonna 2008 Belgiassa hollantia toisena kielenä opettaneessa Huis van het Nederlandissa. Siellä käytössä oli mielenkiintoisen tuntuinen COVAAR-testi, jonka avulla asiakkaille etsittiin sopivinta mahdollista hollannin kielen kurssia. Testiä voinee kuvailla loogisen ajattelun testiksi, joka pyrkii olemaan kielestä riippumaton; testi sisälsi tekokielisen aineiston lisäksi visuaalista materiaalia ja muistutti siltä osin erilaisia älykkyystestejä. Testiä kokeiltiin Kotoraiteessa mukana olleissa kotoutumiskoulutusta järjestäneissä oppilaitoksissa. Jotkin testin osat eivät vaikuttaneet erottelevan opiskelijoita; toiset puolestaan osoittautuivat osalle ylivoimaisiksi. Testistä kehitettiin suomen kieleen sopivampi malli, jonka toimivuus varmistettiin pilotoinnein. Testi mittaa sanahahmon tunnistamisen nopeutta ja tarkkuutta, rakenteellisten samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien hahmottamista sekä kykyä käyttää analogioita. Lisäksi testi antaa tietoa testattavan kyvystä ymmärtää ohjeita ja erilaisia tehtävätyyppejä sekä käyttää tietokonetta. Testiversiot otettiin käyttöön myös Testipisteessä sen aloittaessa pääkaupunkiseudun keskitetyn lähtötason arvioinnin vuonna 2010, ja testi on pysynyt tähän asti periaatteiltaan samanlaisena. Testiosioiden toimivuutta ja testiversioiden verrannollisuutta tarkkaillaan säännöllisesti IRT-analyysein. Testiä voisi kuvata melko helpoksi, sillä tyypillisin tulos on 30/30 pistettä. Keskiarvo on 21/30 ja keskimmäinen pistemäärä testiversiosta riippuen 23 tai 24 pistettä. Tulos ei siis noudata normaalijakaumaa vaan on hyvinkin vino.

Käytännön kokemusten perusteella testi toimii varsin hyvin tehtävässään, eli se antaa tukea sopivan koulutuspolun valintaan ja erottelee hyvin etenkin hitaalle ja peruspolulle sopivia opiskelijoita. On kuitenkin tärkeä muistaa, että ohjauspäätökseen vaikuttavat myös monet muut seikat ja ettei sitä koskaan tehdä minkään yksittäisen testituloksen tai taustatiedon perusteella. Lukuisten Testipiste-vuosien jälkeen minua alkoi kiinnostaa, missä määrin empiirisiin havaintoihin perustuva oletuksemme olisi todennettavissa numeroin. Jos testitulos kertoo mielestämme opiskelijan tarpeesta hitaammin etenevään koulutukseen, voiko tulos ennakoida myös oppijan suoriutumista kotoutumiskoulutuksessa ja edelleen todennäköisesti saavutettavaa kielitaidon tasoa?

Aineisto

Olimme jo ehtineet kerätä yhteistyössä Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen kanssa aineistoa, jossa yhdistimme Testipisteen lähtötason arvioinnin taustatietoja ja testituloksia kotoutumiskoulutuksen päättöarvioinnin tuloksiin. Tuloksia esiteltiin Washingtonissa GURT-konferenssissa vuonna 2016, ja artikkeli on tätä kirjoitettaessa painossa. Tätä tutkimusta varten saimme lisää aineistoa Testipisteen omista oppilaitoksista. Testipisteen aineistossa on tähän mennessä 380 opiskelijan tiedot, mutta tähän tutkimukseen seuloin vain opiskelijat, jotka aloittivat kielen opiskelun nollasta: heillä ei ollut lähtötasonarvioinnissa aiempaa kokemusta suomen kielen opinnoista eikä kielitaitoakaan, poikkeuksena muutamat henkilöt, joiden suullinen taito oli arvioitu tasolle esi-A1 (konferenssissa esiteltiin Eurooppalaiseen viitekehykseen tulossa oleva taso): käytännössä he ovat osanneet reagoida muutamiin yksinkertaisimpiin haastattelukysymyksiin koskien esimerkiksi nimeä, suomen puhumista, kotimaata tai äidinkieltä. Tällä tavoin rajattuna aineiston kooksi tuli 235 asiakasta tai opiskelijaa, eli otos on vielä pienehkö.

Syystä taikka toisesta aineistossa on selvästi enemmän naisia (71 %) kuin miehiä. Suurin osa on pari-kolmekymppisiä (76 %). Äidinkieleltään opiskelijat ovat heterogeeninen joukko, sillä erilaisia äidinkieliä on 60, suurimpana ryhmänä venäjää äidinkielenään puhuvat (26 %).  Lähtötasonarviointihetkellä tyypillisin maassaoloaika oli korkeintaan kolme kuukautta (40 %), ja yli vuoden maassa olleita oli selvä vähemmistö (24 %, heistäkin osa oli käynyt lähtötasonarvioinnissa aiemminkin). Koulutustaso on varsin hyvä, sillä 42 prosentilla oli yliopistotutkinto tai –opintoja (maistereita oli kuitenkin selvästi kandidaatteja vähemmän) ja 36 prosentilla toisen asteen tutkinto. Useimmilla oli kokemusta vieraiden kielten opiskelusta (78 %), tavallisesti tosin vain yhden kielen osalta. Samoin useimmat puhuivat vähintään yhtä kieltä äidinkielensä lisäksi (83 %).

Aineistossa mukana olevista henkilöitä enemmistö (64 %) oli opiskellut kotoutumiskoulutuksessa peruspolulla. Nopealla polulla oli opiskellut vain 7 prosenttia ja hitaalla 29 prosenttia. On huomattava, että hitaalla polulla opiskelleista pieni osa oli ohjattu ensin luku- ja kirjoitustaidon koulutukseen, josta he olivat todennäköisesti vaihtelevan ajan jälkeen jatkaneet hitaasti etenevien oppijoiden polulla.
Kotoutumiskoulutuksen päättöarvioinnissa parhaimmat tulokset saavutettiin puhumisessa, jossa vähintään B1.1-tasolle ylsi 45 prosenttia (A2.2-tasolle 39 %). Vastaavat luvut ovat kirjoittamisessa 33 % (A2.2-tasolle 41 %), luetun ymmärtämisessä 32 % (A2.2-tasolle 42 %) ja kuullun ymmärtämisessä 29 % (A2.2-tasolle 51 %). Kuullun ymmärtämisen tulos on ainakin itselleni yllätys: painottaahan kotoutumiskoulutus suullista kielitaitoa, jolloin puheen ymmärtämisen voisi olettaa kehittyvän vahvemmaksi. Voi myös olla, että Testipisteen tulisi tarkastella kehittämiensä lopputestien sisältöjä ja taitotasoja uudelleen.

Analyysit

Tutkimuksessani analysoin rakenteellisen hahmottamisen testin tulosta suhteessa päättöarvioinnissa saavutettuihin taitotasoihin. Tarkastelin aineistoa kolmella tapaa.

Ensin tutkin tulosten välistä korrelaatiota. Se osoittautui kielitaidon osa-alueesta riippuen heikoksi tai korkeintaan kohtalaiseksi; kaikki tulokset ovat kuitenkin tilastollisesti merkitseviä. Ennakoidusti vahvin korrelaatio oli hahmottamisen testin ja luetun ymmärtämisen taidon välillä. Tulosta voi pitää odotettavana, onhan hahmottamisen testin yksi tavoite selvittää teknistä lukutaitoa. Parhaiten latinalaisella kirjaimistolla lukevat lähtevät etumatkalta, kun taas heikommin lukevilta kuluu todennäköisesti koko koulutuksen ajan osa energiasta itse lukemisprosessiin ja dekoodaukseen sisällön ymmärtämisen sijasta. Vastaavasti heikoin yhteys on suullisten taitojen ja rakenteellisen hahmottamisen testin välillä. Näitä taitoja onkin helpompaa kehittää ilman vahvaa lukutaitoa. On myös mahdollista, että hitaammin etenevien oppijoiden koulutuksessa painotetaan suullista kielitaitoa, koska se kompensoi heikompia taitoja; toisaalta erityisesti nämä opiskelijat tarvitsisivat tukea yhteiskunnassa ja etenkin jatko-opinnoissa tarvittavissa kirjallisissa taidoissa.

Toiseksi tutkin variansseja One-way ANOVA –testillä. Selvin yhteys on tässäkin hahmottamisen ja luetun ymmärtämisen välillä. Ryhmät, joiden testitulos oli heikko hahmottamisessa, saavuttivat myös heikot tulokset luetun ymmärtämisessä. Samoin taitavimmat ryhmät ylsivät parhaisiin tuloksiin. Myös kirjoittamisen kohdalla yhteys on vahva, puhumisessakin havaittavissa. Kaikki tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä.

Viimeiseksi käytin X2-testiä (khii toiseen). Tulokset noudattelevat edellä selostettujen analyysien tuloksia.

Vaikuttaisi siis siltä, että lähtötason arvioinnissa heikot pisteet rakenteellisen hahmottamisen testistä saavat asiakkaat saavuttavat myös muita heikompia tuloksia kotoutumiskoulutuksessa. Toisin sanoen he tarvitsevat enemmän tukea oppimiseen: pidempää koulutusta, rauhallisempaa etenemistä ja erilaista pedagogiikkaa. Lisäksi voisi olla hyödyllistä pohtia hitaan koulutuspolun oppisisältöjä ja painotuksia: mikä olisi tarkoituksenmukaisin tapa painottaa kielen eri osa-alueita?

Yksi testi on kuitenkin vain yksi testi ja tieto monen muun seassa. Niinpä tutkin samoilla välineillä päättöarvioinnin tulosten yhteyttä myös muihin lähtötason arvioinnissa selvitettäviin seikkoihin: niin testituloksiin kuin taustatietoihin. Kuten odottaa saattaa, monilla muillakin seikoilla on samansuuntainen yhteys saavutettavaan kielitaitoon. Tulokset eivät tule kokeneelle S2-opettajalle yllätyksenä: Iäkkäiden opiskelijoiden tulokset jäävät muita vaatimattomammiksi. Koulutustaustalla on selvä yhteys luetun ymmärtämisen taitoon; kirjoittamisessa ja kuuntelussa analyysitulokset vaihtelevat; puheen kehittymiseen kouluhistorialla ei näytä olevan vaikutusta. Myös hyvä tekninen lukutaito edesauttaa etenkin kirjallisten taitojen oppimista. Kokemus kielten opiskelusta tukee suomen oppimista, ja opiskelijan kyky käyttää vieraita kieliä ennustaa suomen taitoa. Koulutuspolullakin näyttää olevan vaikutusta; osaksi syynä on luonnollisestikin se, että eri poluille ohjataan taidoissaan erilaisia opiskelijoita, mutta voiko syynä olla myös se, että polkujen painotukset ja sisällöt poikkeavat toisistaan?  ? Sukupuolen yhteydestä on vaikea sanoa mitään varmaa. Maassaoloaika ei näytä vaikuttavan tuloksiin.

Ei mitään uutta auringon alla, sanoo joku. Eipä. Testipiste voi kuitenkin jatkossakin käyttää turvallisin mielen kehittämäänsä testiä ja hyödyntää siitä saatavaa tietoa ohjauspäätöksiä tehdessään. Se on hyvä se.

Elina Stordell



Outoja tuloksia ja tärkeitä kysymyksiä

2017-02-23




Keskimäärin 3600 koulutussuositusta vuodessa, 360 kuukaudessa, 90 viikossa, 30 päivässä. Suurin osa niistä menee nappiin. Testiin osallistuja pääsee sopivalle, usein itse toivomalleen kurssille, aloittaa opiskelun ja oppii. Kielitaitoarvio ja koulutussuositus ovat kaikkien osapuolten mielestä osuvia. Näistä tapauksista emme yleensä kuule jälkeenpäin.

Aina tulos ei kuitenkaan tunnu oikealta. Sekä testiin osallistunut asiakas että asiakkaan testiin lähettänyt virkailija saattavat hämmentyä tai yllättyä. Silloin tällöin myös opettajat ihmettelevät Testipisteen suosituksia.

Niinpä meiltä kysytään: Mitä, miksi ja voiko tämä olla mahdollista? Onko tapahtunut virhe ja voiko asian korjata? Miten? Ja me vastaamme. Teemme sen mielellämme ja mahdollisimman perusteellisesti. Tutkimme tapauksen, pyydämme toisen asiantuntijan arvion, korjaamme mahdollisen virheen tai selitämme ratkaisumme. Tarjoamme aina myös mahdollisuuden testin uusimiseen ja uuteen arvioon. Tärkeintähän on se, että kielenoppija pääsee kaikkein sopivimpaan koulutukseen.

Tällä hetkellä suurin osa tarkistuspyynnöistä koskee lukutaito-kurssien suosituksia. Kaikkein useimmin viimeisen vuoden aikana on kysytty luku semi -kursseille ohjaamisen perusteita, mikä ei ole lainkaan yllättävää. Onhan kurssi uusi tulokas koulutuskartalla ja äkkiseltään kuulostaa varsin omituiselta, että akateemisen loppututkinnon suorittanut henkilö, joka kaiken lisäksi puhuu useaa eri kieltä, ohjataan lukutaidon kurssille. Siis harjoittelemaan lukemista!

Olemme kuitenkin ohjanneet lukutaidon kurssille kielenopettajia ja korkeakoulututkinnon suorittaneita virkamiehiä. Meillä on siihen perusteemme ja tarkat kriteerit, joita noudatamme. Useimmiten syynä semi-kurssille ohjaamiseen on se, että lukeminen latinalaisilla aakkosilla on vaivalloista, työlästä ja hidasta ja vie kohtuuttoman paljon energiaa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei henkilö ole tottunut lukemaan tekstejä latinalaisilla aakkosilla vaan oman äidinkielensä merkistöä käyttäen. Tällöin katsomme, että tuleva suomen oppija, mahdollisesti tutkinto-opiskelija tai alansa ammattilainen, hyötyisi merkittävästi lukutaidon harjaannuttamisesta ja sujuvoittamisesta ennen kieliopintojen aloittamista.

Luku-suositusten lisäksi kysytään säännöllisesti myös lähtötasoista. Tyypillisintä on, että aloitustasoa epäillään liian korkeaksi ja taustalla painaa huoli, että kurssi on liian vaikea. Tämän tyyppisiä palautteita tulee testiin osallistuneiden lisäksi myös TE-toimiston virkailijoilta ja opettajilta. Käsitys taitotasoista ja oletus vaikkapa A2-tasoisen kurssin vaatimuksista saattaa vaikuttaa myös siihen, että lähtötaso hirvittää. Erityisesti oppijat itse pitävät usein taitoaan paljon vähäisempänä kuin arvioija. Hyvien perusteluiden nojalla taivumme toki tekemään muutoksia suosituksiin, vaikka kielitaito vaikuttaisi testien perusteella riittävältä kurssille osallistumiseen.

Ajoittain myös koulutustyyppiä pidetään vääränä. Nämä palautteet tulevat lähes ainoastaan opettajilta. Yleisin tapaus on se, että opettaja pitää hitaasti etenevää koulutusta sopivana vaihtoehtona Testipisteen suositteleman peruskurssin sijaan. Kantamme on pääsääntöisesti se, että opettaja on aina oikeassa. Opettaja näkee kaikkein parhaiten, miten oppija oppii ja kehittyy ja selviytyy kurssin arjessa – ja mikä on hänelle parhaaksi. Testipisteessä voimme vain ennustaa oppijan pedagogisia tarpeita testitulosten ja taustatietojen pohjalta. Toisinaan testitulokset ja taustatiedot ovat ristiriitaisia: Esimerkiksi osa testituloksista viittaa hitaaseen koulutukseen, taustatiedot taas pääosin perusnopeudella etenevään koulutukseen. Ristiriitatilanteissa painotamme yleensä oppijan omia toiveita sekä ohjaamme ensisijaisesti peruskurssille. Tämä periaate selittää sen, että väärään paikkaan sijoittuneista suurin osa on ohjattu hitaan kurssin sijaan peruskurssille.

Joskus (onneksi kuitenkin hyvin harvoin) on käynyt myös niin, että suositus tai tulos on ollut virheellinen tai puutteellinen inhimillisen erehdyksen vuoksi. On käynyt esimerkiksi niin, että kielitaito on jäänyt arvioijalta huomaamatta, kun asiakas on vaatimattomasti ilmoittanut, ettei osaa lainkaan suomea. Virheellisen tuloksen takana on myös erään kerran ollut väärä klikkaus koulutustyyppivalikossa. Näiden tapausten jälkeen emme voi muuta kuin pahoitella virhettämme. Tietysti pyrimme myös tarkentamaan työskentelyämme entisestään, jotta välttyisimme tällaiselta kokonaan.

Otamme lämpimästi vastaan kaikki kysymykset ja palautteet koulutukseen ohjaamisesta, suosituksista ja kielitaitoarvioista. Näin saamme tärkeää tietoa, jonka avulla voimme kehittää toimintaamme eteenpäin. Niinpä kysymme säännöllisesti palautetta kaikilta osapuolilta: testiin osallistuneilta, opettajilta ja TE-toimistojen henkilökunnalta. Kertokaa, kysykää, neuvokaa!

Henna Vikman


B1- ja B2-tasojen lopputesti käyttöön

2016-12-19
Kiitos noin 80 osallistujalle, jotka olivat mukana uuden B-tasojen lopputestin käyttöönottokoulutuksessa 9.12.2016 paikan päällä sekä verkossa!



Testipaketti on kehitetty Opetushallituksen rahoittamassa Itsenäisen kielenkäyttäjän kielitaitoa arvioimassa hankkeessa (2015?2016). Se on tarkoitettu etenkin kotoutumiskoulutuksen nopeasti etenevien oppijoiden polun päättöarviointiin, mutta opettajan harkinnan mukaan testiä voidaan käyttää myös muilla B-tasoille päättyvissä koulutuksissa. Testiä voi käyttää myös vain osalle ryhmän opiskelijoista; samoin siitä voi valita vain tietyt osakokeet opiskelijan kykyjen mukaan.

Paketti sisältää tuttuun tapaan välineet puhumisen, puheenymmärtämisen, kirjoittaminen ja tekstin ymmärtämisen arviointiin. Testien ja tehtäväkohtaisten arviointilomakkeiden lisäksi mukana on opiskelijan itsearviointia tukevaa materiaalia, koska etenkin nopeasti etenevien oppijoiden polulla monet opiskelijat ovat tottuneita kieltenopiskelijoita ja heillä on kykyä omien taitojen ja tavoitteiden analysointiin.
Testipaketti on jaettu kaikille koulutukseen osallistuneille. Materiaali on jatkossakin saatavissa käyttöön maksutta, mutta edellytyksenä on käyttäjäkoulutukseen osallistuminen. Mikäli oppilaitoksesi on kiinnostunut ottamaan testin käyttöönsä, ota yhteyttä Testipisteeseen elina.stordell(at)testipiste.eu tai nan.zhang(at)testipiste.eu.

Mikä vaikuttaa tekniseen lukutaitoon suomen kielellä?

2016-09-02
S2-opettajille lienee itsestäänselvyys, että kielenoppimisella ja lukutaidolla suomen kielellä on yhteys toisiinsa. Testipisteenkin lähtötason arvioinnissa ja kotoutumiskoulutukseen ohjaamisessa suoriutuminen teknisen lukutaidon testissä on yksi keskeisimmistä tekijöistä valittaessa asiakkaalle sopivaa koulutustyyppiä ja –polkua. Siksi halusin tilastotieteen puuhasteluissani selvittää teknisen lukutaidon yhteyksiä erilaisiin taustamuuttujiin sekä muihin käyttämiimme testeihin. Tässä blogissa keskityn lähinnä teknisen lukutaitoon ja oppijan omaan äidinkieleen.

Suurimpia Testipisteen asiakasryhmiä olivat vuonna 2015 äidinkielen mukaan jaoteltuna suuruusjärjestyksessä venäjä, arabia, viro, englanti, somali, thai, espanja, albania, kurdi sorani ja kiina (mandariini ja kantoni yhdessä). Eri kieliryhmien keskiarvot teknisen lukemisen testissä, joka arvioidaan asteikolla 0–3, ovat seuraavat:



Kuviosta nähdään, että latinalaisella kirjaimistolla äidinkieltään kirjoittavat näyttävät pääsääntöisesti menestyvän testissä muita paremmin.
Silmämääräisen havainnon vahvistaa oikeaksi One-Way ANOVA-testi. Sen perusteella suuret äidinkielet voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Viron-, espanjan- ja venäjänkielisten teknisen lukemisen suorituksissa ei ole eroa. Samoin englannin- ja albaniakieliset ryhmät muistuttavat toisiaan. Kolmannessa ryhmässä ovat arabia, kiina, sorani, somali ja thai. Merkille pantavaa on, että ryhmiä yhdistää pitkälti se, kirjoitetaanko kieliä latinalaisella kirjaimistolla vai ei. Poikkeuksena ovat venäjä ja somali. Näiden kieliryhmien suoriutumista selittää vahvasti asiakkaiden koulutustausta ja laajemmin lähtömaiden koulutusinfrastruktuuri. Venäjänkielisillä on huomattavasti korkeampi koulutustaso kuin muiden ei-latinalaista järjestelmää käyttävien kielten puhujilla ja ylipäätään kaikista Testipisteen asiakkaista toiseksi eniten korkeakoulututkintoja (65 %). Vastaavasti somalinkielisillä on selvästi heikompi koulutustaso kuin muilla latinalaisin kirjaimin äidinkieltään kirjoittavilla (täysin tai lähes puuttuva koulutus 33 % sekä pelkkä alakoulu 32 %).

Myös X2-riippumattomuustestin perusteella äidinkieli on yhteydessä teknisen lukemisen testissä suoriutumiseen. Vain albanian kielellä ei testin mukaan ole vaikutusta; tulos on tilastollisesti melko merkitsevä. Tulos on mielenkiintoinen, koska albanian äänne?kirjain-vastaavuus on hyvin samanlainen kuin suomessa, ja käytännön kokemuksen perusteella albaniankieliset lukevat suomea yleensä varsin hyvin. Toisaalta albaniankielisistä ainakin kosovolaisten koulutustausta on hieman keskimääräistä heikompi (peruskoulu 22 % tai lukio 36 %).

Selvitin myös teknisen lukutaidon yhteyksiä muihin taustamuuttujiin ja testeihin. Tässä lyhyesti joitakin tuloksia: Odotuksenmukainen tulos on esimerkiksi, että koulutustasolla on ANOVA:n perusteella tilastollisesti merkittävä vaikutus teknisen lukemisen testissä suoriutumiseen. Sen sijaan teknisellä lukemisella ja maassaoloajalla ei ole keskinäistä riippuvuutta, toisin kuin joskus saatetaan ajatella. Maahanmuuttajan ei siis suoriudu mekaanisesti lukemisesta paremmin tai heikommin siksi, että hän olisi oleskellut Suomessa ja siten kuullut suomea pidemmän tai lyhyemmän aikaa. Tutkin myös teknisen lukutaidon ja sanelun välistä riippuvuutta laskemalla Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen. Testit korreloivat varsin voimakkaasti (rs = 0.767, tulos on tilastollisesti merkitsevä), eli 59 prosenttia variaatiosta on yhteistä. Korrelaatiota selittää luonnollisestikin se, että molemmissa testeissä suoriutuminen on yhteydessä latinalaisen kirjaimiston hallintaan.

Seuraavaksi olisi kiinnostavaa yrittää selvittää, onko mahdollista sanoa, vaikuttaako äidinkieli tai koulutustausta toista enemmän teknisen lukemisen suoritukseen. Myös teknisen lukutaidon yhteys kotoutumiskoulutuksen päättyessä saavutettaviin suomen kielen taitotasoihin olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde. Entä mitä sinä haluaisit tietää teknisestä lukutaidosta?

Elina Stordell


Tilastoja Testipisteen asiakaskunnasta

2016-08-12
Käytin osan kesälomastani tekemällä Helsingin kesäyliopiston tilastomatematiikan harjoitustyötä. Aineistonani olivat kaikki 3900 maahanmuuttaja-asiakasta, jotka kävivät Testipisteessä lähtötason arvioinnissa vuonna 2015. Kuvaan tässä blogissa asiakaskuntaa erilaisten taustamuuttujien näkökulmista; testituloksia käsittelen seuraavassa kirjoituksessani.

Sukupuoli
Asiakkaista 40 prosenttia on miehiä ja vastaavasti 60 % naisia. Naisten suurempaa määrää on vaikea selittää. Yksi syy saattaa olla vanhempain- ja hoitovapaat, jotka katkaisevat koulutuksen ja oppilaitoksen aloittaman ohjausprosessin: pitkän kotonaolojakson jälkeen TE-toimisto ei enää voi luottaa aiemmin annettuun jatkosuositukseen ja lähettää asiakkaan uuteen lähtötason arviointiin. Vuoden 2016 osalta tilasto tulee olemaan erilainen: miesten osuus tulee olemaan huomattavasti suurempi, mitä selittää vuonna 2015 alkanut suuri turvapaikanhakijoiden virta Lähi-idästä Eurooppaan.


Ikä
Asiakkaat ovat oppivelvollisuusiän ylittäneitä, ja heidän ikänsä vaihtelee 17 ja 63 vuoden välillä, sillä TE-toimistot eivät ohjaa lähtötaidon arviointiin oppivelvollisuus- tai eläkeiässä olevia henkilöitä. Suurin osa on nuoria aikuisia tai keski-ikäisiä (21-40-vuotiaita 77 %). Tämä lienee myös tyypillinen ikä muuttaa maasta toiseen: opinnot ovat usein takana, eikä korkeaa ikää toisaalta koeta rajoitteeksi. Ikäjakauma on hyvin samanlainen sukupuolesta riippumatta.


Maassaoloaika
Maassaoloaika vaihtelee suuresti. Osa asiakkaista on asunut testihetkellä Suomessa joitakin viikkoja, osa yli 20 vuotta. Tyypillisin maassaoloaika on 2 kuukautta, ja korkeintaan vuoden Suomessa on asunut 58 prosenttia kävijöistä. Käytännön kokemuksen perusteella voi sanoa, että tällaiset asiakkaat ovat kotoutumisprosessinsa alkuvaiheessa: heillä ei tavallisesti ole vielä lainkaan kokemusta kotoutumiskoulutuksesta, vaikka joillakin on takanaan jokin itse etsitty omaehtoinen suomen kielen kurssi. Suurin osa ei ole vielä ollut tässä vaiheessa työelämässä Suomessa.
Noin joka kymmenes asiakas on asunut Suomessa yli viisi vuotta. Pidempään maassa olleet ovat poikkeustapauksia. Kokemuksen perusteella he ovat usein olleet Suomessa töissä, opiskelleet tutkintoa tai olleet yhden tai useamman kerran hoitovapaalla.

Kansalaisuus
Asiakkaat ovat kotoisin 133 maasta. Kolme selvästi suurinta lähtömaata ovat Viro, Venäjä ja Irak. Seuraavaksi suurimpia ovat kävijämääräjärjestyksessä Somalia, Thaimaa, Syyria, Intia, Kosovo, Turkki ja Kiina. Kuviossa esitetään maat, joista tuli vähintään 1 prosentti vuoden 2015 asiakkaista.


Tutkin koulutustason ja kansallisuuden välistä suhdetta suurimpien kansallisuuksien osalta khii2-riippumattomuustestillä. Tulosten mukaan lähes kaikissa tapauksissa kansallisuudella on tilastollisesti erittäin merkittävästi vaikutusta koulutustaustaan. Korkeakoulututkintoja on selvästi tavallista enemmän intialaisilla (78 %) ja venäläisillä (65 %). Ammattitutkintoja on enemmän virolaisilla (42 %). Lukio- tai peruskoulutausta on tavallista yleisempi kosovolaisilla (36 ja 22 %). Peruskoulu on tavallista yleisempi thaimaalaisilla (22 %). Pelkät alakouluopinnot ovat tavallista tyypillisempiä turkkilaisilla (32 %) ja irakilaisilla (25 %). Tosin Turkista tulevilla on myös muita enemmän lukiokoulutuksen omaavia (27 %). Ilmiötä saattaa selittää koulutusero Turkin turkkilaisten ja Turkin kurdien välillä. Puuttuva tai erittäin vähäinen koulutus sekä pelkkä alakoulu ovat tavallista yleisempiä somalien keskuudessa (33 ja 32 %). Syyriasta tulevien koulutustaustat jakautuivat melko samoin kuin kaikkien asiakkaiden koulutustaustat. Edellä olevat tulokset vastaavat hyvin arkikäsitystä eri maiden tyypillisestä koulutusinfrastruktuurista.


Elina Stordell

Opetusharjoittelijana Testipisteessä

2016-08-10
Opettajan pedagogisiin opintoihin kuuluva soveltuva harjoittelu on mahdollisuus suorittaa oppilaitoksen sijaan opetus- ja kasvatusalalla. Kielitaidon arviointi on niitä opetuksen kysymyksiä, joka on askarruttanut minua paljon, minkä vuoksi halusin suorittaa harjoitteluni juuri Testipisteessä. Pedagogisissa aineopinnoissa kielitaidon arviointi ja Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoasteikot tulivat pintapuolisesti tutuiksi – lyhyen kurssin aikana oli vaikea omaksua laajoja asteikkoja syvällisemmin. Harjoittelulta hainkin mahdollisuutta tutustua taitotasoasteikoihin käytännössä, minkä myötä niitä olisi helpompi hyödyntää omassa opetuksessa.

Reilun kahden viikon aikana sain työskennellä taitotasoasteikkojen kanssa monin eri tavoin. Koko lähtötasotestausprosessi tuli minulle tutuksi haastattelusta lukemisen testiin ja saneluun sekä rakenteellisen hahmottamisen testiin. Tutustuin yhteen testiin kerrallaan sekä sisällön että arviointikriteerien osalta, mikä auttoi uuden asian omaksumisessa. Tarkkailun ja pohdinnan jälkeen sain itse kokeilla yksittäisten testien teettämistä, ja lopuksi vedin koko testausprosessin alusta loppuun. Testien teettämisen ohella parasta antia oli suoritusten arviointi, joka aluksi tuntui vaikeammalta mutta helpottui nopeasti.

Suomea jo vähän osaaville teetetään puhumisen, kirjoittamisen, luetun ymmärtämisen ja kuullun ymmärtämisen testit. Näihin testeihin tutustuminen ja niiden tarkasteleminen taitotasoasteikkojen valossa oli todella tarpeellista, sillä eri kielitaidon osa-alueet ja niillä vaadittava osaaminen kullakin taitotasolla jäsentyivät mielessäni selkeämmiksi. Parasta antia oli luonnollisesti myös suoritusten arviointi, erityisesti puhumisen ja kirjoittamisen, joissa taitotasoasteikot otettiin kunnolla käyttöön.

Valvojana testiluokassa toimiminen antoi uudenlaisia näkökulmia erityyppisiin opiskelijoihin. Oli mielenkiintoista tarkastella esimerkiksi lukutaitotestiä tekevien testattavien opiskeluvalmiuksia eli sitä, miten he testitilanteessa toimivat. Yllätyinkin, miten eri tavoin testitilanteessa voikaan menetellä. Lisäksi oli hauska huomata, miten elekielellä pääsee melko pitkälle niiden asiakkaiden kanssa, joiden kanssa minulla ei ollut yhteistä kieltä.

Harjoittelu Testipisteessä antoi yllättävän paljon vain reilun kahden viikon aikana. Tavoitteeni täyttyi paremmin kuin odotin – taitotasoasteikot paitsi tuntuvat tutummilta, myös helpommin sovellettavilta opetustyöhön. Esimerkiksi erityyppisten tehtävien laatiminen eritasoisille kohderyhmille tuntuu helpommalta, kun taitotasojen vaatimukset ovat käytännön myötä tulleet selkeämmiksi. Ylipäätään koko testausprosessi, jonka myötä asiakkaat polutetaan sopiville kursseille, oli äärimmäisen mielenkiintoista tulevalle S2-opettajalle. Ja olihan lähtötasotestaaminen mukavaa!

Terhi Kapali

Arvioijan aakkosia

2016-08-10

KUVA

Toimin suomi toisena kielenä -kouluttajana ja tänä vuonna aloitin lähtötason arvioijana Testipisteessä. Tähän tekstiin kokosin ajatuksiani testaamisesta ja kielitaidon arvioinnista uutena arvioijana.

Aikataulu
Testipisteessä lähtötason arvioinnissa aikataulu on tiukka. Haastateltavia ja arvioitavia saattaa kiireisenä päivänä olla jopa yhdeksän. Kuitenkin yhtenäinen ja hyvin vakioitu arviointisysteemi auttavat pysymään aikataulussa. Ja toivottavasti rutiini tuo tähän vielä helpotusta myöhemmin!

B-taso
B-taso, C-taso vai A-taso? Eurooppalainen viitekehys on kaikkine heikkouksineenkin kielitaidon arvioijalle tarpeellinen opus, joka täytyy omaksua ennen arvioijaksi ryhtymistä.

Digitaalisuus
Lähtötason arviointi Testipisteessä on onneksi digitalisoitu ja kielitestit tehdään näppärästi tietokoneen avulla. Koko arviointi ei kuitenkaan tapahdu tietokoneella, vaan haastattelut hoidetaan kasvokkain.

Google-kääntäjä
Haastattelutilanteessa Google-kääntäjä saattaa olla korvaamaton apu, jos tulkkia ei jostain syystä ole saatavilla. Ennen Testipisteessä aloittamista en ollutkaan vielä keksinyt tälle sovellukselle mitään käyttötarkoitusta!

Englanti
Usein Testipisteen asiakkaiden suomen kielen taito ei vielä riitä siihen, että haastattelun voisi tehdä suomeksi. Testipisteessä pääseekin käyttämään myös muita kieliä, kuten englantia. Koulutustilanteissa käytän aina pelkästään suomea, joten on mukava välillä päästä puhumaan myös muita kieliä.

Haastattelu
Lähtötason arviointiin kuuluu kielitestien lisäksi haastattelu, jossa selvitetään asiakkaan taustaa kielenoppimisvalmiuksien kannalta. Haastattelu on mielestäni tärkein väline oikean kurssin löytämiseen. Haastattelutilanne on myös aina hiukan jännittävä: koskaan ei tiedä, millainen asiakas on arvioitavaksi tulossa. Toisaalta tilanne on sama molemmin puolin. Eihän asiakaskaan yleensä tiedä kovin paljoa siitä, mikä häntä odottaa, kun hän istuu haastateltavan tuoliin. Mielestäni onkin tärkeää aluksi selittää asiakkaalle, miksi hän on arvioitavana ja mitä arvioinnin aikana ja sen jälkeen tapahtuu.

Ihmiset
Arvioijana työskentely on ihmisten kohtaamista ja kuuntelemista. Jokaisen arvioitavan kohdalla on pysähdyttävä miettimään kokonaisuutta ja parasta mahdollista suomen kielen kurssia juuri tämän asiakkaan kohdalla.

Koulutusportti
Koulutusportti on arvioijan tärkeä työkalu ja kommunikointiväline TE-toimistoon. Koulutusporttiin kirjataan testien tulokset ja polutukset.

Luku- ja kirjoitustaito
Olen toiminut suomen kielen kouluttajana monilla erilaisilla kursseilla mutta luku- ja kirjoitustaidon koulutuksessa vain sijaisena satunnaisesti. Itselleni haasteellisinta ja toisaalta mielenkiintoisinta on tutustua tähän arvioinnin osa-alueeseen.

Nauhuri
Nauhurilla olisi hyvä äänittää haastattelun kohta, jossa asiakas lukee ääneen suomenkielisen tekstin. Nauhurilta on kätevä kuunnella lukusuoritus myöhemmin, jos on esimerkiksi vaikea päättää kahden eri kurssin välillä. Haastattelutilanteet ovat itselleni ehkä vielä niin uusia ja jännittäviä, etten vielä koskaan ole muistanut käyttää nauhuria. Muutaman kerran olen kuitenkin toivonut, että olisin nauhuria käyttänyt.

Palaute
Ilman rakentavaa palautetta on vaikea kehittyä, ja uutena arvioijana toivonkin mahdollisimman paljon palautetta tekemistäni arvioista. Toinen tärkeä p-kirjaimella alkava sana on perehdytys, ja se on onneksi Testipisteessä järjestetty hyvin. Arviointikoulutuksen lisäksi sain ennen omia arviointeja seurata kokeneen arvioijan työtä, mikä oli hyvin hyödyllistä.

Rakenteellinen hahmottaminen
Tämän tehtävätyypin selittäminen saa joskus hikikarpalot nousemaan arvioijan otsalle. Mutta kun asiakas ymmärtää tehtävän idean ja logiikan, voi arvioija huokaista helpotuksesta.

Suomen kieli
Kun asiakas tulee lähtötason arviointiin Testipisteeseen, on hänen intonsa oppia suomen kieltä yleensä suuri. Arviointityön lisäksi työskentelen suomen kielen kouluttajana ja näistä innokkaista tulevista suomen kielen opiskelijoista saan runsaasti motivaatiota myös omaan opetustyöhöni.

Testipiste
Pääkaupunkiseudun maahanmuuttajataustaisille asukkaille tuttu paikka, josta monen matka suomen kieleen saa alkunsa. Arvioijalle tämä taas on mielenkiintoinen paikka ammattitaidon ja arviointitaitojen kehittämiseen.

Yhdessä
Vaikka haastattelutilanteessa kielitaidon arvioija on asiakkaan kanssa kahdestaan, ei lopullisia arviointeja Testipisteessä tarvitse tehdä yksin. Aina voi pyytää apua kokeneemmilta arvioijilta, ja nämä keskustelut ovatkin antoisia ja ne tukevat hyvin uuden arvioijan osaamisen kehittymistä.

Maria Valkama

Millaista koulutusta turvapaikanhakijoille?

2016-05-02
Testipiste selvitti alkuvuonna 2016 opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta turvapaikanhakijoiden osaamista: koulutustaustaa ja ammatillista osaamista sekä luku- ja kirjoitustaitoa. Tavoitteena oli pyrkiä ennakoimaan tulevaa koulutustarvetta. Kartoituksessa haastateltiin 1004 turvapaikanhakijaa Uudellamaalla sijaitsevissa vastaanottokeskuksissa.

Lataa raportti


Luku- ja kirjoitustaitoa

Suomalaisessa yhteiskunnassa vaaditaan hyviä kirjallisia taitoja niin työelämässä kuin opinnoissakin, mutta monien turvapaikanhakijoiden luku- ja kirjoitustaidoissa latinalaisilla aakkosilla on puutteita suomalaisiin vaatimuksiin verrattuna. Jatkossa luku- ja kirjoitustaidon koulutusta tarvitaan huomattavasti enemmän kuin sitä on tähän asti ollut tarjolla, sillä selvityksen perusteella noin 70 prosenttia 17–60-vuotiaista turvapaikanhakijoista tarvitsee jonkinlaista harjoitusta latinalaisen kirjaimiston käytössä. Vuoden 2018 alusta aikuisten luku- ja kirjoitustaidon opetus siirtyy osaksi aikuisten perusopetusta. Suurin osa heikosti lukevista turvapaikanhakijoista on kuitenkin suorittanut kotimaassaan peruskoulun, joten heille nopeampi tapa edetä olisi nykyisen kaltainen työvoimapoliittinen luku- ja kirjoitustaidon koulutus. Lukukoulutuksen ei myöskään tarvitse olla kaikille yhtä pitkä, sillä tulijoissa on huomattavan paljon semilukutaitoisia. Lisäksi jo vastaanottokeskuksissa voitaisiin järjestää turvapaikkapäätöstä odottaville tehokasta luku- ja kirjoitustaidon opetusta sekä muita opiskeluvalmiuksia vahvistavaa koulutusta.

Aikuisten perusopetusta

Noin kolmasosalla turvapaikanhakijoista on puutteellinen peruskoulutus. Kaikkien ei kuitenkaan ole mielekästä esimerkiksi elämäntilanteensa takia alkaa suorittaa Suomessa peruskouluopintoja. Toisaalta alle 30-vuotiaille, puutteellisen peruskoulutuksen omaaville aikuisten perusopetus on paras vaihtoehto; samat henkilöt tarvitsevat tyypillisesti harjoitusta myös luku- ja kirjoitustaidossa. Yhdistettyä perus- ja lukutaito-opetusta tarvitsee alle 30-vuotiaista joka kolmas eli kaikista tulijoista arviolta kolmannes.

Kielikoulutusta ammatillisessa kotoutumiskoulutuksessa

Suoraan kielikoulutukseen voitaisiin ohjata neljännes tulijoista. Mikäli kotoutumiskoulutuksen polkuvaihtoehdot säilyvät tulevaisuudessakin, lähes kaikille suositellaan selvityksen perusteella hitaasti etenevien oppijoiden kotoutumiskoulutusta. Toisaalta turvapaikanhakijoiden enemmistö on aikuisia, ja heillä on tarve työllistyä nopeasti. Ammatillinen kotoutumiskoulutus on havaittu toimivaksi tavaksi tehostaa kotoutumiskoulutuksen työelämälähtöisyyttä ja maahanmuuttajan pääsyä työmarkkinoille. Nykyisin ammatillisia kotoutumiskoulutuksia toteutetaan pääsääntöisesti kielitaitotasoilla A2.2 tai B1, ja tähän kielitaitotasoon yltääkseen on opiskeltava suomea noin vuosi. Käytännössä 76 prosenttia kotoutumiskoulutuksen käyneistä ei kuitenkaan saavuta tätä B1-tasoa kotoutumiskoulutuksen aikana, ja siksi selvityksen tulokset huomioon ottaen olisi syytä aloittaa ammatillisesti suuntautunut kotoutumiskoulutus jo kielitaitotasolla A2.1. Selvityksen perusteella kysyntää on etenkin rakennus- ja kuljetusalojen ammatilliselle kotoutumiskoulutukselle: 27 ja 21 prosentilla tulijoista on työkokemusta näiltä aloilta.

Ammatillista koulutusta

Myös ammatillinen koulutus voi olla väylä kielen oppimiseen, työllistymiseen ja kotoutumiseen. Helmikuussa 2015 voimaan tullut opiskeluvalmiuksia parantavia opintoja koskeva lakimuutos mahdollistaa näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa opinnot, joiden tarkoituksena on mahdollistaa näyttötutkinnon tai sen osan suorittaminen ja näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistuminen niissä tapauksissa, joissa opiskelijalla ei ole riittäviä opiskeluvalmiuksia. Ammatillisilla oppilaitoksilla on tämän lakiuudistuksen myötä mahdollisuus avata opiskeluväyliä myös heikommin suomen kieltä hakuvaiheessa osaaville. Tavoitteelliset, ammattiin tähtäävät, tutkinnon osan yhteyteen rakennetut ammatilliset opinnot nopeuttavat huomattavasti hitaamminkin kieltä oppivan aikuisen pääsyä työmarkkinoille. 

Korkeakoulutusta?

Selvitykseen osallistuneista alle kolmanneksella on korkeakouluopintoja tai (yleensä alempi) korkeakoulututkinto. Suoraan vastaanottokeskuksesta ammattikorkeakoulun tai yliopiston englanninkieliseen koulutusohjelmaan voisi kuitenkin jatkaa mahdollisesti vain muutama prosentti. Latinalaisen kirjaimiston hallinta on yllättävän monella korkeakoulututkinnon suorittaneella heikkoa, ja ainakin osa korkeakoulutaustaisista turvapaikanhakijoista hyötyisi lyhyestä semilukutaitoisille tarkoitetusta lukukoulutuksesta. Tämän jälkeen opiskelija voidaan poluttaa eteenpäin esimerkiksi kotoutumiskoulutukseen normaalisti tai nopeasti etenevien oppijoiden polulle.

Myös korkeakoulut voisivat lisätä oman valmentavan koulutuksen määrää maahanmuuttajataustaisille kotimaassaan korkeakoulussa opiskelleille. Kielitaitotaso voisi olla B1, koska tavoitteena on siirtyä myöhemmin opiskelijaksi korkeakouluun, johon kielitaitovaatimus tällä hetkellä on vähintään B2. Sopiva koulutus voi olla esimerkiksi yleisen kielitutkinnon keskitasolle valmistava koulutus, tai vaihtoehtoisesti korkeakouluissa voisi kehittää ammatillista kotoutumiskoulutusta vastaavan opintokokonaisuuden, jossa opiskeltaisiin tuetusti esimerkiksi korkeakouluopiskeluun orientoiva tutkintokokonaisuus. Olennaista on huolehtia korkeasti koulutettujen suomen kielen taidon kehittymisestä. Testipisteellä on runsaasti kokemusta siitä, että esimerkiksi suomalaisista ammattikorkeakouluista englanninkielisistä koulutusohjelmista valmistuneet ohjataan usein TE-toimistosta lähtötason arviointiin ja edelleen kotoutumiskoulutukseen, koska ilman suomen kieltä on vaikea työllistyä korkeaa koulutusta vaativille aloille. Tämäkin tukee sitä, että myös korkeasti koulutetut maahanmuuttajat kannattaa myös jatkossa ohjata omalle urapolulleen kotoutumiskoulutuksen kautta eikä päinvastoin.


Elina Stordell